Seminaarissa tarkasteltiin myös EU:n tulevan maatalouspolitiikan vaikutuksia, viljan laatuvaatimuksia, kasvivalintoja ja kotimaisen ruoantuotannon huoltovarmuutta. Keskusteluissa painotettiin, että kannattava ja kestävä viljely sekä elinkeinon jatkuvuus edellyttävät viljelijöiden omien ratkaisujen lisäksi koko ruokaketjun ja päättäjien toimia.

Viljan vienti ja toimivat sopimukset kannattavuuden avainasemassa

Seminaarin avannut MTK johtokunnan 3. puheenjohtaja, peltokasvifoorumin puheenjohtaja Arto Laine nosti esiin viljanviljelyn pitkään jatkuneen heikon kannattavuuden, tuotantokustannusten nousun ja viljamarkkinoiden alavireen. Hänen mukaansa tukipolitiikan rinnalle tarvitaan ratkaisuja markkinoilta. Viljanviljelyssä tukien osuus voi nousta jopa puoleen tilan kokonaistuloista.

Laine korosti öljy- ja valkuaiskasvien tuotannon kehittämistä, viennin lisäämistä sekä viljelijöiden sitoutumista yhteisiin sopimuksiin.

”Meillä on liian paljon sopimuksetonta peltokasvituotantoa. Sopimuskäytännöt pitäisi saada kuntoon ja sopimuksista pitäisi pitää kiinni. Myöskään suoria vientisopimuksia ei tarjota tällä hetkellä”, Laine totesi.

3,2 miljoonaa tonnia

Nordic Grain Intelligencen Jouko Korkeamäki muistutti, että Suomessa korjattiin tänä vuonna noin 3,2 miljoonan tonnin viljasato, vaikka viljelyala pieneni. Hänen mukaansa viljan ylijäämä pitäisi nähdä vientimahdollisuutena. Viljelijöiden on panostettava tuotannon lisäksi markkinoiden seurantaan, oikea-aikaisiin myyntipäätöksiin ja hintariskien hallintaan.

EU:n maatalouspolitiikan muutokset lisäävät epävarmuutta

Europarlamentaarikko Elsi Katainen, MTK Brysselin toimiston johtaja Hanna Leiponen-Syyrakki ja maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteeri Päivi Nerg keskustelivat EU:n tulevasta rahoituskaudesta sekä maatalouspolitiikan muutoksista.

Jos tukimarkkoja siirretään taskusta toiseen, ei raha siitä lisäänny.

Kataisen mukaan komission esittämä rahoitusuudistus lisäisi jäsenmaiden päätösvaltaa maatalousrahoituksen kohdentamisessa. Samalla riskinä on, että viljelijöiden asema eriytyy EU:n sisämarkkinoilla.

”Nyt ollaan menossa epävarmempaan aikaan, sillä eri hallitukset tukevat eri lailla omia viljelijöitään ja tällä on vaikutusta sisämarkkinoille”, Katainen sanoi.

Leiponen-Syyrakki kertoi eurooppalaisten viljelijäjärjestöjen vastustaneen rahoitusrakenteen muutosta alusta lähtien. Hän nosti esiin myös kotimaisen energian hyödyntämisen ja EU-sääntelyn vaikutukset.

Nerg kertoi Suomen kansallisen kumppanuussuunnitelman valmistelun käynnistyneen. Hänen mukaansa maaseudun kehittämisen rahoitukseen ja maatalouden tukiehtoihin on tulossa muutoksia.

”Näyttäisi, että maaseudun kehittäminen siirtyy korvamerkityistä rahoista yleisallookaatioon. Ympäristöön ja ilmastoon on enemmän painotusta, kun taas perustukipolitiikkaan näyttäisi tulevan paljon pakottavia asioita”, Nerg sanoi.

Paneelissa nousivat esiin myös lannoitteiden hinnat ja saatavuus, EU:n tuontiriippuvuus sekä kierrätyslannoitteiden ja biokaasun mahdollisuudet. Huoltovarmuuden ja nuorten viljelijöiden aseman arvioitiin korostuvan tulevassa maatalouspolitiikassa.

Vasemmalta Elsi Katainen, Hanna Leiponen-Syyrakki, Päivi Nerg ja Toni Lindqvist.

