Lausunto

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle matkailijaveroa koskevaksi lainsäädännöksi

31.08.2026

Valtiovarainministeriö

MTK vastustaa matkailijaveron käyttöönottoa ja esittää, että hallitus ei anna esitystä eduskunnalle matkailijaveroa koskevaksi lainsäädännöksi. Matkailijaverossa ole kyse vain yhdestä toimialaverosta, vaan Suomen kasvun, palveluviennin, aluetalouksien ja työllisyyden edellytyksistä.

Arviomuistion kirjaukset matkailijaverosta ja vaikutusarvioinnit:

MTK yhtyy ”Alueellinen matkailijavero Suomessa - Arviomuistio veron toteuttamisedellytyksistä” -kirjaukseen siitä, että kokonaisuutena arvioiden Suomessa veroon liittyvät toteuttamisedellytykset luovat matkailijaverosta varsin raskaan työkalun suhteessa matkailijaverolla saavutettaviin mahdollisiin hyötyihin yksittäisissä kunnissa.

Verotuksen tehokkuuden näkökulmasta ei voida pitää perusteltuna ottaa käyttöön veroa, joka verotuottoihin nähden aiheuttaa suhteellisen runsaasti hallinnollista työtä ja kustannuksia mm. verovelvollisille että Verohallinnolle.

Kuten arviomuistiossa todetaan, on vaikea perustella, miksi matkailutoiminta olisi sellaista taloudellista toimintaa, että siitä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia tulisi kompensoida kunnille erillisellä, yhteen toimialaan kohdennetulla verolla. Lisäksi ongelmallista ja epäoikeudenmukaista olisi MTK:n mielestä se, että matkailijavero kohdentuisi matkailupalveluista ainoastaan majoitusyrityksiin ja niissä majoittujiin, ei esimerkiksi muihin matkailupalvelujen tarjoajiin. Tulee huomata, että matkailun ympäristö- ja infrastruktuurivaikutuksia syntyy myös päiväkävijöistä.

Lakiluonnoksen vaikutusarvioinnit ovat monin paikoin puutteellisia ja teoreettisia. Matkailijoista kunnalle aiheutuvia euromääräisiä kustannuksia ei ole selvitetty, esitetty eikä tuotu esille. Luonnoksessa ei ole esitetty laskelmia tai edes arvioita tai esimerkkejä siitä, kuinka paljon majoituksesta ja matkailijoista vuositasolla kustannuksia kunnille syntyy tai voisi syntyä. Tästä huolimatta on tehty esitys prosentuaalisesta vaihteluvälistä veron suuruudelle sekä laskelmina arvioita vilkkaimpien matkailukuntien/-kaupunkien oletetusta matkailijaverokertymästä – nämä ilman minkäänlaisia vertailuja mahdollisiin kustannuksiin. Matkailijaveroa ei tule rakentaa kunnille yleiskatteelliseksi tulonlähteeksi, jonka yhteys matkailun aiheuttamiin kustannuksiin jää epäselväksi.

Matkailijoita ei tule käsitellä kunnille ensisijaisesti kustannuksena. Matkailijoiden käyttämät palvelut synnyttävät yritystuloa, työpaikkoja ja verotuloja. Vaikutusarvioinnissa pitäisi siksi verrata matkailun aiheuttamia kustannuksia sen koko aluetaloudelliseen hyötyyn. Esityksessä ei ole viitattu eikä tuotu esille euromääräisiä lukuja kuntien, kaupunkien ja matkailualueiden teettämiin matkailutuloselvityksiin, joita on tehty jo vuosikymmenten ajan ja joista on olemassa siten myös vertailutietoa.

Matkailijaveron poliittiset lähtökohdat ja alueelliset kokeilut:

Matkailijaverokeskustelun poliittisena lähtökohtana on ollut hallitusohjelmaan kirjattu kestävän matkailun edistäminen, mikä on tavoitteena tärkeä ja kannatettava. Esitysluonnoksessa kuitenkin todetaan, ettei matkailijaveron kuitenkaan voida nähdä olevan tarkoituksenmukainen väline matkailun kestävyystavoitteiden edistämiseen.

