Lausunto

Fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttaminen

29.05.2026

Maa- ja metsätalousministeriö

MTK kiittää mahdollisuudesta lausua asetuksen muutosesityksestä ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Yleinen kommentti

Esityksessä ehdotetaan muutoksia fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käyttöä  koskevaan valtioneuvoston asetukseen. Muutosten tavoitteena on tehostaa vesien‑ ja  ympäristönsuojelua vähentämällä maataloudesta aiheutuvaa ravinnekuormitusta sekä selkeyttää ja 
täsmentää voimassa olevan asetuksen soveltamista käytännössä.

Asetusmuutoksen tavoitteena on Saaristomeren valuma-alueella sovittaa yhteen ympäristötavoitteet ja  maatalouden käytännön toiminta siten, että ravinnekuormitus vähenee ilman, että maatalouden  toimintaedellytykset heikentyisivät kohtuuttomasti. Samalla esitys on hallitusohjelman vastainen, sillä  hallitusohjelmassa sitoudutaan olemaan aiheuttamatta maataloudelle lisäkustannuksia ja tekemään  karjanlantapoikkeuksesta pysyvä ilman alueellista erittelyä.

MTK pitää perusteltuna ja tarpeellisena sitä, että fosforin käyttöä maataloudessa ohjataan myös  vesien- ja muun ympäristönsuojelun näkökulmasta. Samalla MTK korostaa, että sääntelyn  valmistelussa ja sitä koskevassa vaikutusten arvioinnissa on välttämätöntä tarkastella muutosten  taloudellisia vaikutuksia realistisesti ja oikeudenmukaisesti niille maatiloille, joihin sääntely kohdistuu  suoraan. On myös olennaista säädellä kaikkea fosforin käyttöä tasapuolisesti. Erityisesti karjanlannan  fosforiin kohdistuu jo nykyisellään muuta biologista alkuperää olevaa fosforia tiukempi ja 
yksityiskohtaisempi sääntely, vaikka ympäristötavoite on sama.

Asetuksen esitetyt muutokset, jotka rajoittavat fosforin käyttöä entisestään hieman keskimääräistä  parempien viljavuusluokkien 4 ja 5 (aiemmin tyydyttävä ja hyvä) lohkoilla, lisäävät kotieläintilojen  tarvetta kuljettaa lantaa yhä pidemmälle, löytää lannan vastaanotosta ja sen ravinteista maksamisesta  kiinnostuneita kasvinviljelytiloja tai luovuttaa lantaa prosessointiin esim. biokaasulaitokselle, josta  ravinteet usein kuitenkin palaavat takaisin kotieläintilalle. Kuljetus- ja käsittelykustannusten nousu on  merkittävä, erityisesti maito-, lihanauta- ja sikatiloilla. Kustannuslisä kohdistuu pysyvästi tuotantoon  eikä ole katettavissa markkinatuotoilla. Tiukemmat käyttörajoitukset voivat kasvaneiden lannan iirtomatkojen takia edellyttää tiloilta lisävarastointikapasiteettia, lannan jatkoprosessointia (separointi,  kuivatus) tai yhteistyöratkaisuja (biokaasu, yhteisvarastot).

Kotieläintiloilla fosforin käyttörajoitukset voivat heikentää viljojen satotasoja, jos fosforin käyttöä  rajoitetaan nykyisestä. Tällöin myös lannan typen käyttömäärä alenee ja osa typestä saatetaan joutua  antamaan väkilannoitteena. Tilatasolla rehukustannukset nousevat joko ostorehun lisääntymisen,  peltoalan lisäämisen tai lannoiteostojen kautta. Kannattavuus heikkenee erityisesti tiloilla, joilla  rehuomavaraisuus perustuu tehokkaaseen peltoviljelyyn. Esitetty muutos lisää tarvetta entistä  yksityiskohtaisempaan lohkokohtaiseen suunnitteluun sekä viljavuusanalyysien ja kirjanpidon  tarkkuuteen. Lisääntyvän hallinnollisen työn (sopimukset lantaa vastaanottavien tilojen, urakoitsijoiden 
jne. kanssa) ja tarvittaessa ostopalveluiden (neuvonta, suunnittelu) vaikutus korostuu pienillä ja  keskisuurilla perhetiloilla.

