Lausunto

Lausunto ehdotuksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi lannoitevalmisteista annetun asetuksen 3 §:n muuttamisesta ja liitteen 1 väliaikaisesta muuttamisesta

04.06.2026

Maa- ja metsätalousministeriö

MTK kiittää mahdollisuudesta lausua otsikkoasiassa. MTK pitää erittäin tärkeänä, että suomalaisen maataloussektorin  kilpailukykyä vahvistetaan parantamalla lannoitteiden tarjontaa.

Yleistä lannoitemarkkinoista

EU:n lannoitetuoteasetuksessa raja-arvo kadmiumille fosforilannoitteissa on 60 mg fosforipentoksidikilogrammaa  (P₂O₅) kohden. Suomelle ja Ruotsille on kuitenkin myönnetty poikkeuslupa soveltaa kansallisesti matalampia raja-arvoja. Kadmiumia ei saa esiintyä Suomeen tuotavissa lannoitteissa yli 22 mg kadmiumia /kg P₂O₅ kohden. Ruotsissa  lannoitevalmisteiden kohdalla kadmiumin enimmäispitoisuuksien raja-arvoa nostettiin nimenomaisesti  lannoitemarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Ruotsissa vastaava raja-arvo on nykyisin 44 mg/kg P₂O₅. EU:ssa  käytettyjen lannoitteiden keskimääräinen kadmiumpitoisuus on noin 32 mg/kg P₂O₅. Yaran Suomessa valmistama  fosforilannoite on lähes kadmiumvapaata, sillä Siilinjärven kaivoksen apatiitista saadaan poikkeuksellisen puhdasta  fosforia. 

Fosforilannoitteiden käyttömäärät ovat vähentyneet huomattavasti EU-jäsenyyden aikana Suomessa. Käyttömäärät  olivat 1990-luvun puolivälissä selvästi korkeampia (yli 10+ kg/ha), mutta ovat 2000-luvulle tultaessa laskeneet tästä  huomattavasti (nykykäyttö keskimäärin noin 5,4 kg/ha). Kotimainen Cd-raja ylittyisi esimerkiksi tilanteessa, jossa  lannoitekäyttö olisi 16 kg/ha ja tuontilannoitteiden osuus 50 %. Mikäli EU:n Cd-rajan mukaisia tuontilannoitteita  käytettäisiin 100 %, kotimainen Cd-raja ylittyisi jo fosforilannoitteen käyttömäärällä 11 kg/ha. Käytännössä Cd-rajan  ylittäminen tarkoittaisi siis säännösten vastaisia lannoitusmääriä. Kotimainen maatalous hyötyisi Cd-rajan  alentamisesta, sillä se lisäisi tuontikilpailua. Rajojen yhtenäistämisen jälkeen lannoitteiden hintataso Suomessa  määräytyisi käytännössä EU:n keskimääräisen hintatason eli alimman tuontihinnan mukaan. Hintojen  yhtenäistäminen ei suoraan johda korkeamman Cd-rajan mukaisten lannoitteiden käytön lisääntymiseen.  Lannoitteiden hintataso määräytyy alimman mahdollisen tuontihinnan perusteella, joka olisi Cd-rajan korottamisen  jälkeen noin 30 prosenttia nykyistä matalampi.
 

Viljelijöiden asema tuotantopanosmarkkinoilla 

Viljelijöiden asema elintarvikeketjussa ja tuotantopanosten hankinnassa on Suomessa heikko. Myös viljelijöiden  taloudellinen tila on monen eri syyn takia tällä hetkellä erittäin heikko. Lannoitemarkkinoiden kauppatavat ovat  monelta osin läpinäkymättömiä ja viljelijöiden mahdollisuudet ennakoida tuotantopanosten hankintaa ovat vähäiset. 

