null Kauppapolitiikka ei ole tosi TV-ohjelma

Artikkeli – Kansainvälinen toiminta

Kauppapolitiikka ei ole tosi TV-ohjelma

16.8.2019

USA:n ja ennen kaikkea presidentti Trumpin vetämää kauppapolitiikkaa seuratessa syntyy mielikuva uudenlaisesta tosi-TV-ohjelmasta, jossa historia ja sitoumukset eivät haittaa uusia esityksiä ja päätöksiä. USA-Kiina nokittelu on karannut käsistä, ja vain joulumarkkinoiden läheisyys pakotti Trumpin vetäytymään lisätoimista. Kaupan epätasapaino ei voi jatkossakaan olla perusteena kauppasodan aloittamiseen. Omasta kilpailukyvystä on pidettävä koko ajan huolta uusien diilien edellyttämistä myönnytyksistä huolimatta. 

USA, Kiina ja EU muodostavat kauppapolitiikan ydinkolmikon, joiden toimia seurataan tarkkaan ja jotka ovat myös itse keskeisesti osallisina kauppapoliittisissa neuvotteluissa. Päällimmäisenä kriisipesäkkeenä on Kiinan ja USA:n suhde. Sanktiotullien ja vastatoimien sarjassa ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa Kiina ei voi enää vastata määrällisesti USA:n sanktioihin. Viimeisimpiä vastatoimiuhkauksia on koko Kiinan maataloustuonnin lopettaminen USA:sta. Trump on syyttänyt Kiinaa myös valuuttakurssin manipuloinnista (devalvoinnista). Tilanne voi olla myös markkinoiden reagointia Kiinan talouden heikkenemiseen, jossa pitkään jatkunut 10 %:n kasvu on taakse jäänyttä elämää. 

Kauppapolitiikka on talousuutisten keskiössä, kun kauppapolitiikan keinoja käytetään yhä voimakkaammin kansallisten etujen puolustamiseen. Johtajien puheenvuorot ovat saaneet aina vain populistisempia ja protektionistisempia piirteitä. USA:n kansallisen turvallisuuden nimissä esittämät teräksen 25 %:n ja alumiinin 10 %:n tuontitullien korotukset käynnistivät laajan bilateraalikeskustelujen sarjan. Kiina on reagoinut USA:n vaatimuksiin vastatoimilla, kun muut diplomaattisemmat kauppakumppanit ovat pyrkineet neuvotteluihin. Painostuksen kohteena on ollut niin EU kuin Meksiko ja Kanadakin (NAFTA:n tilalle USMCA).
​​​
Yksi kiistakohde on kauppapolitiikan riitojen ratkaisu, mikä on edelleen tärkeää WTO:n toimintaa. Riitoja syntyy tulkinnoista ja jossain ne pitää pystyä avoimesti ratkomaan. USA on kritisoinut voimakkaasti käsittelyn hitautta ja ratkaisujen USA-vastaisuutta. USA on estänyt mm. uusien tuomareiden nimittämisen riitojenratkaisuelimeen. Joulukuussa WTO-paneeli on menettämässä kaksi tuomariaan, mikä lamauttaisi koko järjestelmän. Ratkaisu kiistaan pitää saada aikaan nyt Suomen puheenjohtajuuskaudella.  

 

Brexit on huono eurooppalainen versio kauppapolitiikan tosi-TV:stä 

Pääministeri Johnson on köyhän miehen versio Atlantin takaisesta diilien tekijästä. Yhdistäviä tekijöitä päähenkilöillä on paljon.  Johnsonin eikä Trumpin lausuntoja ei tunnu todellisuus haittaavan. Tärkeintä on, että sloganit tukevat sankarien oman käsikirjoituksen juonenkäänteitä. Suurin ero herrojen välillä on mediasuhde. Kun Trump johtaa maailmaansa twiitein, Johnson on perinteisemmän median käyttäjä lehtimiestaustansakin takia.

​​​​​​​Brittien valitessa Johnson pääministerikseen sopimuksettoman EU-eron todennäköisyys kasvoi merkittävästi. Johnson ei ole osoittanut mitään intoa sopimuksellisen brexitin aikaansaamiseen. Sopimuksellisen eron etsijöillä aika on käymässä vähiin, eikä uudet vaalitkaan ole helppo ratkaisu ongelmaan. 