Luonnonvarakeskus (Luke) selvityksestä Lantapoikkeuksen talous- ja ympäristövaikutukset (2026) on  tarkasteltu asiaa sektoritasolla. Luke perustaa analyysinsa laajaan tutkimusnäyttöön  fosforilannoituksen satovasteista ja peltomaan fosforilukujen kehityksestä. Selvitys tuottaa arvokasta 
tietoa lantapoikkeuksen ympäristövaikutuksista ja sektoritason kustannustehokkuudesta, mutta  taloudellisten vaikutusten arviointi ei ole kotieläintilojen näkökulmasta riittävä. Selvitys aliarvioi  todelliset ja pysyvät kustannusvaikutukset kotieläintiloille eikä huomioi kannattavuus- ja 
investointivaikutuksia päätöksenteon kannalta riittävällä tarkkuudella. Selvityksessä ei ole myöskään  huomioitu erikseen luomutuotannon osalta karjanlantapoikkeuksen poistumisen kustannuksia, jotka  ovat karjanlantaa korvaavan ostolannoitteiden typen osalta huomattavasti tavanomaista tuotantoa  korkeammat. Päätöksenteon tueksi tarvitaan selvityksen lisäksi tilatason ja alueittain eriytetty  vaikutusten arviointi, jossa huomioidaan tuotannon kannattavuus, investointikyky ja huoltovarmuuden  näkökulma.

MTK teki karjanlantapoikkeuksesta jäsenkyselyn. Kyselyyn vastasi Saaristomeren valuma-alueelta 40  kotieläintilaa, joista 8 tilalla oli lehmiä, lihanautoja tai lampaita ja 32 tilalla sikoja tai siipikarjaa. Näistä  tiloista 6 oli luomutuotannossa ja näillä tiloilla korvaavien typpilannoitteiden löytyminen on  tavanomaista viljelyä huomattavasti haastavampaa karjanlantapoikkeuksen poistuessa. Vastanneilla  tiloilla oli omassa viljelyssä keskimäärin 165 ha peltoa (5–430 ha), josta noin 120 ha alalle levitetään  karjanlanta. Keskimääräinen lannanlevitysmatka on 4,1 km. Mediaani oli tasan 4 km, mikä on siis noin  kilometrin pidempi matka kuin mitä Luke käytti omassa selvityksessään arvioidessaan  karjanlantapoikkeuksen taloudellisia arvioita. Vastauksissa karjanlantapoikkeusta hyödynnettiin  käytännössä koko levitysalalle. Vastausten perusteella karjanlantapoikkeusta käytetään myös lantaa  vastaanottavilla tiloilla. Nykyisen lannanluovutuksen osalta keskimääräinen siirtomatka lohkoille on 
19,9 km ja kauimmaiset lohkot ovat keskimäärin reilun 26 km etäisyydellä luovuttavasta tilasta. Mediaani oli 9 km ja pisin kuljetusmatka 300 km. Mediaani oli vastauksissa siis jo nykyhetkellä noin  kaksinkertainen Luken kustannusvaikutusten laskennassa pohjana olevaan arvioon verrattuna. Luke  käytti kuljetuskustannusten laskennan pohjana kahta mediaania, kun jäsenkyselyyn vastanneiden  mukaan se on kolme mediaania. Jos karjanlantapoikkeus poistuu, arvioivat nämä tilat keskimääräisen  lannan siirtomatkan kasvavan 14,6 km sisältäen sekä omassa viljelyssä olevat ja lannan luovutukseen  liittyvät peltolohkot. Mediaani kuljetusmatkan kasvulle oli 10 km. Tällöin kuljetusmatkan mediaani olisi jo Luken herkkyystarkastelun ulkopuolella ylittäen viiden mediaanin matkan. Siten todellinen  kuljetuskustannusten kasvu olisi vielä Luken kaikkein kalleimmaksi arvioitua tilannetta korkeampi ja  yksittäisellä tilalla kustannukset olisivat vielä huomattavasti suurempia. Taloudellisesti tilannetta pitää  ajatella yksittäisen tilan päätöksenteon näkökulmasta. Lantaa vastaanottava tila on harvoin valmis maksamaan levityksestä aiheutuvaa ylimääräistä levitys- ja kuljetuskustannusta, joten luovuttava tila  joutuisi kantamaan merkittävän osan kuljetuskustannusten kasvusta. Lisäksi mm. levitysajankohdalla ja  hajuhaitalla on vaikutusta karjanlantaa vastaanottavan viljelijän päätöksentekoon. Lantaa luovuttavan  tilan näkökulmasta tämä taas tarkoittaa, että tila ei saa lannan ravinteista niiden markkinahintaa vastaavaa korvausta.

