Ihmisen vastuu luonnossa ja kulttuurin edistäjänä
Blogi – Maaseudun edunvalvonta
Ihmisen vastuu luonnossa ja kulttuurin edistäjänä
16.01.2015
Inspiroiduin kirjoittamaan luettuani Jari Ehrnroothin mielenkiintoisen ja monia ajatuksia herättävän haastattelun Helsingin Sanomista 10.1.2015. Hän totesi muun muassa, että ”Ihmisen pitää lakata ajattelemasta olevansa vain eläin muiden eläinlajien joukossa. Muita lajeja on kunnioitettava mutta ihmisen on tunnustettava vastuunsa ja arvonsa kulttuurievoluution ainoana edistäjänä”.
”Ihminen aloitti kulttuurievoluution.” Tässä yhteydessä on muistettava, että sivilisaatio lähti maanviljelystä, (agri)kulttuurista. On nähtävä, että maanviljely on arvokasta ja vastuullista – niin luonnon kuin ihmisen tarpeiden lähtökohdista.
Ajatukseni jatkaa luonnon ja ihmisen suhteeseen, kysymyksiin: Tarvitsemmeko toisiamme? Onko tarve yksipuolinen?
On. Tai lähes. Luonto ei kaipaa ihmistä. Mutta me kaipaamme luontoa. Samoin meidän luomat luontotyypit eli perinnebiotoopit vaativat ihmistä ja kotieläimiä.
Ihmiselle luonto ja sen tarjoamat antimet ovat elinehto. Välttääksemme nälän ja vilun meidän on tehtävä yhteistyötä luonnon kanssa – vastuullisesti, jotta leipää ja lämpöä riittää tuleville polville. Siksi kulttuurievoluutiossa ruuan- ja puuntuottajat ovat avainasemassa. Edelleen.
On palattava juurille, perustuksiin. Näin esimerkiksi päivittäessämme luonnonvarastrategiaa, joka on juuri eduskunnassa kuultavana.
On nähtävä, että alkutuotannon arki on luonnossa. Viljelijät ja puuntuottajat osaavat tehdä töitä luonnon kanssa, koska elävät luonnosta. Heidän luontotuntemukselleen on siksi annettava arvostusta ja luottamusta. – Tämä ajatus on tullut vieraaksi yhteiskunnassamme, vaikka kurssinmuutosta on onneksi havaittavissa.
Entä elämmekö luonnonsuojelulla? Tämäkään vastaus ei ole yksiselitteinen.
Näemme, että luonnonsuojelu on hyve, luonnon turmeleminen vastuuttomuutta. Tässä tulisi kuitenkin muistaa, että kumpikin tie vie meiltä elämisen ja kulttuurin edellytykset.
Koskematon luonto ei riitä ihmiselle. Osan meistä on tehtävä työtä luonnon kanssa, osallistuttava luonnon toimintoihin sen aikaperspektiivissä ja luonnonlakien raamissa. Tätä kutsutaan maanviljelyksi, biotalouden perustaksi.
Viljely vaikuttaa luonnon toimintoihin ja näin täytyy olla, jotta ruokaa ja lämpöä riittäisi. Kysymys on luonnon omien prosessien, etenkin fotosynteesin, tehostamisesta. Resurssitehokkuudesta. Tälle sanalle on saatu hyvä kaiku yhteiskunnassamme.
Tarvitsemme luonnon ja ihmisen yhteistyötä, jotta kulttuurievoluutio ja ihmisenä kehittyminen saa jatkua. Kuten Ehrnrooth toteaa, tässä meidän on kuitenkin opittava pois minäkeskeisyyden maailmasta. Muuten kulttuurimme ehtyy. On korkeamman moraalin aika. Pelkät hyvinvointipuheet eivät riitä.
aiheet: maanrakentaja, luonto