Viljan laatu ja lajikevalinnat ratkaisevat vientimarkkinoilla

Viljelijäpaneelissa keskusteltiin viljan laatuvaatimuksista, lajikevalinnoista, viljelykierrosta ja viennin edellytyksistä. Paneeliin osallistuivat viljelijät Jussi Myyrinmaa, Aleksis Kyrö, Thomas Antas ja Peter Österman sekä Borealin kasvinjalostaja Hanna Haikka.

Myyrinmaa nosti esiin tilanteen, jossa vientiin tarkoitetun kauraerän joukosta löytyvä Veli-kaura voi estää koko laivalastin viennin. Hänen mukaansa viljan ostajien tulisi ohjata viljelyä nykyistä tarkemmin esimerkiksi viljelysopimuksissa määritellyillä lajikevaihtoehdoilla.

”Kun viljelysopimuksessa sanotaan, että tässä ovat ne kolme lajiketta, niin valitset niistä yhden.”

Kyrö puolestaan korosti viljan tasalaatuisuuden merkitystä vientimarkkinoilla. Vaikka suomalaisen kauran laatu olisi kilpailijoita parempi, suuret vaihtelut erien välillä voivat vaikeuttaa teollista käyttöä.

”Suomalainen kaura on usein muita parempaa, mutta sen laatu vaihtelee niin paljon, että se vaikeuttaa prosessia. Siksi ostajat saattavat harkita jopa heikompilaatuista, mutta tasalaatuisempaa kauraa.”

Borealin Hanna Haikka tunnisti laajan lajikevalikoiman aiheuttamat haasteet, mutta muistutti, että eri viljelyolosuhteisiin tarvitaan erilaisia lajikkeita.

”Kyllä me haluamme edelleen vastata kilpailuun tuomalla meidän asiakkaille parhaita lajikkeita, mutta se valitettavasti voi tarkoittaa sitä, että niitä lajikkeita on paljon siellä markkinoilla.”

Österman nosti esiin syysvehnän mahdollisuudet tuottaa korkeita satoja ja täyttää samalla myllylaadun vaatimukset.

”Minut yllätti tämän vuoden tuloksissa erityisesti se, miten suuri osa syysvehnäsadoista oli myllylaatuisia ja miten korkeiksi sadot nousivat kautta linjan.”

Viljelijät korostivat myös monipuolisen viljelykierron merkitystä. Kasvivalintoihin vaikuttavat markkinakysyntä, tukiehdot, maan kasvukunto ja viljelyn taloudellinen kannattavuus.

Viljelijät toivovat teollisuudelta aiempia hintasignaaleja

Viljelijäpaneelissa toivottiin, että kotimainen teollisuus kertoisi viljan ostotarpeista ja hinnoista nykyistä aikaisemmin. Näin viljelijät voisivat suunnitella tuotantoaan paremmin kysyntää vastaavaksi.

Thomas Antas korosti viennin merkitystä kotimaisten viljamarkkinoiden tasapainottamisessa. Hänen mukaansa kotimaassa käyttämättä jäävä vilja pitäisi saada vientiin.

”Jos saadaan viljaa, jolla ei ole kotimaassa käyttöä, se pitää saada ulos.”

Myyrinmaa nosti esiin myös tuottajaorganisaatioiden mahdollisuudet koota suurempia vientieriä ja vahvistaa viljelijöiden markkina-asemaa.

Muita parempaa kauraa, mutta laatu laatu vaihtelee

Fazer Myllyn viljanhankintajohtaja Tero Hirvi painotti myllyviljan teknistä laatua sekä ilmaston, luonnon ja kiertotalouden merkitystä viljaketjussa. Fazerin viljaohjelma perustuu kuuteen viljelyperiaatteeseen. Hirven mukaan luomuleivän kysyntä on Suomessa viime aikoina vähentynyt, ja luomuviljoista eniten viljellään kauraa.

Tero Hirvi

Kannattavuus ratkaisee myös huoltovarmuuden

MTK-Uudenmaan puheenjohtaja, kasvinviljelijä Aija Kalek korosti, että suomalaisella viljantuotannolla on osaamista ja mahdollisuuksia, mutta niiden muuttaminen kannattavaksi liiketoiminnaksi vaatii koko alan yhteisiä ratkaisuja.