Valmistelun poliittisena lähtökohtana on ollut myös Itäisen ja Pohjoisen Suomen ohjelmiin kytkeytyvä alueellinen kokeilu. Valmisteluvaiheessa pidettiin tärkeänä, että matkailijaveron käyttöönottoa selvitetään ensivaiheessa kohdennetun alueellisen kokeilun kautta. Alueellista kokeilua ei ole kuitenkaan toteutettu. Tämän vuoksi myös matkailijaveron vaikutusarviot ovat lähtökohtaisesti puutteellisia ja teoreettisia. Luonnoksessa ehdotetaan nyt kuitenkin koko maahan soveltuvaa pysyvää puitelakia. Puitelakityyppinen merkittävä laajennus alkuperäisestä alueellisen kokeilun lähtökohdasta olisi edellyttänyt määräaikaista, rajattua ja riippumattomasti arvioitavaa kokeilua.

Matkailu Suomen talouden ja alueellisen kasvun veturina:

Matkailuveron tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa tulee huomioida matkailun rooli elinvoiman lisääjänä aluetaloudessa laajemmin:

Matkailu

-  Tuo Suomeen vientituloihin rinnastettavaa ulkomaista kysyntää

- Vahvistaa palvelutasetta; ulkomaisen matkailijan Suomessa käyttämä raha on käytännössä palveluvientiä. Uusi vero olisi ristiriidassa sen kanssa, että Suomi tarvitsee lisää vientituloja, kansainvälistä kysyntää ja matkustustaseen vahvistumista.

- Synnyttää työtä myös alueille, joilla vaihtoehtoisia työpaikkoja on vähän.

-  Luo kysyntää majoituksen lisäksi ruoalle, kaupalle, liikenteelle, kulttuurille, ohjelmapalveluille ja rakentamiselle.

- Tukee maatilojen ja muiden maaseutuyritysten monialaistamista.

Matkailumme toimintaympäristön ja kilpailukyvyn haasteet matkailijaveron kannalta:

Suomessa matkailu kehittyy huomattavasti hitaammin kuin muissa Pohjoismaissa ja monessa muussa Euroopan maassa. Matkailuala kärsii Venäjän hyökkäyssodan seurauksista ja maamme talouden viime vuosien heikosta kehityksestä. Lisäksi maamme haasteita kansainvälisillä markkinoilla ovat puutteellinen tunnettuus ja saavutettavuus.  Matkailijavero heikentäisi Suomen matkailun kilpailukykyä kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla entisestään.

Olemme korkean verotuksen, korkeiden kustannusten ja korkean hintatason matkailumaa. Suomessa toteutetaan EU:n kireimpiin kuuluvaa matkailualan verotusta. Majoitukseen kohdistuva uusi vero nostaisi matkailun kustannuksia ja heikentäisi yritysten kannattavuutta tilanteessa, jossa alan kasvua tulisi tukea.

Matkailijaverosta vääjäämättä seuraava majoituksen hinnan nousu uuden veron myötä vähentäisi kotimaan matkailua entisestään ja siirtäisi kysyntää ulkomaille. Suomen matkustustase on jo voimakkaasti alijäämäinen ja matkailijavero kotimaassa heikentäisi tilannetta entisestään.

Verosta muodostuisi kohtuuton lisäkustannus yrityksille. Yritykset suorittavat liiketoiminnastaan mm. kiinteistöveroa, arvolisäveroa, yhteisöveroa, yrittäjän ja työntekijän (maksajana työntekijä, työpaikka yrityksen aikaansaama) ansiotuloveroja sekä monia veronluontoisia maksuja.

Maaseudun matkailun merkitys ja maaseudun matkailuyritysten toimintaympäristö suhteessa matkailijaveroon:

Matkailu on harvoja toimialoja, joilla kansainvälinen kysyntä voidaan ohjata suoraan maaseudulle, saaristoon, Itä- ja Pohjois-Suomeen sekä pieniin kuntiin. Siten se tasapainottaa aluekehitystä ja vahvistaa huoltovarmuuden kannalta tärkeää asutusta, palvelurakennetta ja infrastruktuuria.

