Lausunto

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi elintarvikemarkkinalain ja oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 6 §:n ja 5 luvun 2 §:n muuttamisesta

13.04.2026

Eduskunnan talousvaliokunta
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta

Yleisesti Hallituksen esityksestä HE 36/2026 vp

MTK kiittää mahdollisuudesta lausua otsikkoasiassa. Tämä lakimuutosehdotus on tärkeä osa hallitusohjelmaan ja  maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraporttiin kirjattuja toimia, joilla  pyritään edistämään elintarvikemarkkinoiden toimivuutta. MTK pitää esitettyjä muutoksia erittäin tarpeellisina ja  tarkoituksenmukaisina elintarvikemarkkinoiden kauppatapojen tervehdyttämiseksi. 

Elintarvikemarkkinoita koskevien sääntelyhankkeiden laajempi tavoite on turvata suomalaisen maatalouden  toimintaedellytykset ja kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuus. Keskeinen keino tähän on vahvistaa elintarvikeketjun  toimivuutta ketjun alkupäässä parantamalla ruoantuottajien asemaa sekä varmistaa kannattavamman alkutuotannon  pitkän aikavälin edellytykset. Elintarvikemarkkinalain muuttaminen on tehokkain sääntelykeino näiden tavoitteiden  saavuttamiseksi.

Lain voimaantulo on ehdotettu toteutettavaksi mahdollisimman pian, ja ennen voimaantuloa tehtyjen sopimusten  saattamiseksi muutosten mukaisiksi on esitetty siirtymäaikaa marraskuuhun 2026 asti. MTK korostaa, että käsillä  oleva kustannuskriisi ja alati kasvava epävarmuus osuvat erityisen voimakkaasti maanviljelijöihin. Siksi viljelijöiden  asemaa elintarvikeketjussa on vahvistettava viivytyksettä elintarvikemarkkinalain muutoksilla. Tämän lisäksi toimia  viljelijöiden aseman vahvistamiseksi on jatkettava myös muilla keinoin. 

Uusien valvontatehtävien takia Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimiston työmäärä tulee oletettavasti lisääntymään  ja toimiston riittävästä resurssoinnista on huolehdittava jatkossakin. Valtuutetun vuosikertomusten valossa toimiston  käsittelemien toimenpidepyyntöjen määrä on kasvu-uralla ja oletettavasti jatkaa samansuuntaisena lain  tunnettuuden kasvaessa ja kostotoimien pelon lieventyessä. Toimenpidepyyntöjen määrän kasvaessa on  todennäköistä, että tapauksia tullaan käsittelemään jossain vaiheessa myös tuomioistuimissa, mikä vaikuttaa  lisääntyvästi ETMV:n toimiston työmäärään.


4 c § Ostajan tuotemerkin suosimisen kielto 

Euroopan komission selvitysten (2014) perusteella on nähtävissä, että private label -tuotteiden (pl-tuote) markkinaosuuden kasvu yli tietyn kriittisen tason voi vähentää uusien tuotteiden kehittämistä ja vaikeuttaa uusien  toimijoiden markkinoille pääsyä. Elintarvikemarkkinavaltuutetun tuoreen kyselyn (2025) tulosten perusteella yli  puolet (58 %) pl-tuotteita valmistaneista koki, että yhteistyöhön liittyvät riskit eivät jakaudu oikeudenmukaisesti  kaupan ja pl-tuotteiden valmistajan välillä. Ainoastaan 17 % piti riskienjakoa tasapuolisena. Valtuutetun pl-kyselyn 
tulosten perusteella on saatavilla viitteitä myös käytännöistä, joissa brändituotteiden valmistajat ovat epäilleet  tuotteidensa tulleen kopioiduiksi pl-tuotteiksi.  Nämä havainnot osoittavat objektiivisesti, että pl-tuotteiden  hankintamenettelyiden sääntelemättömyys ei ole vaihtoehto.

Elintarvikemarkkinoiden merkittävä ongelma on tietoepätasapaino. Tavarantoimittajat, maataloustuottajat mukaan  lukien, joutuvat luovuttamaan paljon tietoa ostajille, mutta eivät saa vastaavissa määrin tai riittävän tarkkaa oman  tuotteensa kysynnästä. Maataloustuottajat eivät saa näitä tietoja myöskään riittävän ajoissa, jotta voisivat  tehokkaasti reagoida tuotantopäätöksiinsä tai kehittää brändiään. 

Epäreilujen kauppatapojen vähentyminen elintarvikeketjun muissa osissa on todettu parantavan välillisesti myös  tuottajien asemaa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) PL-tuotteita koskevan tutkimusraportin (3/2025) mukaan  kaupan omien merkkien vaikutukset ulottuvat ketjun alkupäähän: PL-myynnin kasvu luo alkutuottajille hintapainetta  kahdelta suunnalta. Vähittäiskauppa pyrkii neuvottelemaan omille tuotemerkeilleen alhaisia hankintahintoja, ja  samanaikaisesti brändituotteiden valmistajat painostavat raaka-ainekustannuksia alas säilyttääkseen kilpailukykynsä 
(OECD, 2024).

Mikäli jo valmiiksi keskittyneillä päivittäistavaramarkkinoilla toimivien ”kaksoisroolin” omaavien toimijoiden  neuvotteluvoima ja omien tuotemerkkien markkinaosuudet kasvavat, vaikeutuu pienten brändituotteita toimittavien  yritysten pääsy markkinoille. Kaksoisroolissa toimivan ostajan ei välttämättä ole kilpailuasetelman vuoksi oman edun  mukaista edistää tavarantoimittajalta ostettujen tuotteiden myyntiä. Tämän takia on välttämätöntä säätää ostajan  omien tuotemerkkien suosimisen kiellosta. 

