Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Kaksi kirjaa

23.11.2017

Jos olen nopea ja isosti lukeva, olen myös ansiokas unohtaja. Vaikka kyllä aina jotakin myös tarttuu. Ihailen niitä jotka osaavat.

Viimeksi olen lukenut kaksi poliittista teosta.

Kirja 1: ALEX (Alexander Stubb, Karo Hämäläinen)

Kyseessä on kirja, jota voin suositella. Se on ensimmäinen lukemani poliittinen kirja / tarina, joka elää ajassa ja uskaltaa. Toisaalta se varmasti myös opettaa ymmärtämään mm. kansainvälistä toimintaa, eri kulttuureita ja hyvin erilaisia päätöksenteon sidonnaisuuksia. Minäkin luulin niistä sentään jotakin tietäväni mutta kappas vaan. Uudenlaista, erilaista ja poissulkevaakin tuli eteen.

Kirjan päähenkilö oli selkeä nuori kokematon EU-virkamies, EU-parlamentaarikko, ulkoministeri, pääministeri ja puoluejohtaja Alexander Stubb. Tarina on vertaansa vailla tähdenlento julkisuuden henkilö. Varmaankin hyvin jakava henkilö mutta varmasti kaikkien arvostama avoin ja ahkera päättäjä. Erityisesti kirja kertoo ihmisestä, joka elää joka soluullaan oppiakseen.

En henkilökohtaisesti tunne Alexander Stubbia, mutta kirjan kertomana hän vaikuttaa hyvin positiiviselta. Hän on mielestäni juuri sellainen eurooppalainen poliittinen päättäjä, joita kaipaan mm. EU-parlamenttiin. Ihmettelinkin, kuinka tuollainen henkilö – meidän parhaana EU-asiantuntijana – oli varaa ohittaa.

Tuo kirja ALEX kannattaa lukea uteliaasti. Jos ei muuten niin miettien onko kirja sopiva Finlandia tietokirja -ehdokas?

Kirja 2: PERUSSUOMALAISTEN HAJOAMISEN HISTORIA (Lauri Nurmi)

Poliittinen kirjallisuus on kokonaan oma lajinsa. Tämä kirja sitä erityisesti. Se lienee pamfletti (WIKIPEDIA: tarkoittaa kiistakirjaa. Se käsittelee ajankohtaista ilmiötä. Se on nimensä mukaisesti kriittinen ja kärkevästi asioita käsittelevä. Kirjoittaja esittää siinä suoraan omia kannanottojaan)

Kirja on myös tarina. Sen kirjoittaja kokee olevansa politiikan asiantuntija. Paljastuen kuitenkin hyvin ulkopuoliseksi mutta herkuttelee lujasti omilla fantasioillaan. Kirjoittajan poliittinen maailma on hyvin kriittinen ja luokittelee asioilla lähes ”kansan radion”-tapaan.

Kirjassa ilmenee kyllä myös median toimintapa yhdistellä asioita, ikään kuin koko politiikka olisi yksi ja sama tarina ilman kokonaisuutta. Painottuen valtaan ja henkilökohtaiseen etuun.

On niin, että tämä kirja on yhtä populistinen kuin ”päähenkilökin”. Se lienee tarkoituskin. Tämä kirja on saanut palkintonsakin ajan hengessä; omiltaan.
Tämä kirja kannattaa lukea pienissä pätkissä; ”uskokoon ken tahtoo”

Hyviä lukuhetkiä.

Markku Vuorensola
mvuorens(at)welho.com

aiheet: veteraanivärinää, lukeminen, poliittinen kirjallisuus, alexander stubb, perussuomalaiset