Kansainvälisten matkailijoiden Suomessa käyttämä raha vahvistaa palveluvientiä ja matkustustasetta, kun taas kotimaanmatkailu pitää kulutusta, työtä ja verotuloja Suomessa. Matkailun kysyntä ulottuu laajasti majoituksesta ravintola-, kauppa-, liikenne-, kulttuuri-, ohjelmapalvelu- ja elintarvikealoille. Erityisen suuri merkitys matkailulla on maaseudulla sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa se luo työpaikkoja, mahdollistaa yritysten monialaistumista ja ylläpitää paikallisia palveluja. Suomen kasvupolitiikan tulisi siksi vahvistaa matkailun kilpailukykyä eikä lisätä kansainvälisesti kilpaillun toimialan kustannuksia uudella verolla.

Mikäli matkailijavero kuitenkin etenisi täytäntöön, maaseudun matkailuyritykset tulisi vapauttaa matkailijaverosta kokonaan. Maaseudun matkailuyrityksissä majoittuvat matkailijat eivät kuormita merkittävästi tai laajamittaisesti kunnallisia palveluja eivätkä kunnallista infraa. Maaseudun matkailuyritykset maksavat jo nyt maaseudun haja-asutusalueille täysin vastikkeetonta kiinteistöveroa. Kunnallista infraa ne eivät kuitenkaan saa vastineeksi. Haja-asutusalueiden maaseudulla tiestöt ovat pääosin valtion tai yksityisten ylläpitämiä. Joukkoliikennettä on leikattu maaseudulla huomattavasti, joten matkailijat voivat hyödyntää sitä valitettavan vähän. Jätteiden kierrätys osana vastuullista toimintaa jää maaseudulla pienten yritysten itse maksettavaksi, koska yhteistä kierrätystä ei ole järjestetty maaseudulle.

Maaseudun matkailuyrityksissä ei esiinny käytännöllisesti lainkaan majoitustoimintaan liittyviä sosiaalisia tai taloudellisia haitta- ja lieveilmiöitä, toisin kuin esimerkiksi rekisteröimättömien yksityismajoittajien kerrostaloissa kaupunkialueilla.

Maaseudulla tapahtuva matkailu edistää koko Suomen elinvoimaa ja tuo matkailutuloja valtiolle ja kunnille suoraan ja välillisesti. Sillä on positiivisia kerrannaisvaikutuksia mm. rakentamistoimintaan, vähittäiskauppaan ja elintarviketuotantoon. Maaseutumatkailun työllistävä vaikutus on huomattava suoraan ja välillisesti, ja ala pystyy työllistämään myös nuoria paljon. Matkailijaveron käyttöönotto kunnissa heikentäisi vääjäämättä matkailun positiivisia vaikutuksia.

Matkailulle kestävää kasvua ilman matkailijaveroa:

MTK:n näkemyksen mukaan matkailijaveron valmistelu tulee keskeyttää. Jatkossa tulee keskittyä tehokkaammin matkailumme kestävän kasvun edellytysten parantamiseen, koko maamme matkailijamäärien, matkailun ja majoituselinkeinon kehittämiseen ja kasvuun - kohti pohjoismaista ja eurooppalaista tasoa ja kasvua. Tämä toteutuu parhaiten matkailuyritysten ja koko matkailuelinkeinon, kuntien, kaupunkien, alueiden ja valtion yhteistyönä.

Ponnisteluja tarvitaan mm. uusien asiakassegmenttien tavoittamiseen, kansainväliseen markkinointiin ja saavutettavuuden vahvistamiseen.  Suomen viileämpää ilmastoa tulee hyödyntää matkailupalvelujen tuotteistamisessa ja matkailumarkkinoinnissa nykyistä tehokkaammin - erityisesti matkailun kesäkuukausina.  Kasvua rajoittaville toimenpiteille ja lainsäädännölle – kuten matkailijaveron käyttöönotolle - ei ole edellytyksiä eikä tarvetta.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Maaseudun elinvoimalinja, Kimmo Aalto
 

MTK:n lausuntoon yhtyvät:

LOMALAIDUN RY

SUOMEN MAASEUTUMATKAILUYRITTÄJÄT RY

aiheet: mtk, lausunto, matkailijavero