Tuoretuotteita (esim. hedelmiä, vihanneksia, kananmunia) päivittäistavarakauppoihin toimittavat maataloustuottajat  ovat erityisen riippuvaisia harvoista ostajistaan ja neuvotteluvoimaltaan huomattavasti ostajaansa heikommassa  asemassa. Yksipuolinen riskin siirto näiden tavarantoimittajien kannettavaksi epäterveiden kauppatapojen muodossa  ei valitettavasti ole harvinaista. Julkisuuteen päätyneistä tapauksista, erityisesti niin sanottu pakkojako-toimintatapa,  on osoittanut selkeitä epäkohtia markkinoilla. Tuoretuotteiden viljelijät ovat kohdanneet myös muita epäterveitä kauppatapoja, joita vielä ei ole yksiselitteisesti kielletty. Tällaisia ovat olleet muun muassa yllättäen uuden  valikoimajakson kilpailutuksessa tulleet vaatimukset siitä, että tietyllä lajikkeella on mahdollista päästä valikoimaan  vain kaupan oman merkin pakkauksessa. Tällainen kauppatapa tekee kerralla tyhjäksi tavarantoimittajan joskus jopa  vuosien panostuksen omaan brändiin. 

Oikeuskirjallisuudessa yksipuolista riskinsiirtoa ja epäterveitä kauppatapoja on käsitelty esimerkiksi Victoria  Dashkalovan (2019)
ja Matsumoto et al. (2025) artikkeleissa. Useammassa ulkomaisessa private label -tuotteiden  vaikutuksia käsittelevässä oikeustaloustieteellisessä tutkimuksessa on tuotu esiin, että private label -tuotteiden  hankintakäytäntöihin liittyvien epäselvyyksien takia sekä brändituotteita tuottavien toimijoiden markkinaosuuden  laskiessa, vähentyvät brändituotteita tuottavien toimijoiden tuotekehityskannusteet. Suuri neuvotteluvoiman 
epätasapaino heikentää pienempien toimijoiden kannustimia investoida ja/tai innovoida elintarvikeketjun eri tasoilla.  Epäterveiden hankintakäytäntöjen sääntelemättömyys johtaa pahimmillaan kuluttajien valinnanvaran  heikentymiseen.


2 e § Kaupalliset kostotoimet 

MTK pitää ehdotettua pykälää erittäin perusteltuna. MTK toteaa lisäksi, että jos toiminta elintarvikemarkkinalla olisi  reilua ja ongelmatonta, ei keskustelua tarvitsisi edes käydä siitä, uskalletaanko keskustella sopimuskumppaneiden  toiminnan epäkohdista. HE:ssä on tuotu esiin, että ”käännetty todistustaakka kaupallisten kostotoimien osalta lisäisi  dokumentointivelvoitteita ostajille.” MTK huomauttaa, että tämä pitää paikkaansa, jos ostajien käytännöt eivät kestä  nykyiselläänkään kaupallisten kostotoimien kiellon tarkastelua. 

Ehdotettu muutos käännetystä todistustaakasta on erittäin perusteltu, sillä se edistää heikommassa asemassa olevien  oikeuksien tehokasta toteutumista. Epäterveistä kauppatavoista ilmoittamiseen liittyvä pelkokerroin on tällä hetkellä  suuri, ja sitä on vähennettävä kaikin keinoin. Ostajien vähäinen lukumäärä ja pitkät välimatkat tarkoittavat, että  monella viljelijällä ei ole käytännössä kuin muutama kauppakumppani. Nykyinen korkea näyttökynnys vaikeuttaa sekä  tuottajien että elintarvikemarkkinavaltuutetun mahdollisuuksia osoittaa, että tuottajaa kohtaan on käytetty 
kaupallisia kostotoimia tämän käytettyä lakisääteisiä oikeuksiaan. 


3 a § Neuvottelut poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta

MTK katsoo, että kyseinen pykälä on erittäin tarpeellinen, jotta ruokaketjussa voidaan reagoida aikaisempaa  tehokkaammin vuoden 2022 kaltaisiin poikkeuksellisiin kustannusten nousuihin, joita on jälleen käsillä. Vuoden 2022  kustannuskriisi osoitti, että heikommassa asemassa olevien toimijoiden oli erittäin vaikea päästä edes  neuvottelemaan poikkeuksellisten kustannusmuutosten vaikutuksista toimitussopimuksiinsa. Erityisen haastavaa  tämä oli julkisen sektorin elintarvikehankinnoissa. 

MTK pitää valitettavana, että pykälän noudattamatta jättämisestä ei ole säädetty ostajalle minkäänlaista  seuraamusta. Käytännössä sanktiouhan puuttuminen tekee nyt esitettävästä muutoksesta vaikutuksiltaan lähes  tyhjän.
 

4 b § Kielto edellyttää tiettyjä tietoja 

Ehdotettu säännös on erittäin tarpeellinen elintarvikeketjun tietoepätasapainon syventymisen estämiseksi. Viime  vuosien aikana maataloustuottajiin on kohdistettu muualta elintarvikeketjusta kohtuuttoman raskaita, ylimitoitettuja ja todella yksityiskohtaisia tietovaatimuksia, joita lainsäädäntö ei edellytä tai joilla ei ole liityntää kyseessä olevien  tuotteiden myyntiin tai vastuullisuuden todentamiseen. Usein maataloustuottajille ei ole kerrottu, mitä tarkoitusta  varten tietoja kerätään tai mihin niitä käytetään. 

Helsingissä 13.4.2026

Kimmo Tammi, juristi
Johan Åberg, maatalousjohtaja


 

aiheet: lausunto, elintarvikemarkkinalaki