​​​​​​​Brexitin toteutuminen, sopimuksella tai ilman, on samalla uusien kauppaneuvottelujen neuvottelujen alkusoittoa. Ensimmäiseksi pitää ratkaista tuonti- ja vientikiintiöiden jako brittien ja EU27:n välillä. Toinen laajempi neuvottelu aloitetaan uudesta kauppasuhteesta brittien ja EU27:n välillä. Briteillä on kova paine alentaa tuontitullejaan kuluttajien ostovoiman ylläpitämiseksi punnan arvon alentuessa. Ilman kauppasopimusta brittien tullinalennukset koskevat kuitenkin kaikkia kolmasmaa-asemassa olevia maita, ei vain EU27:ää.  Samalla tullimuutokset ja standardien muutokset estävät brittituotteiden tuontia EU:n sisämarkkinoille. 

 

Eroava komissio on pakkomielteisesti hakenut uusia kauppaneuvottelutuloksia 

Monenkeskisten neuvottelujen rinnalla on koko ajan käyty kahdenvälisiä ja alueellisia neuvotteluja. Kahdenväliset sopimukset tähtäävät yleensä monenkeskistä neuvottelua huomattavasti syvempiin ratkaisuihin, joita ei voida saavuttaa laajoissa monenkeskisissä neuvotteluissa.  

Kauppaneuvotteluissa on aina voittajia ja häviäjiä. Sektorien väliset erot voivat olla suuria, ja maatalouden sisälläkin joku tuote voi voittaa ja toinen kärsiä merkittäviä tappioita. Hyvään neuvotteluvalmisteluun kuuluu suojaverkkojen rakentaminen mahdollistamaan toiminnan jatkumisen uudessa kilpailutilanteessa. EU-maataloudelle esitetyt EU:n budjettileikkaukset ja kriisivälineiden puute ovat merkittäviä riskitekijöitä.

EU:n neuvottelulista on läkähdyttävän pitkä. Merkittäviä kauppaneuvottelutuloksia on saavutettu. Kanadan ja Japanin neuvottelut olivat vasta hyvä alkusoitto elintarvikesektorin kannalta. Kesälomien kynnyksellä komissio sai aikaiseksi neuvottelutuloksen Mercosur-maiden kanssa. Etelä-Amerikan maille on tärkeää päästä elintarvikkeillaan EU:n maksukykyisille markkinoille. Markkina-avaus ei ole prosentuaalisesti suuri, mutta mm. naudanlihan osalta lisätarjonta vaikuttaa varmasti kilpailutilanteeseen sisämarkkinoilla. Neuvottelut eivät pääty vielä tähän. Australia ja Uusi Seelanti ovat nyt neuvottelupöydässä, ja heilläkin on pääkiinnostus EU:n ruokamarkkinoilla.


Kaksoislaatu hankalinta markkinoiden toiminnalle

EU on asettanut maataloudelleen runsaasti erilaisia vaatimuksia tuen saamisen ehdoiksi. Samoja vaatimuksia ei ole pystytty siirtämään tuonnin ehdoksi. Vaikka viimeisissä neuvotteluissa on kirjattu vaatimuksia eläinten hyvinvoinnista, antimikrobiresistenssistä, tuotantolaitosten hygieniatasosta tai ilmasto- ja ympäristövaatimuksista, monet kauppasopimusten kautta EU:n markkinoille pääsevät tuotteet nauttivat merkittävää kilpailuetua alempien vaatimusten ja siten pienempien tuotantokustannusten perusteella.

EU yritti aikaisemmin esimerkiksi rajoittaa kasvuhormoneilla tehostetun tuotannon naudanlihan tuontia EU:hun. WTO-paneelin päätöksen perusteella EU-markkinoille luotiin hormonivapaan tuotannon tuontikiintiö. Nyt elokuun alussa EU ja USA allekirjoittivat sopimuksen, jolla tätä ns. Hilton beef -kiintiötä yritetään paremmin kohdentaa USA:lle. Mercosur-sopimuksen ja Australia-neuvotteluiden yhteydessä asiaa käsitellään muiden kiintiön käyttäjien kanssa.

​​​​Kauppaneuvottelujen suuri määrä lisää neuvotteluiden hankaluutta ja riskejä. Pitää tietää, mitä kenellekin neuvottelukumppanille on luvattu, ja pitää olla valmistautunut kantamaan vastuu neuvottelutulosten seurauksista.

 


aiheet: brexit, kauppapolitiikka, kauppasota