Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka

Brysselin tukipilarit – harjoittelijat

03.05.2017

Harjoittelijan tärkein tehtävä on mielestäni oppia ja antaa oma työpanoksensa työnantajan avuksi. Etenkin mikäli toimisto on pieni, kuten MTK:n Brysselin toimisto, tulee jokaisen työpanos todellakin tarpeeseen. Molemminpuolinen vaihtokauppa toimii parhaiten, kun harjoittelijalle annetaan tarpeeksi vastuuta, kuitenkin samalla muistaen, että virheitä sattuu kaikille ja tarkoituksena on oppia niistä.

Brysselissä riittää harjoittelijoita ja nuoria asiantuntijoita enemmän kuin tarpeeksi. Taustoista ja opinnoista riippumatta tänne sitä jotenkin vain eksyy jos jonkinlaista kulkijaa. Työkokemusta tarvitaan ja Brysselistä sitä haetaan. Mutta millä hinnalla, sitä haluaisin hieman tässä pohtia tarkemmin. Omalta kannaltani olen harjoittelijapiiristäni suoraan sanottuna ainut, joka saa oikeata palkkaa tekemästäni työstä. Sen suuremmin erottelematta kuinka paljon MTK minuun kuukausittain investoi, voin kuitenkin sen todeta olevan toisinaan jopa yli tuplasti enemmän, kuin mitä harjoittelijakollegani saa. Tiedän olevani onnekas tässä suhteessa, eikä minua edes pidetä ylityöllistettynä panttivankina toimistolla.

Harjoittelu on panostus tulevaisuuteen ja työuraan, mutta mikäli työkokemusta joutuu kerryttämään omaan laskuun, on siinä kuviossa mielestäni jotakin pahasti vialla. Palkattomat harjoittelut ja etenkin minimalistiset harjoittelukorvaukset ovat arkipäivää myös Brysselissä. Toisinaan minimipalkkatasoja kierretään tarjoamalla vain lyhyitä sopimuksia, toisinaan sopimuksen mukaan olet yksityinen konsultti omalla toiminimellä, jolloin maksat myös kaikki toiminimikulut harjoittelijakorvauksestasi. Voit saada huoneen asuntolasta, mutta et palkkaa tai vaihtoehtoisesti joitakin satoja euroja kulukorvauksena. Ei tarvitse olla pitkän linjan matemaatikko ymmärtääkseen, ettei muutamalla satasella Brysselissä kovin kauaa elä. Toki toimiston ilmainen kahvi ja verkostoitumislounaat voivat auttaa hieman pidemmälle.

Mielestäni harjoittelijoiden työpanosta tulee kunnioittaa, jolloin siitä tulisi maksaa myös sen suuruinen korvaus, että sillä pystyy elämään kyseisessä kaupungissa kohtuullisesti. Ulkomaille töihin lähdettäessä harvalla meistä on tukiverkostoja samalla tavalla taustalla kuin kotimaissa. Vanhempien jääkaappi ja kaverin sohva ovat hieman turhan kaukana. Toisaalta niinkin monta vuotta yliopiston penkillä vietettyäni, haluan kokeilla siipiäni alalla, jolle olen kouluttautunut. Suomessa useampikin taho on pyrkinyt puuttumaan palkattomiin harjoitteluihin ja kitkemään niiden olemassa olon, mutta Brysselissä tämä on taidettu jättää ihan harjoittelijoiden omille harteille. Vaihtuvuus on suurta ja harjoittelu kestää useimmiten vain hetken, joten ongelma siirretään seuraavien huoleksi.

Toki me suomalaiset aina oletamme olevamme tallaisen yläpuolella, mutta emme mekään aina ole sen parempia. Parhaimmillaan meitä edustavat MEP:it puhuvat työoikeuksista ja lapsityövoimasta konferensseissa, samalla kun palkkaavat harjoittelijan Brysselin toimistoonsa nälkäpalkalla. Eivät toki kaikki, mutta harjoittelijoiden palkkatiedot kuuluvat juurikin niiden kuukausikulujen alle, joita ei tarvitse kenellekään erikseen ilmoittaa. Hankala arvioida kuinka yleinen ilmiö on kyseessä, vaikka muutamia tapauksia tuttavapiiristäni tiedänkin.

Ystäväni Suomessa olettavat saavansa valmistumisen jälkeen suhteellisen nopeasti vakipaikan ja mukavan palkkashekin. Itse saatan vielä tehdä muutaman harjoittelun tämän perään tai kenties päädyn junior konsultiksi, molemmat polut todennäköisesti johtavat hieman laihempaan tilipussiin kuin kotona. Uravalintakysymys parhaimmillaan. Sitten muistelen lämmöllä MTK:n Brysselin toimistoa. Mikäli harjoittelusuosta kuitenkin lopulta rämpii elossa oikeisiin töihin asti, on harjoittelukokemuksista varmasti hyötyä. Tosin siinä vaiheessa harva meistä haluaa alkaa maksaa harjoitteluista koituneita kuluja takaisin, elämä kun tuppaa tuomaan uusia kuluja tilalle.

Elisa Vornanen

aiheet: eu, harjoittelija, euroopan ytimestä