Ehdotetun lakimuutoksen myötä elintarvikemarkkinalain maksuaikoja koskeva 2 a pykälä muuttuisi aiempaa tiukemmaksi. Pääsäännön mukaan lain soveltamisalaan kuuluvat tuotteet tulisi maksaa 14 päivän kuluttua toimituksesta, maksettavan määrän vahvistamisesta tai toimituskauden päättymisestä. Aiemmin pääsäännön mukaan tuotteet on tullut maksaa 30 päivän kuluttua toimituksesta, maksettavan määrän vahvistamisesta tai toimituskauden päättymisestä.  

Osapuolet ovat kuitenkin voineet sopia enintään 60 päivän maksuajasta, kun tuote ei ole lain tarkoittama pilaantuva tuote ja asiasta on sovittu toimitussopimuksessa selkeästi ja yksiselitteisesti. Esitysluonnoksen mukaan jatkossa voisi sopia enintään 30 päivän maksuajasta, kun tuote ei ole lain tarkoittama pilaantuva tuote. 

Huomiota pitkiin maksuaikoihin ja palautuskieltoon
 

Ehdotetulla muutoksella arvioidaan, että yritykset saataisiin sopimusneuvotteluissa kiinnittämään entistä enemmän huomiota pitkien maksuaikojen todelliseen tarpeeseen. Muutoksen arvioidaan siten vaikuttavan yritysten välisiä maksuaikoja lyhentävästi. Maksuaikoja koskevien tiukennusten tavoitteena on siis parantaa viljelijöiden maksuvalmiutta sekä kasvattaa viljelijöiden neuvotteluvoimaa. Esitysluonnos ei tulisi muuttamaan muuta maksuaikasääntelyä, joten osapuolet voisivat edelleen sopia esimerkiksi arvonjakamislausekkeiden käyttämisestä tietyissä tilanteissa. 

Esitysluonnoksessa ehdotetaan myös palautuksia koskevan 2 f pykälän tiukentamista. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että palautuskielto olisi ehdoton. Muutoksella olisi oletettavasti positiivisia välittömiä vaikutuksia tavarantoimittajien maksukykyyn, jos heidän osaltaan poistuu mahdollinen kustannustekijä eli velvollisuus järjestää omaan lukuun myymättä jääneiden tuotteiden palauttaminen. Lain nykymuodon nojalla ostajalla on huomatessaan alle 30 päivää ennen sovittua toimitusta, ettei tuotteiden menekki tule olemaan tilauksen suuruinen, mahdollisuus palauttaa myymättä jäävät tuotteet tavarantoimittajalle, jos näiden välillä on sovittu tuotteiden palauttamiseen liittyvistä käytännöistä. Tällaisen toiminnan ei katsota olevan omiaan luomaan kannusteita tuotteiden myymiseksi tai markkinoimiseksi. Muutoksella tukittaisiin lain 2 b pykälän kiertämisen mahdollistanut porsaanreikä.  

Elintarvikemarkkinalain valmistelussa on havaittu lisäksi tarve eräiden määritelmien selventämiselle helpottamaan lain soveltamista ja poistamaan epäselvyyksiä. Ehdotuksen myötä viranomaisen määritelmä vastaisi jatkossa hankintalaissa määritellyn hankintayksikön määritelmää. Myös valtuutetun toimivaltaa on katsottu tarpeelliseksi selkeyttää valtuutetun tehtävien osalta. Valtuutetun roolin selkeyttäminen tarkoittaisi ehdotuksen mukaan sitä, että valtuutettu olisi velvoitettu seuraamaan markkinaolosuhteita ilman epäilystä elintarvikemarkkinalain säännösten rikkomisesta. Asia on noussut esille erityisesti vallitsevan kustannuskriisin yhteydessä. 

Elintarvikemarkkinavaltuutetulle vahvempi rooli

Valtuutetun roolia ehdotetaan myös vahvistettavan siten, että valtuutetulla olisi velvollisuus ottaa asia oma-aloitteisesti käsiteltäväkseen, kun tämä havaitsee epäkohtia elintarvikemarkkinoilla suorittamansa valvonnan yhteydessä. Nykyisin lain mukaan valtuutettu voi ottaa asian oma-aloitteisesti käsiteltäväkseen, joten ehdotettu muutoksen myötä harkintavalta asian käsittelystä poistuisi.  

Merkittävänä muutoksena voidaan ehdotuksen toteutuessa pitää lain 9 pykälään lisättävää valtuutetun mahdollisuutta avustaa osapuolia neuvotteluissa. Ehdotuksen mukaan valtuutettu voisi avustaa osapuolia neuvotteluissa, kun kyse on kauppalain 23 pykälän 1 momentissa tarkoitetusta, niin sanotusta taloudellisen liikavaikeuden tilanteesta. Taloudellisesta liikavaikeudesta voi olla kyse esimerkiksi silloin, kun sopimus ei itsessään ole kohtuuton, kielletty tai hyvän tavan vastainen, mutta muuttuu kohtuuttomaksi esiin tulevan tai syntyvän esteen vuoksi, jota myyjä ei voi voittaa. Neuvotteluissa avustaminen voisi tapahtua esimerkiksi tilanteissa, joissa sopimus on pitkäaikainen määräaikainen sopimus tai joissa sopimuksen solmimisen ja sopimuksessa tarkoitetun toimituksen välinen aika on esimerkiksi yli kolme kuukautta. 

Kauppalain 23 pykälän 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus pysyä sopimuksessa ja vaatia sen täyttämistä. Myyjä ei kuitenkaan ole velvollinen täyttämään sopimusta, jos sille on olemassa este, jota myyjä ei voi voittaa, tai jos sopimuksen täyttäminen edellyttäisi uhrauksia, jotka ovat kohtuuttomia verrattuna ostajalle siitä koituvaan etuun, että myyjä täyttää sopimuksen.  

Ehdotetut muutokset ovat hyvä avaus ottaen huomioon varsin tiukka aikataulu, jossa esitys on mahdollista saattaa voimaan. Suuremmat muutokset lakiin olisivat edellyttäneet laajempaa valmistelua. Selvitysten käynnistäminen indeksiehdon lakiin ottamisesta ja valtuutetun seuraamusmaksuvaltuuksien laajentamisesta ovat myös hyviä toimia. Lain kehittämistä on kuitenkin edelleen jatkettava. Muutosten on ehdotettu tulevan voimaan ensi keväänä.

aiheet: mtk, elintarvikemarkkinalaki