Lausunto

Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon edistämiseen vuosina 2027-2033 myönnettävästä valtionavustuksesta

12.11.2026

Ympäristöministeriö

MTK kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä asiassa ja toteaa esitysluonnoksesta seuraavaa:

MTK pitää ehdotettua asetusta ja sen tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina. Erityisen myönteistä on avustusjärjestelmän soveltamisalan laajentaminen vastaamaan luonnonsuojelulain 20 § siten, että avustusta voitaisiin jatkossa myöntää myös luonnollisille henkilöille ja yrityksille. Muutos parantaa maanomistajien mahdollisuuksia osallistua omaehtoisesti luonnon monimuotoisuutta edistävien hankkeiden toteuttamiseen.

MTK pitää tärkeänä vapaaehtoisuuteen ja maanomistajien omaan aktiivisuuteen perustuvien kannusteiden kehittämistä. Avustusjärjestelmän tulee olla maanomistajien ja muiden käytännön toimijoiden näkökulmasta mahdollisimman selkeä, ennakoitava, kannustava ja hallinnollisesti kevyt.
Näin järjestelmällä voi olla merkittävä rooli luonnonhoidon ja ennallistamisen edistämisessä yksityismailla sekä EU:n ennallistamisasetuksen kansallisessa toimeenpanossa.

Avustusjärjestelmän soveltamisalan laajentamista tulisi tukea riittävällä rahoituksella. Mikäli järjestelmää on tarkoitus hyödyntää nykyistä laajemmin vapaaehtoisen luonnonhoidon sekä ennallistamisasetuksen toimeenpanon välineenä, tulee tarkoitukseen varata riittävät ja
pitkäjänteiset määrärahat.

Säädöskohtainen palaute

2 §
Asetuksen 2 §:n osalta MTK pitää tarpeellisena tarkastella asetuksessa käytettävien määritelmien suhdetta muualla lainsäädännössä käytettyihin käsitteisiin. Määritelmissä käsitellään käsitteitä, joita on määritelty myös muualla lainsäädännössä, esimerkiksi pienvesien osalta vesilaissa. MTK pitää tärkeänä varmistaa, että käsitteet ovat yhdenmukaisia muun lainsäädännön kanssa. Lisäksi perustelumuistion 2 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen numerointi tulee korjata. 

3–5 §
Pykälien 3–5 osalta MTK pitää tärkeänä, että asetuksen viittaukset EU:n valtiontukisääntelyyn ovat asetuksen tullessa voimaan ajantasaisia ja vastaavat tällöin sovellettavaa EU-sääntelyä.

6 §
Pykälän 6 osalta MTK kiinnittää huomiota siihen, että pykälän sanamuodossa viitataan nimenomaan luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen lajien elinympäristöihin sekä luonnonsuojelu- ja vesilain mukaisiin luontotyyppeihin. Ennallistamisen, kunnostuksen ja hoidon tarpeita on hyvin monenlaisilla kohteilla, minkä vuoksi avustuksen tulisi olla käytettävissä mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa tilanteissa ja erilaisilla kohteilla.

Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa vaikuttavien vapaaehtoisten toimenpiteiden toteuttaminen mahdollisimman monenlaisilla tarkoituksenmukaisilla kohteilla. MTK kehottaa varmistamaan, ettei säännöksen sanamuoto johda kohteiden tukikelpoisuutta tarpeettomasti rajoittavaan tulkintaan.

MTK pitää tärkeänä lähtökohtaa, jonka mukaan toiselle kuuluvalla alueella toteutettava hanke edellyttää maanomistajan kirjallista suostumusta. Maanomistajan suostumuksen tulee kuitenkin perustua riittäviin tietoihin hankkeesta sekä kaikista siihen maanomistajalle liittyvistä velvoitteista ja
oikeusvaikutuksista. MTK pitää tärkeänä, että asetustasolla pyritään mahdollisuuksien mukaan varmistamaan, että maanomistajalla on suostumusta antaessaan tieto myös hankkeeseen mahdollisesti liittyvistä pitkäaikaisista velvoitteista.

8 §
Pykälän 8 osalta MTK kiinnittää erityistä huomiota 4 momentissa maanomistajalle asetettuun velvollisuuteen sitoutua avustettavan hankkeen kohteena olevan alueen säilyttämiseen kymmeneksi vuodeksi.

Säilyttämisvelvoitteen tavoite on ymmärrettävä ekologisen vaikuttavuuden ja avustusvarojen vaikuttavan käytön näkökulmasta. Asetuksen perustelujen mukaan säilyttämisvelvoite ei velvoittaisi maanomistajaa aktiivisiin hoitotoimiin, vaan velvoitteen tarkoituksena olisi estää hankkeella
saavutettujen tavoitteiden ja hyötyjen aktiivinen heikentäminen. Tästä huolimatta velvoitteella voi olla vaikutuksia maanomistajan mahdollisuuksiin käyttää aluetta. Ottaen huomioon perustuslain 80 §:n vaatimuksen siitä, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädetään lailla, MTK pitää tärkeänä, että ehdotetun pitkäaikaisen säilyttämisvelvoitteen riittävä lakiperusta arvioidaan ja osoitetaan selkeästi asetuksessa.