Liittyen taloudellisten vaikutusten arviointiin. Tilatasolla karjanlantapoikkeuksen poistumisen  kustannusvaikutus on merkittävä. Jos lannan siirto tehdään tilan omalla työvoimalla ja kalustolla, niin  vaikutus työajan käyttöön töiden suunnitteluun on huomattava. Esimerkkeinä tyypilliset investoineet  kotieläintilat, 140 lypsylehmän maitotila ja 3 000 lihasikapaikan sikatila. Lihasikalassa syntyvä  lantamäärä on noin 6 000–6 500 m³ vuodessa ja maitotilalla vuotuinen lietelannan määrä on noin 4 500  m³. Luke on arvioinut lietelannan siirtokustannukseksi noin 0,5 €/km. Kuivikelannan siirtokustannus on  edellistä korkeampi. Jos lietelannan keskimääräinen kuljetusmatka kasvaa yksittäisellä tilalla  karjanlantapoikkeuksen poistumisen myötä 5 km, niin yksin kuljetuskustannuksen nousu on esimerkin  lihasikatilalla yli 16 000 euroa vuodessa tarkoittaen lähes kahden euron lisäkustannusta lihasikaa  kohden. Summa voi kuulostaa vähäiseltä, mutta se on kolmasosa tai jopa enemmän viimeisen  kymmenen vuoden keskimääräisestä lihasian katetuotosta. Esimerkin maitotilalla lisäkustannus kuljetusmatkan kasvusta on yli 11 000 euroa vuodessa. Saaristomeren valuma-alueelta jäsenkyselyyn  vastanneiden tilojen osalta kuljetusmatkan muutos karjanlantapoikkeuksen poistumisen oli  kaksinkertainen edelliseen laskelmaan verrattuna. Jos lietelannan siirto tehdään tilan omalla kalustolla noin 20 m³ suuruisella vaunulla huomioiden siirto kelirikkoaikana käyttäen 30 km/h keskimääräistä  siirtonopeutta, niin viiden kilometrin keskimääräisen kuljetusmatkan kasvu tarkoittaa esimerkin  maitotilalla noin kahden viikon ja lihasikatilalla lähes kolmen viikon työaikaa vastaavaa
lisätyömenekkiä.

Kuljetuskustannuksen lisäksi karjanlantapoikkeuksen taloudellisiin vaikutuksiin vaikuttaa toisille tiloille  luovutettavan lannan typen arvo ja sen korvaaminen lannoitetypellä, lähinnä salpietarilla. Salpietarin  hinta on vaihdellut viime vuosina voimakkaasti ja hinta on tällä hetkellä Lähi-Idän tilanteen takia  huomattavasti korkeampi, noin 550 €/t tilalle toimitettuna, kuin mitä tilanne oli vielä muutama kuukausi  sitten Luken lantapoikkeukseen liittyvän selvityksen teon aikana. On todennäköistä, että EU:n  poliittisten päätösten, kuten CBAM ja lannoitetullit, erityisesti typpilannoitteiden hinnat jäävät tulevaisuudessa aiempaa korkeammalle tasolle. On vaikea arvioida karjanlantapoikkeuksen  poistumisen vaikutusta yksittäisen tilan luovutettavan lannan määrään. Käytetään esimerkkeinä  edellisen kappaleen lihasika- ja maitotiloja ja arvioidaan karjanlantapoikkeuksen poistumisen johtavan vuositasolla 1 000 m³ lannanluovutukseen. Sikatilalle lietelannan typen korvaamiseen tarvitaan yli 10 t  salpietaria, mikä tarkoittaa noin 5 500 euron lisäkustannusta. Maitotilalla vaikutus on sikatilaa  pienempi, sillä salpietaria tarvitaan noin 5,5 t korvaamaan 1 000 m³ lantakuution  typpilannoitusvaikutus. Siten näiden kahden kustannuserän vaikutus on lihasikatilalle yli 20 000 euroa 
vuodessa ja maitotilalle noin 14 000 euroa vuodessa. Tulopuolelle voi tulla jonkinlainen korvaus lannasta lantaa vastaanottavalta tilalta, mutta usein tämä korvaus on nimellinen kustannuksiin tai  lannan ravinteiden arvoon nähden tai lanta joudutaan luovuttamaan ilmaiseksi.