”Meillä on osaamista, tuotantokykyä ja mahdollisuuksia. Niiden muuttaminen kannattavaksi liiketoiminnaksi ei kuitenkaan ole helppoa. Asioita pitäisi tarkastella kokonaisuutena ja kysyä, mitä kannattava tuotanto todella vaatii”, Kalek sanoi.

Kalekin mukaan viennissä on tunnistettava Suomen kilpailuedut, löydettävä ostajat ja varmistettava toimitusvarmuus. Viennin kasvattaminen edellyttää investointeja muun muassa kuivatukseen, varastointiin ja logistiikkaan. Samalla on huolehdittava pellon kasvukunnosta ja viljelymenetelmien kehittämisestä.

Aija Kalek

MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä muistutti, että maatalous on yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria. Huoltovarmuus edellyttää kannattavia ja investointikykyisiä maatiloja sekä tuotannossa tarvittavien panosten saatavuutta.

Hemmilän mukaan pelkkä tukien uudelleenjako ei ratkaise kannattavuusongelmia. Tarvitaan parempaa tuottavuutta, pitkäjänteistä rahoitusta ja viljelijöiden vahvempaa neuvotteluvoimaa ruokaketjussa.

”Jos tukimarkkoja siirretään taskusta toiseen, ei raha siitä lisäänny”, Hemmilä kiteytti.

Hemmilä korosti myös seminaarin yhteydessä julkaistussa MTK:n tiedotteessa, että peltoviljelyn kannattavuuden parantaminen edellyttää konkreettisia päätöksiä, jotka alentavat tuotantokustannuksia ja vahvistavat viljelijöiden asemaa markkinoilla. Viljelijöiden on saatava oikeudenmukainen korvaus työstään, investoinneistaan ja yrittäjäriskistään.  Lue lisää tiedotteesta.

Tero Hemmilä

MTK:n edunvalvonnassa painottuvat markkinaosaaminen ja yhteistyö

MTK:n vilja-asiamies Max Schulman nosti ajankohtaisiksi edunvalvonnan teemoiksi EU:n  proteiinisuunnitelman, lannoitteet, kasvinsuojeluaineiden saatavuuden ja viljelijöiden markkinaosaamisen.

”Proteiinisuunnitelman tavoitteet luovat Suomelle mahdollisuuksia lisätä valkuaiskasvien tuotantoa”, Schulman muistutti.

Schulman nosti esiin myös afrikkalaisen sikaruton (ASF) mahdolliset vaikutukset viljamarkkinoihin. Suomen sikatalous käyttää vuosittain 600 000–700 000 tonnia viljaa, jonka kysynnän mahdolliseen vähenemiseen on varauduttava.

Seminaarin loppukeskustelussa pohdittiin MTK:n edunvalvonnan resursseja, tuottajaorganisaatioiden merkitystä sekä viljelijöiden neuvotteluvoiman vahvistamista.

MTK:n seminaarin yhteydessä julkaistussa tiedotteessa Schulman korosti lisäksi, että viljelijät ovat valmiita siirtymään perinteisistä viljakasveista muihin tuotantokasveihin ja lisäämään kotimaisen kasvivalkuaisen tuotantoa. Muutoksen edellytyksenä on kuitenkin myös näiden kasvien viljelyn taloudellinen kannattavuus. Lue lisää tiedotteesta: Herne nousi yli 50 000 hehtaariin – nyt tarvitaan keinot, joilla peltoviljely myös kannattaa 

Max Schulman

Ala tarvitsee muutoksia. Aloitetaan ne heti täältä lähtiessä.

MTK:n maatalouslinjan tutkimuspäällikkö Juha Lappalainen nosti esiin edunvalvonnan laajuuden.

”Edunvalvonta on pirstaloitunut”, Lappalainen totesi.

Keskustelussa korostettiin tarvetta suunnata edunvalvontaa vaikuttavimpiin kysymyksiin ja vahvistaa yhteistyötä. MTK:n tavoitteena on tukea viljelijöiden markkinaosaamista ja tuottajaorganisaatioiden perustamista.

Seminaaripäivän juontanut öljy- ja valkuaiskasviverkoston puheenjohtaja Toni Lindqvist kiteytti päivän keskeisen viestin:

”Ala tarvitsee muutoksia. Aloitetaan ne heti täältä lähtiessä.” 

aiheet: huoltovarmuus, viljanviljely, kannattavuus, viljamarkkinat, peltokasvi, maatalousmarkkinat, mtk mobiili