Viime vuosikymmeninä painopiste on siirtynyt markkinainterventioista suoriin tukiin ja ympäristötavoitteisiin, mutta viime vuosien kriisit ovat nostaneet uudelleen esiin kysymyksen maatalouden kriisinsietokyvystä ja ruokaturvasta. 

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, energiakriisi, lannoitemarkkinoiden häiriöt, eläintautien leviäminen, kuivuusjaksot ja sään ääri-ilmiöt ovat osoittaneet, että eurooppalainen maatalous toimii yhä epävakaammassa toimintaympäristössä. Samalla maatalouden markkinariskit ovat kasvaneet ja hintavaihtelut voimistuneet. Tämä on lisännyt painetta uudistaa sekä CAP:n tukijärjestelmää että riskienhallintavälineitä. 

Komission ehdotuksessa riskienhallinta saa nykyistä näkyvämmän roolin osana tulevaa CAP:ia. Jäsenvaltioiden odotetaan rakentavan kattavia kansallisia strategioita tilojen resilienssin vahvistamiseksi, ja käyttöön otettaisiin uusia välineitä kriisien hallintaan. Samalla maatalouden käyttöön on esitetty erillistä EU-tason kriisivarantoa, jonka tarkoituksena on mahdollistaa nopeampi reagointi markkinahäiriöihin ja poikkeuksellisiin kriiseihin. 

Myös yhteisen markkinajärjestelyn (CMO) kehittäminen on noussut aiempaa keskeisempään asemaan. Komissio, parlamentti ja jäsenmaat ovat tunnistaneet tarpeen vahvistaa viljelijöiden neuvotteluasemaa elintarvikeketjussa, lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä sekä parantaa tuottajaorganisaatioiden mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Erityisesti epäreilujen kauppatapojen torjuminen ja arvon tasaisempi jakautuminen ruokaketjussa ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi tulevissa uudistuksissa. 

Euroopan parlamentin valmistelussa on nähtävissä vahvaa tukea sille, että maatalouspolitiikan tulee jatkossakin turvata aktiivisen tuotannon edellytykset ja vahvistaa maatalouden kriisinkestävyyttä. Samalla käydään keskustelua siitä, kuinka suuri vastuu riskienhallinnasta kuuluu julkiselle vallalle ja kuinka suuri osa riskeistä tulisi siirtää markkinapohjaisten välineiden, kuten vakuutusten ja keskinäisten rahastojen, hoidettavaksi.

MTK:n tavoitteet

• Tukijärjestelmän tulee ensisijaisesti turvata aktiivinen ruoantuotanto. CAP:n tukien on kohdistuttava aktiivisille viljelijöille ja tuettava tuotannon jatkuvuutta, investointeja sekä sukupolvenvaihdoksia. Tukijärjestelmän tulee kannustaa tuotannon kehittämiseen eikä rajoittaa tilojen kasvua tai uudistumista. 

• Tuotantosidonnainen tuki on säilytettävä vähintään nykyisellä tasolla. Tämä on MTK:n keskeinen tavoite myös tukijärjestelmän näkökulmasta. Tuotantosidonnaisilla tuilla on ratkaiseva merkitys kotieläintuotannon, kasvivalkuaisen tuotannon ja monien erikoiskasvien kilpailukyvylle. Tukimuodon heikentäminen vaarantaisi tuotannon jatkuvuutta erityisesti alueilla, joissa luonnonolosuhteet aiheuttavat pysyviä kilpailuhaittoja. 

• Riskienhallintavälineiden on oltava vapaaehtoisia. Vakuutusten, keskinäisten rahastojen ja muiden riskienhallintajärjestelmien kehittäminen on perusteltua, mutta niiden käyttöä ei tule säätää pakolliseksi jäsenvaltioille eikä viljelijöille. Suomen maatalouden rakenne, tuotantosuunnat ja riskiprofiilit poikkeavat merkittävästi monista muista jäsenmaista, minkä vuoksi jäsenvaltioille on jätettävä mahdollisuus rakentaa tarkoituksenmukaisia kansallisia ratkaisuja. 

• Kriisitukea ei saa sitoa pakolliseen riskienhallintaan. Viljelijöiden mahdollisuus saada tukea poikkeuksellisissa markkina-, eläintauti- tai sääolosuhteista johtuvissa kriiseissä ei saa riippua siitä, ovatko he osallistuneet tiettyihin riskienhallintajärjestelmiin. Julkisen kriisituen on oltava käytettävissä silloin, kun kyseessä on laaja yhteiskunnallinen tai markkinoita koskeva häiriö. 

• EU:n kriisimekanismeja on vahvistettava. Maatalouden kriisivarantojen on oltava riittävän suuria, nopeasti käyttöön otettavia ja aidosti ennakoitavia. Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että markkinahäiriöt voivat syntyä nopeasti ja vaikuttaa samanaikaisesti useisiin tuotantosuuntiin. Kriisimekanismien on kyettävä vastaamaan tällaisiin tilanteisiin ilman pitkiä päätöksentekoprosesseja. 

• Viljelijöiden asemaa ruokaketjussa on vahvistettava. Pitkällä aikavälillä maatalouden kannattavuutta ei voida rakentaa yksinomaan julkisen tuen varaan. Viljelijöiden osuutta ruokaketjun arvonmuodostuksesta on kasvatettava vahvistamalla tuottajaorganisaatioiden asemaa, lisäämällä sopimusjärjestelmien läpinäkyvyyttä sekä puuttumalla tehokkaasti epäreiluihin kauppatapoihin. 

• Markkinoiden toimivuutta ja läpinäkyvyyttä on parannettava. Viljelijöillä on oltava nykyistä parempi pääsy markkinatietoon, hintatietoon ja tuotantoketjua koskevaan dataan. Läpinäkyvämpi markkinajärjestelmä parantaa kilpailua ja vahvistaa viljelijöiden neuvotteluasemaa suhteessa muihin elintarvikeketjun toimijoihin. 

• Tuottajaorganisaatioiden ja osuuskuntien toimintamahdollisuuksia on vahvistettava. Yhteistyö tarjoaa viljelijöille mahdollisuuden lisätä markkinavoimaa, kehittää jalostusarvoa ja hallita riskejä tehokkaammin. EU-lainsäädännön tulee mahdollistaa nykyistä joustavammat ja kilpailukykyisemmät yhteistyömallit. 

• Markkinatoimien tulee tukea kilpailukykyä ja vientiä. Eurooppalaisella maataloudella on merkittävää kasvupotentiaalia kansainvälisillä markkinoilla. Menekinedistämistoimien, markkina-avauksen ja vientiä tukevien instrumenttien on oltava jatkossakin vahva osa EU:n maatalouspolitiikkaa. 

Tulevalla ohjelmakaudella tukijärjestelmien, riskienhallinnan ja markkinatoimien onnistuminen ratkaisee pitkälti sen, kykeneekö Euroopan maatalous vastaamaan yhä epävakaamman toimintaympäristön vaatimuksiin. MTK:n näkemyksen mukaan politiikan lähtökohtana tulee olla kannattava tuotanto, toimivat markkinat ja tehokkaat mutta vapaaehtoisuuteen perustuvat riskienhallintavälineet. Vain taloudellisesti kestävä maatalous pystyy turvaamaan Euroopan ruokaturvan, investoimaan tulevaisuuteen ja vastaamaan yhteiskunnan kasvaviin odotuksiin.

• Katso koko Bryssel-agenda

Johan Åberg

maatalousjohtaja

+358 20 413 2415

+358 40 523 3864

aiheet: cap, bryssel-agenda