Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Kriisipaketin uusi tuleminen?

21.06.2016

Rakennanpa ehdotuksen kaksivaiheisena ja sillä tavalla, että siinä on ns. omaa osuutta, elintarvikeketjun osuutta ja myös yhteiskunnan osuutta. Teen ehdotuksen ihan tosissani ja totta kai sen saa ampua alas. Perustelen asiaani; blogissa ei voi olla kovin täsmällinen, mutta raamin voi rakentaa.

Ensiksi. Mietin mitä ns. kriiisipaketti (sitä ei liene määritelty) tarkoittaa ja mihin se johtaa. Kriisipaketti toimii vastavirtaan juuri allekirjoitetun kilpailukykysopimuksen kanssa. Rahaa pitäisi löytyä syksyn lisäbudjetissa, vaikka kaikki muut säästävät. Markkinataloutta ja kilpailua korostetaan. Pahinta on monopolit tai siihen viittaavatkin yhteisöt. Maatalous on tässä rakenteessa melkoisessa puristuksessa. Oikeastaan myös koko elintarvikeketju, jossa aina kauppaa myöten on monopolistisia ominaisuuksia. Vaikka kuinka kilpailusta puhutaan. 

Maanviljelijöillä on nyt kansalaisten luottamus, mutta vain siitä syystä, että he toimivat tämän kaiken puristuksessa ja puolustavat nyt omaa – kokonaisuuden pienintä – osuutta.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos me nyt rakennamme perinteisen kriisipaketin niin, hyödyn ottaa ”kolmas” osapuoli. Mahdollisesti saamamme kriisiraha muuttuukin kustannukseksi, se ulosmitataan. Onhan tosi, että kaikki tuki tavalla tai toisella kapitalisoituu hintoihin. Tiedän hyvin, että maatalous tarvitsee nyt lisää rahaa (= tuottoa), mutta tukipolitiikan keinoin tulos saattaa olla negatiivinen. Pitää siis miettiä sellainen tuen muoto, joka ei voi siirtyä muille osapuolille.

Perinteinen maatalousmarkkina/ekonomia on nyt uudenlaisen tehtävän edessä. Asioita pitää miettiä kokonaisuutena ja saada uusia liittolaisia. MTK-järjestön tekemä kuluttajainformaatio ja tapa on loistavaa. Sen ydintä pitää uskaltaa kehittää koko sektorin tueksi. Se tarkoittaa enemmän yhteistyötä ja sen toteuttajaksi voisi nousta esim. Pellervo-Seura. Miettikääpä: aktivoidaan tuo norsunluutorni?

Toiseksi. Yhteiskunnallinen osuus voi toimia elinkeinomme suuntaan aivan samalla tavalla kuin nyt toimii kilpailukykysopimus. Niin että mahdolliset budjettivarat käytetään elinkeinon tukemiseen mm. alentamalla kustannuksia, poistamalla byrokratiaa ja keventämällä hallintoa. Samalla voidaan suunnata varoja mm. maatalousviennin kehittämiseen, jossa meillä on osaamista ja mahdollisuuksia.

Kun vertaamme kilpailukykysopimusta ja sen toiminnallista osuutta, niin sieltä löytyy erittäin paljon sellaista, joka toimisi myös maatalous/elintarvikemarkkinassa. Silloin tarkoitan tietysti markkinaa; ilman tukipolitiikan kytkentää. Viimeksi mainittua ei poistaa, mutta tapaa sen käyttämiseksi pitäisi tarkentaa viljelijätukena, jota varten se on alun perin tarkoitettu.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että avoin maatalousmarkkina tarkoittaa taas tuotantomäärien nousua ja myös vaatimuksia tuotannon rajoittamisesta ja sanktioita. Jotenkin tuttua?

Pitäisiköhän nyt järjestää kesätalkoot. Tekemään ehdotuksia maan hallitukselle hallitusohjelman mukaiseen toimintamalliin maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Joskus tämä työ pitää aloittaa, nyt olisi oikea aika. Nyt näyttää siltä, että oppositiokin on asiasta huolestunut. 

Huomaan kirjoitukseni luettuani, että tämä esitykseni ei taida sisältää mitään erityisesti uutta. En ole markkina-asiantuntija, mutta tähän sitä johtajuutta nyt kuitenkin tarvittaisiin.

Markku Vuorensola
mvuorens(at)welho.com 

aiheet: maatalouspolitiikka, edunvalvonta, veteraanivärinää, maatalouden kannattavuus, maatalouden kriisipaketti