MTK kiinnittää huomiota myös siihen, että vaikutusten arvioinnissa ei ole riittävästi eroteltu eri alueita,  viljelyjärjestelmiä tai kaavamaista kieltoa tarkempaa rajoitusten kohdentamista, vaikka tutkimusnäyttö  osoittaa merkittäviä eroja fosforitaseissa ja kuormitusriskeissä esimerkiksi eri lohkojen, viljeltävien  kasvien tai levitysajankohdan välillä. Viljelijän näkökulmasta tämä heikentää sääntelyn  oikeudenmukaisuutta ja kohdentumista. Ilman tällaisia perusteltuja tarkennuksia on olemassa merkittävä riski, että asetusmuutos heikentää kotieläintuotannon toimintaedellytyksiä, kiihdyttää  rakennemuutosta ja vaarantaa kotimaisen ruoantuotannon sekä huoltovarmuuden, vaikka 
ympäristötavoitteet sinänsä ovat kannatettavia. MTK korostaa, että ympäristötavoitteet on mahdollista  saavuttaa vain, jos keinot ovat taloudellisesti toteuttamiskelpoisia, oikeudenmukaisesti kohdennettuja  ja niitä tuetaan riittävillä joustoilla, siirtymäajoilla ja kannustimilla.

Käytännön viljelyssä karjanlantapoikkeuksen poistuminen todennäköisesti pienentäisi  kertalevitysmääriä osalla lohkoista, mikä lisäisi tarvetta levittää lantaa jatkossa nykyistä suuremmalle  kokonaisalalle yhden vuoden aikana. Tämä kasvattaa työmäärää ja lannan kuljetuksiin liittyvää 
siirtoajoa. Muutos ei kuitenkaan vähennä alueella syntyvän karjanlannan kokonaisfosforimäärää, vaan  vaikuttaa ensisijaisesti fosforin jakautumiseen eri lohkojen välillä. Saaristomeren valuma-alueella  vaikutus kokonaisfosforikuormitukseen jää siten todennäköisesti rajalliseksi, ellei lantaa siirretä alueen  ulkopuolelle.

Karjanlannan käytössä on fosforin ohella myös muita viljelyn kannalta merkittäviä hyötyjä. Karjanlanta  lisää orgaanista ainesta ja biologista aktiivisuutta peltomaassa, mikä erityisesti savimailla parantaa  maan mururakennetta ja kasvukuntoa. Tämä luo paremmat edellytykset kasvien juuriston kehitykselle  ja maan pieneliöstön toiminnalle, mikä voi pitkällä aikavälillä edistää satotasoa sekä ravinteiden ottoa  ja pidättymistä maassa. Parantunut mururakenne voi myös vähentää pintavaluntaa, eroosiota ja  ravinnehuuhtoumia, edellyttäen että lanta levitetään asianmukaisella menetelmällä ja ajankohdalla. Mikäli tavoitteena on fosforin siirtäminen pois Saaristomeren valuma-alueelta ja vesistökuormituksen 
vähentäminen, voidaan tähän arvioida olevan käytettävissä myös kohdennetumpia ja  kustannustehokkaampia keinoja, kuten lannan prosessointi ja lantafosforin siirron tukeminen. 

Lisäksi MTK muistuttaa, että lantapoikkeuksesta huolimatta peltojen fosforitasot laskevat pitkällä  aikavälillä. Tämä osoittaa, että lantapoikkeus ei ole ympäristöriski, vaan tasapainottava mekanismi  tuotannon ja ravinnekierron välillä. MTK ei siis hyväksy asetusmuutoksessa esitettyä pykälän 4a  viimeistä lausetta ja liitettä 3.


Kommentti pykälään 4a § Lantapoikkeus ja liite 3

MTK pitää tärkeänä, että pykälässä 4a § säädetty lantapoikkeus tunnistaa käytännön  maataloustuotannon realiteetit sekä kotieläintuotannon erityispiirteet. Karjanlantapoikkeus on ollut  pitkään käytössä oleva toimintamalli, jonka lähtökohtana on ollut ravinteiden kierrätys, lannan 
logistinen hallittavuus ja kotieläintilojen toimintaedellytysten turvaaminen.

MTK kiinnittää huomiota siihen, että pykälän muutoksella on merkittäviä suoraan kotieläintuotantoon  kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia. Vaikka poikkeuksen rajaamiseen tai poistamiseen liittyviä  ympäristöperusteita tarkastellaan osin perustellusti, taloudellisia vaikutuksia arvioidaan edelleen 
pääosin sektoritasolla. Tämä ei anna oikeaa kuvaa yksittäisen kotieläintilan tilanteesta, jossa  lantapoikkeuksen kaventaminen lisää pysyvästi lannan kuljetus-, käsittely- ja levityskustannuksia sekä  heikentää tuotannon kannattavuutta. MTK katsoo, että pykälän 4a § valmistelussa ei ole riittävästi 
huomioitu kustannusten yksipuolista kohdistumista rajatulle joukolle kotieläintiloja, todellista  kustannusvaikutusta näille tiloille ilman kustannusten kompensointia. Esitys on siten hallitusohjelman  vastainen ja tulee kumota.