Suomessa lannoitteista on peritty huomattavan korkeita hintoja, sillä kilpailun paine on pieni. Yaralla ei Suomessa ole  merkittäviä kilpailijoita ja ulkomaisten valmistajien NPK-lannoitteet on rajautuneet pois markkinoilta lainsäädännön  takia. Sen sijaan, esimerkiksi Baltiassa, jossa noudatetaan eurooppalaisia kadmiumraja-arvoja ja viljelijöiden tarve  käyttää NPK-lannoitteita ei ole yhtä suuri kuin Suomessa, kilpailu lannoitteiden tarjonnassa on kovempaa, mikä estää yksittäisiä toimijoita pitämästä yllä yhtä korkeita hintoja kuin Suomessa. Ruotsissa lannoitteiden tarjonnan tilanne on  parantunut huomattavasti sen jälkeen, kun Ruotsin lannoitevalmisteita koskevaa sääntelyä kevennettiin kadmiumpitoisuuksien osalta. Ruotsissa lannoitteiden tarjonta monipuolistui ja kilpailun lisääntymisen myötä  lannoitevalmisteiden hinnat laskivat. 

Yksi merkittävimmistä kotimaisen lannoitemarkkinan ongelmista viljelijöiden näkökulmasta on kilpailun puuttuminen  lannoitteiden tarjontapuolella. Lannoitevalmisteasetuksen muuttaminen kadmiumraja-arvoja nostamalla on yksi  merkittävimmistä tekijöistä, joiden avulla kilpailua lannoitteiden tarjonnassa on mahdollista lisätä Suomessa.  Markkinoille tulon esteitä on purettava kilpailun lisäämiseksi. 

Lannoitteiden saatavuuden parantaminen kilpailua lisäämällä on tärkeää myös ruokaturvanäkökulmista. Yhden tai  kahden toimijan varassa oleminen altistaa suomalaisen ruoantuotannon merkittäville riskeille. Poikkeustilanteiden  tuomien häiriöiden perusta rakennetaan “normaalina aikana”. Lannoitteiden tuotantoketjujen rakentaminen,  esimerkiksi Itämerellä tapahtuvien meriliikennehäiriöiden takia, tyhjästä on erittäin vaikeaa. Olemassa olevat  yhteydet ja kauppakäytännöt eurooppalaisiin lannoitteiden valmistajiin tukevat poikkeuksellisista tilanteista  selviämistä. 

Muutoksen on ehdotettu olevan voimassa kahden vuoden ajan. Suomen markkinoille tulevien uusien lannoitteiden  toimitusketjujen luominen ei tapahdu hetkessä. Säännösmuutoksen vaikutusten mittaaminen voi osoittautua  hankalaksi säännöksen lyhyen voimassa olon takia, jos toimijoiden riskit uusien toimitusketjujen luomiseksi ovat liian  suuret suhteessa saavutettavissa oleviin etuihin nähden. MTK ehdottaakin harkittavaksi säännöksen voimassa olon  pidentämistä tai ainakin valmiutta jatkaa poikkeuksen voimassaoloa nopeasti, jos lannoitteiden saatavuus ja tuonti 
eivät edisty toivotulla tavalla. 


Kadmiumrajojen nostamisen vaikutukset elintarviketurvallisuuteen 

Lannoitevalmisteiden kadmiumrajan enimmäismäärien nostamisella on ensisijainen vaikutus lannoitteiden  saatavuuden parantumiseen ja kilpailun lisääntymiseen. Lannoitevalmisteiden raja-arvojen nostaminen ei vaaranna  elintarviketurvallisuutta, sillä elintarvikkeiden haitta-ainepitoisuuksia koskevaa lainsäädäntöä ei olla muuttamassa. 

MTK korostaa, että Ruokaviraston tutkimuksessa epäorgaaninen arseeni ja kadmium kertyvät erityisesti viljanjyvän  (mukaan lukien täysjyväriisin) kuoriosiin, joten kuoren poistavat raaka-aineiden prosessointimenetelmät voivat  pienentää tuotteen pitoisuuksia. Vastaavasti leseissä voi esiintyä kohonneita pitoisuuksia. Myllyteknologian  kehittymisen lisäksi on voitu osoittaa, että kasvinjalostusmenetelmien kehittymisen kautta on saavutettavissa kasvien  sisältämien raskasmetallien pitoisuuksien vähentymistä. 

MTK korostaa, että lainsäädännön tulee perustua tieteellisesti tutkittuun tietoon, eikä elintarviketurvallisuutta  koskeviin kysymyksiin voida vastata ilman riippumatonta tieteellistä arviointia. 

Helsingissä 4.6.2026

Max Schulman
Vilja-asiamies

Kimmo Tammi
Juristi

Saralotta Engblom
Asiantuntija

aiheet: lausunto, lannoitteet, kadmium