Säilyttämisvelvoitteen sisällön tulee olla maanomistajalle mahdollisimman selkeä. Tästä syystä asetuksessa ja sen perusteluissa tulisi tarkentaa mistä ajankohdasta kymmenen vuoden määräaika lasketaan. Lisäksi sääntelyssä tulisi ottaa huomioon myös menettely tilanteessa, joissa hankkeella
saavutetut tulokset heikkenevät maanomistajasta riippumattomista syistä. Säilyttämisvelvoitteen soveltamista tulee lisäksi täsmentää kiinteistön omistajanvaihdostilanteissa. Sääntelystä tulee olla selvää, mitä velvoitteelle tapahtuu esimerkiksi kiinteistön kaupan, lahjan, perinnön tai muun
saannon yhteydessä sekä mikä on avustuksensaajan ja uuden maanomistajan asema tällaisessa tilanteessa.

9 §
Pykälän 9 osalta MTK korostaa hyväksyttäviä kustannuksia koskevan sääntelyn selkeyden merkitystä. Erityisesti luonnollisten henkilöiden ja muiden sellaisten hakijoiden näkökulmasta, joille valtionavustusten hakeminen ei ole tavanomaista toimintaa, tulee olla mahdollisimman
yksiselitteistä, mitkä kustannukset ovat avustuskelpoisia ja millä perusteella niiden kohtuullisuutta arvioidaan.

10 § ja 12 §
Pykälän 10 osalta MTK pitää tärkeänä, että maanomistajien toteuttamissa luonnonhoito- ja ennallistamishankkeissa hyödynnetään EU:n valtiontukisääntelyn mahdollistamat tuki-intensiteetit mahdollisimman täysimääräisesti.

Vapaaehtoisten luonnonhoitotoimenpiteiden ja tukijärjestelmän houkuttelevuuden kannalta on tärkeää, ettei maanomistajalle synny kohtuuttoman suurta omarahoitusosuutta sellaisista toimenpiteistä, joiden ensisijaisena tavoitteena on yleisen luonnon monimuotoisuushyödyn
tuottaminen.

Lisäksi on syytä huomata, että avustettavan toimenpiteen maanomistajalle aiheuttamat taloudelliset vaikutukset eivät välttämättä rajoitu toimenpiteen välittömiin toteuttamiskustannuksiin. Mahdollinen säilyttämisvelvoite voi rajoittaa alueen käyttöä myös hankkeen toteuttamisen jälkeen ja aiheuttaa maanomistajalle taloudellisia vaikutuksia. Suuri omarahoitusosuus yhdistettynä pitkäaikaiseen säilyttämisvelvoitteeseen voi heikentää maanomistajien kannustimia osallistua hankkeisiin.

Tähän liittyen MTK pitää myönteisenä myös asetuksen 12 §:ssä ehdotettua omarahoitusosuuden muodostamista koskevaa joustoa, joka mahdollistaa hankkeen ulkopuolisen yksityisen rahoituksen hyväksymisen osaksi hankkeen omarahoitusosuutta.

18 §
Asetuksen 18 §:n osalta MTK kiinnittää huomiota pykälän 2 momenttiin, jonka mukaan avustusta on haettava ennen avustettavan hankkeen tai toiminnan aloittamista.

Perustelumuistion mukaan hankkeen aloittamiseksi ei katsottaisi hankkeen valmisteluun liittyviä toimenpiteitä, kuten suunnittelutyötä tai lupien hankintaa, mutta hanketta koskevan sopimuksen tai tilauksen tekeminen merkitsisi hankkeen aloittamista. Hakijan oikeusvarmuuden kannalta hankkeen aloittamisen käsite olisi perusteltua määritellä mahdollisimman selkeästi joko asetuksessa tai sen perusteluissa siten, että hakija voi ennakolta arvioida, mitkä valmistelevat toimenpiteet ovat mahdollisia ennen hakemuksen jättämistä.

20 §
Asetuksen 20 §:n osalta MTK viittaa edellä 8 §:n yhteydessä esitettyihin huomioihin maanomistajalle asetettavan säilyttämisvelvoitteen sisällöstä, oikeusperustasta ja ennakoitavuudesta. Kun säilyttämisvelvoitteen noudattamatta jättäminen on asetuksessa kytketty avustuksen maksamisen
lopettamiseen ja jo maksetun avustuksen takaisinperintään, velvoitteen sisällön tulee olla erityisen selkeä ja täsmällinen.

Holkko Vilma
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.

aiheet: luonnon monimuotoisuus, lausunto, suojelu, valtionavustus