Sääntöpohjainen järjestelmä on ollut pitkään kansainvälisen kauppapolitiikan kivijalka, mutta viime vuosina on nähty siirtymää kohti kahdenvälisiä ja alueellisia sopimuksia. Monenvälisen yhteistyön haasteina ovat olleet päätöksenteon vaikeudet, suurvaltakiistat ja sääntöjen kiertäminen. Kahdenvälisyys tarjoaa joustavuutta, mutta lisää riskiä sirpaloitumisesta ja kilpailun kiristymisestä. 

Kauppapoliittiset ratkaisut ovat yhä tiiviimmin sidoksissa kansallisiin intresseihin sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ukrainan sodan vaikutukset näkyvät energiapolitiikassa, pakotteissa ja huoltovarmuuden korostumisessa. Grönlannin strateginen merkitys on kasvanut arktisen alueen resurssien ja logististen reittien vuoksi, mikä heijastuu kansainväliseen neuvotteludynamiikkaan. 

Kiinan rooli: decoupling, derisking ja strategiset riippuvuudet 

Kiinan asema globaalissa kaupassa on edelleen keskeinen, mutta länsimaissa on voimistunut pyrkimys niin sanottuun decoupling- ja derisking-politiikkaan (irtikytkentä ja riskien minimointi). Tavoitteena on vähentää strategisia riippuvuuksia erityisesti kriittisissä teknologioissa, raaka-aineissa ja toimitusketjuissa. Kiina puolestaan pyrkii vahvistamaan omia arvoketjujaan ja laajentamaan vaikutusvaltaansa kehittyvillä markkinoilla. 

EU:n, Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kolmiodraama määrittelee pitkälti kansainvälisen kauppapolitiikan suunnan. Kilpailu teknologiasta, investoinneista ja markkinoista on kiristynyt. Samalla EU pyrkii strategiseen autonomiaansa tasapainoillen transatlanttisten suhteiden ja Aasian markkinoiden välillä. Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen vastakkainasettelu heijastuu myös EU:n ratkaisuihin ja prioriteetteihin. 

Euroopan toimenpiteet ja maatalouden asema neuvotteluissa 

Eurooppa on reagoinut muuttuvaan toimintaympäristöön monipuolistamalla kauppakumppanuuksiaan, vahvistamalla sisämarkkinoita ja korostamalla kestävää kehitystä. Maatalous on edelleen keskeinen ja herkkä neuvottelukysymys, jonka kautta punnitaan sekä huoltovarmuutta että ilmastotavoitteita.  

EU pyrkii neuvotteluissa turvaamaan eurooppalaisen maatalouden kilpailukyky ja kestävyys. Samalla on kuitenkin selvää, että monelle neuvottelukumppanille juuri EU:n elintarvikemarkkinoille pääsy on kynnyskysymys sopimukseen pääsemiseen.  

WTO ja MC14: odotukset, kehityskulut ja vaihtoehdot 

WTO:n ministerikokous (MC14) on runsaan kuukauden päästä. Kokousta kohtaan kohdistuu korkeita odotuksia erityisesti järjestelmän uudistamisen ja sääntöpohjaisuuden palauttamisen osalta. Neuvotteluissa painottuvat riitojenratkaisumekanismin tehostaminen, maatalouspolitiikan uudistaminen ja digitaalisen kaupan sääntely. Mikäli edistystä ei saavuteta, riskinä on monenvälisen järjestelmän marginalisoituminen ja sirpaloitumisen kiihtyminen. 

WTO:n toimintakyky ja sääntöjen ajantasaisuus ovat avainasemassa globaalin kauppajärjestelmän toimivuudelle. WTO:n kuolema on kuitenkin turhan dramaattinen ilmaisu tilanteesta. Valtaosa maailmankauppaa perustuu edelleen WTO-sääntöihin ja WTO:n kaupankäynnin pelisäännöt ovat edelleen tehokasta tapa alentaa kaupankäynnin kustannuksia. Ilman uudistuksia järjestelmä voi menettää uskottavuutensa ja jäädä suurvaltapolitiikan jalkoihin. 

USA:n kauppapolitiikan muutokset: Project 2025, tullit, tukipaketit, talousvaikutukset 

Yhdysvaltojen kauppapolitiikka on viime vuosina painottunut protektionistisiin toimiin, kuten tulleihin, tukipaketteihin ja strategisiin investointeihin. Tulliuhkaukset ovat presidentti Trumpin työkalu mihin tahansa haasteeseen maailmalla. Project 2025 -linjaukset ennen presidentti Trumpin toisen kauden alkua korostivat teollista suojelua ja taloudellista turvallisuutta, mikä vaikuttaa globaaleihin arvoketjuihin ja investointipäätöksiin. Näillä toimilla on laaja-alaisia talousvaikutuksia sekä kotimaassa että kansainvälisesti.  

