Blogi – Kansainvälinen toiminta

Kalankasvatusta ja luonnonvoimien kohtaamista Nepalissa

19.05.2015

Etelä-Nepalissa kalankasvatuksen on havaittu olevan hyvä keino luoda toimeentuloa monille perheille. Kalankasvatus pienissä maa-altaissa on perheille tärkeä proteiinin lähde ja kalan myynnistä saadaan myös työtä ja lisätienestejä perheille. Lisäksi omavaraisuus kalan tuotannossa on hyvä vaihtoehto Intian tuontikalalle, joka on useasti huonolaatuista. FFD:n ja Agricordin tuella Suomen kalankasvattajaliitto toimii kummina Nepalin Rural Integrated Development Society:lle ja hankkeessa tuetaan naisten kalankasvattajaosuuskuntia ja ryhmiä. Ruohonjuuritason toiminnassa on rakennettu ja laajennettu maa-altaita ja istutettu pääosin eri karppilajeja. Lisäksi kalankasvatukseen on yhdistetty myös vihannesten kasvatus. Hankkeessa viljelijät ovat saaneet koulutusta ja näin on vahvistettu osuuskuntien toimintaa. Nepalin naiset kuuluvat marginaaliryhmään ja hankkeen kautta heistä on tullut aktiivisia toimijoita niin perheissä kuin yhteisössä. Naiset ovat siirtäneet tietoa perheissä ja näin myös miehet ovat päässeet osalliseksi ja sitä kautta kokonaiset perheet mukaan kalankasvatustoimintaan.

Hanke toimii kolmessa maakunnassa Nepalissa: Chitwanissa, Nawalparasissa ja Mwakanpurissa. Mukana on kaksi naiskalankasvattajaosuuskuntaa: Sundardeep Women Fish Farmer Cooperative ja Kapia Women Cooperative, joissa yhteensä on noin 75 naiskalankasvattajaa. Hankkeessa on myös mukana viljelijöiden osuuskunta Sri Churiya Cooperative, jossa on 250 jäsentä ja joista 60 on naiskalankasvattajaa. Mukana on myös 8 naisryhmää. Hankkeessa on yli 200 naista ja perhettä. Harvoin tulee ajatelleeksi kuinka moneen elämään vaikutamme pienillä keinoilla.

Huhtikuun hankematkalla kävimme kentällä katsomassa miten toiminnot olivat edenneet. Suurin osa naisista oli myynyt kalaa ja myös kuluttanut sitä kotona. Kaikki olivat istuttaneet altaisiin kalaa, omalla kustannuksellaan ja ilman ulkopuolista tukea. Tiedustelimme monilta, että mitä muuta he olivat tehneet lisätienesteillä kuin ostaneet kalanpoikasia. Monet kertoivat käyttäneensä sitä lapsensa koulutukseen ja normaaleihin perheen menoihin. Olipa joku ostanut moottoripyöränkin ja toinen perustanut kalakaupan.

Olemme parhaillaan analysoimassa dataa, jossa vertailemme mitä on istutettu, myyty tai kulutettu kotona. Laskemme myös onko toiminta tuottanut voittoa naisille ja heidän perheillensä. Tämä ei ole helppo tehtävä sillä on havaittu, että monet eivät osaa pitää kirjaa oikealla tavalla. Osa naisista on myös luku-ja kirjoitustaidottomia. Pitkäkestoista koulutusta tarvitaan. Tätä he pyysivät kovasti myös huhtikuussa.  Haluamme oppia laskemaan ja haluamme oppia miten osuuskuntamme taloudenhoitoa voisi vahvistaa. Tämän koulutuksen pitää olla pitkäkestoisempaa. Naisten motivaatio kalankasvatukseen on ilmeinen. Se vaati heiltä vähemmän kun perinteinen riisinviljely ja tulot ovat korkeampia. Mukaan olisi tulossa lisää ryhmiä ja naisia. Hankkeessa on kuitenkin jouduttu hieman jarruttelemaan uusien ryhmien mukaan ottamista, koska on nähty tarpeelliseksi ensin vahvistaa hankkeessa jo mukana olevia naisryhmiä ja osuuskuntia. Osuuskuntien ja ryhmien nuoret naisjohtajat ovat vielä kuitenkin vielä kokemattomia ja he itse ovat vielä oppimassa kalankasvatusta. Heillä on kuitenkin intoa ja motivaatiota, mikä taas pikku hiljaa kasvattaa itseluottamusta.

Hankkeessa olevat naiset ovat kuitenkin hyvin haavoittuvaisia. Lauantaina 25.4 oli päivä, jolloin Nepalissa sattui maanjäristys. Se tuntui kaikkialla Chitwansisa, Nawalparasissa ja Mwakanpurissa. Onneksi näillä alueilla ei ollut niin paljon tuhoja, kun Kathmandussa ja Ghorkassa. Hankkeemme naiset eivät selvinneet ilman menetyksiä. Kolmen naisen kodit kärsivät vahingoista. Kaikki olivat myös hyvin peloissaan. On vaikea kuvailla se tilanne kun edessäsi on 10 naista, jotka jälkijäristyksen jäljiltä alkavat itkeä hysteerisesti ja tärisevät pelosta. Pelkoa, koska ovat kokeneet maanjäristyksen ja tietävät, että on sattunut todella paljon menetyksiä – ihmishenkiä, kulttuurisesti arvokkaita kohteita ja ihan tavallisten ihmisten koteja. Pelkoa, koska jälkijäristykset tulevat tauoitta ja on epäselvää, selvitäänkö niistä. Pelkoa, koska ei ymmärretä mikä maanjäristys oikein on ja miten tulisi toimia.

Meidän piti keskeyttää toiminnot hetkeksi, kunnes tilanne Nepalissa alkaa normalisoitua, muuta vaihtoehtoa tässä ei ole. Tällaisessa työssä joutuu joustamaan paljon ja aina pitää varautua erikoisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Työn on väistämättä oltava pitkäjänteistä, varsin kun työskentelemme hyvin haavoittuvien ryhmien kanssa. Kirjoittaessani tätä tekstiä 12.5. Nepalissa on juuri sattunut toinen iso maanjäristys. Emme voi kun toivoa, että kaikki selviävät ja tilanne normalisoituu jossain vaiheessa. He tulevat tarvitsemaan tukea selviytyäkseen luonnonvoimien kohtaloista. Naisryhmämme Nepalissa voivat löytää kalankasvatustoiminnasta kestävän tavan osallistua jälleenrakentamiseen ja omien yhteisöjen vahvistamiseen. Se vain valitettavasti vie aikaa.

Teksti ja kuvat: Roseanna Avento

aiheet: ffd ja kummit maailmalla, nepal, osuuskunta, kehitysyhteistyö, roseanna avento, kalankasvatus