MTK katsoo, että karjanlantapoikkeuksen osalta liitteessä 3 esitetty fosforin käyttöä koskeva taulukointi  ja rajoitteet ovat ongelmallisia kotieläintilojen näkökulmasta silloin, kun niitä sovelletaan mekaanisesti  ilman riittävää tilannekohtaista harkintaa. Liitteen lähestymistapa perustuu vahvasti peltomaan  viljavuusluokitukseen, mutta ei riittävällä tavalla huomioi viljelykasvia, sadon mukana poistuvan fosforin  määrää eikä pitkäaikaista viljelykiertoa. Liitteessä 3 tulisi nykyistä paremmin tunnistaa fosforin  todellinen käyttökelpoisuus ja poistuma sadon mukana sekä mahdollistaa esitettyä joustavampi toiminta tiloilla. Ilman tätä liite johtaa käytännössä epäsuhtaisiin kustannuksiin kotieläintiloilla ilman  vastaavaa ympäristöhyötyä.

MTK katsoo, että pykälän 4a § ja liitteen 3 muutokset lisäävät merkittävästi kotieläintilojen taloudellista  taakkaa, eikä vaikutusten arviointi tältä osin ole riittävästi tilatasolla todennettua. Sääntelyä tulee  kehittää siten, että se on ympäristön kannalta vaikuttavaa, mutta samalla taloudellisesti 
toteuttamiskelpoista ja oikeudenmukaisesti kohdentuvaa. Kommentit pykälään 10 § Fosforin käyttö viher- ja ympäristörakentamisessa
MTK pitää perusteltuna, että fosforin käyttöä viher- ja ympäristörakentamisessa ohjataan siten, että  tarpeeton ravinnekuormitus ehkäistään. MTK:n näkemyksen mukaan pykälän 10 § sääntelyä on  tarkasteltava kokonaisuutena osana ravinteiden kierrätyksen, maatalouden kustannusrakenteen ja 
ympäristövastuun tasapuolista jakautumista eri sektoreiden välillä. Maataloudessa fosforin käyttöä  koskeva sääntely on erittäin yksityiskohtaista ja rajoittavaa, erityisesti kotieläintuotannossa, kun taas  viher- ja ympäristörakentamisen osalta sääntely on paljon löyhempää. Tältä osin sääntelyn tasapaino  eri maankäyttömuotojen välillä ei ole kaikilta osin yhdenvertainen.

MTK katsoo, että pykälässä 10 § tulisi nykyistä selkeämmin edistää ravinteiden kierrätystä ja  mahdollistaa hallitusti myös orgaanisten lannoitevalmisteiden, kuten käsitellyn lantajakeen, käyttö  viher- ja ympäristörakentamisessa. Lisäksi tulee ehkäistä tilanteita, jossa maataloudessa syntyvien  ravinteiden käyttömahdollisuuksia rajoitetaan tiukasti, mutta vaihtoehtoisia hyödyntämiskanavia ei  käytännössä avata tai niihin ei kannusteta.

Kotieläintilojen näkökulmasta on ongelmallista, jos lantaan ja muihin orgaanisiin lannoitevalmisteisiin  kohdistuvat käyttörajoitukset kiristyvät maatalouskäytössä samaan aikaan, kun viher- ja  ympäristörakentamisessa käyttöä helpotetaan ja hyödynnetään ravinteita ilman vastaavaa 
kokonaisravinnetaseen tarkastelua. Tämä johtaa kokemukseen epäoikeudenmukaisuudesta, heikentää  ravinnekierron toimivuutta ja johtaa lisäkustannuksiin maataloudelle ilman ympäristön kannalta  optimaalista lopputulosta.

MTK korostaa, että fosforin käyttöä koskevan sääntelyn tulisi olla koko yhteiskunnan kannalta  johdonmukaista. Maatalouden ei tule yksin kantaa ravinnekuormituksen vähentämisen vastuuta, vaan  myös viher- ja ympäristörakentamisessa tulee nykyistä vahvemmin edistää ravinteiden tehokasta ja  tarpeenmukaista käyttöä sekä kierrätyspohjaisia ratkaisuja. Näillä perusteilla MTK vastustaa 10 § 
esitettyä muutosta.

Helsingissä 29.5.2025.

MAA- JA METSÄTALOUSTUOTTAJAIN KESKUSLIITTO MTK RY

aiheet: lausunto, fosforirajat