Tähän asti USA:n talous on selvinnyt kohtuullisen hyvin tullien korotuksista ja tietoisesti luodusta epävarmuudesta. Samalla kuitenkin tarkempi analyysi nostaa esiin tullienkorotuksista perääntymisen monessakin kohtaa. Esimerkkeinä pihvilihan tarjonnan lisääminen poistamalla brasilialaiselta  pihvilta 50 % vastavuoroisuustulli tai rakennusmateriaalinen tullienpoistot. 

EU:n ja USA:n suhteet: transatlanttinen yhteistyö ja taloudellinen turvallisuus 

Transatlanttinen yhteistyö on viime vuosina vahvistunut erityisesti turvallisuus- ja teknologiasektorilla. Taloudellisen turvallisuuden varmistaminen, yhteinen sääntely ja kriittisten toimitusketjujen turvaaminen ovat nousseet keskiöön. Samalla kilpailu ja intressierot esimerkiksi maataloudessa asettavat haasteita yhteisen linjan löytämiselle. 

Presidentti Trumpin ja komission puheenjohtaja von der Leyenin elokuun sopimus on vielä parlamentin käsittelyssä. Itse prosessi kuitenkin kuvaa ongelmia suuresti. Puhuttiin niin sanotusta napkin dealistä, jolloin päämiesten sopimusta on moneen kertaan jälkeenpäin yritetty selittää ja selventää. Muistiinpanojen hataruus on aiheuttanut monia tulkintaerimielisyyksiä. EU ei ole saanut teollisuustuotteiden nollatullisitoumukselleen haluttua vastapainoa muissa keskusteluissa esillä olleissa kysymyksissä.  

Kauppakumppanien diversifiointi ja bilateraalit sopimukset 

Yritykset ja valtiot pyrkivät vähentämään riippuvuutta yksittäisistä markkinoista monipuolistamalla kauppakumppaneitaan ja solmimalla kahdenvälisiä sopimuksia. Diversifiointi nähdään keinona hallita riskejä, vahvistaa toimitusvarmuutta ja parantaa neuvotteluasemia. Tämä kehitys lisää kuitenkin järjestelmän monimutkaisuutta ja vaatii tarkkaa riskienhallintaa. 

Taloudellisen turvallisuuden teemat, kuten strategiset investoinnit, kriittisten alojen suojaaminen ja kansallinen sääntely, ovat nousseet kauppapolitiikan ytimeen. Erityisesti teknologia, energia ja raaka-aineet ovat keskiössä. Sääntelyllä pyritään ehkäisemään strategisten riippuvuuksien syntyä ja varmistamaan kansallista toimintakykyä poikkeustilanteissa. 

Decoupling ja derisking olivat ensin termejä Kiinan ympärillä käytyjen keskusteluissa. Nyt sama keskustelu on laajentunut myös suhteeseen USA:n kanssa. Mm. Ranskassa käydään keskustelua teams- ja zoom-kokousjärjestelmien käytöstä. Tai meillä mietitään pankkitoimintojen laajaa riippuvuutta USA:laisten yritysten palveluista.  

Kestävä kehitys ja maatalouden rooli huoltovarmuudessa 

Kestävä kehitys on noussut vahvasti kauppapoliittisiin keskusteluihin. Maatalouden merkitys huoltovarmuudessa ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on korostunut. Neuvotteluissa haetaan tasapainoa kilpailukyvyn, ympäristötavoitteiden ja yhteiskunnallisen vakauden välillä. "Hyvä on pahan vihollinen" – täydellistä ratkaisua ei usein ole, mutta kompromissit ovat välttämättömiä. 

Kauppapolitiikassa on tapahtumassa selkeä siirtymä takaisin keskusteluun kaupankäynnin edistämiseen. Välillä monessa neuvotteluprosessissa kestävän kehityksen asiat olivat EU:ssa oikeastaan suuremmalla painolla kuin itse kaupankäynti. Nyt keskustelu mm. Tyynenmeren alueen sopimuksen (CPTTP) ympärillä kuvastaa hyvin tilanteen muutosta. 

Taloudellisen turvallisuuden, kestävän kehityksen ja huoltovarmuuden teemat kietoutuvat yhä tiiviimmin osaksi kauppapoliittista päätöksentekoa. Maatalouden asema, teknologinen kehitys ja suurvaltasuhteet määrittelevät pitkälti tulevaisuuden suuntaa. "Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos" – kauppapolitiikassa tämä sanonta pitää paikkansa enemmän kuin koskaan. Tästä vuodesta ei ole tulossa yhtään sen rauhallisempi kuin viime vuodestakaan. 

Teksti pohjautuu MTK:n asiantuntijapalaverissa 2.2.2026 käytyyn keskusteluun UM:n yksikönpäällikkö Ilkka Saarisen kanssa. Samaan asiaan liittyy mm. YLE Radio 1 Maailmanpolitiikan arkipäivä 2.2.2026, jonka löydät YLE areenasta https://areena.yle.fi/1-77184726  

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: wto, kauppapolitiikka, kauppasopimukset