Lausunto

Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:n muuttamisesta

07.08.2026

Maa- ja metsätalousministeriö

MTK kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu seuraavaa: 

MTK katsoo, että Suomen karhukannan hallinnan tulee hallinnon johdonmukaisuuden, selkeyden,  yhdenvertaisuuden ja ennakoitavuuden näkökulmasta perustua yksiselitteisesti alueellisiin kiintiöihin.  Alueellisiin kiintiöihin perustuva metsästys tulee toteuttaa kaikilla alueilla, joilla luontodirektiivin 16  artiklan mukaiset edellytykset täyttyvät. MTK tukee kiintiöperusteista toimintamallia, mutta tunnistaa  merkittäviä epäkohtia, jos kannanhoidollista metsästystä voitaisiin toteuttaa sekä kannanhoidollisten  poikkeuslupien että kiintiömetsästyksen keinoin. 

Poikkeuslupiin perustuvan kannanhoidollisen metsästyksen kautta Suomen karhukannan hallinta on viime vuosina ollut suurissa vaikeuksissa. Myös jatkossa tällä toimintamallilla on käytännössä  mahdotonta toteuttaa metsästystä tarvittavassa laajuudessa. Asetuksessa määriteltävien kiintiöiden 
kautta metsästysmäärien suunnittelu ja kohdentaminen pystytään tekemään tarkoituksenmukaisesti.  Tätä puoltaa se, että sekä kiintiöiden että poikkeuslupien myöntämisen taustalla arvioidaan  käytännössä samoja EU-oikeudellisia edellytyksiä ja suotuisan suojelutason säilymiseen liittyviä  vaatimuksia. Alueellisiin kiintiöihin perustuvassa järjestelmässä arviointi voidaan tehdä keskitetysti,  avoimesti ja yhdenmukaisin perustein valtakunnallisen ja alueellisen tietopohjan perusteella. Samalla  voidaan varmistaa karhukannan suojeluun liittyvien tavoitteiden toteutuminen. Kiintiöasetuksen  huolellinen valmisteluvaihe turvaa tarkoituksenmukaisen kuulemismenettelyn kaikkia intressitahoja  koskien. On syytä korostaa, että vuosittain tapahtuva kymmenien poikkeuslupien hakeminen, käsittely  ja vallitusten käsittely kaikkine kuulemisineen kuormittaa sekä riistahallintoa että poikkeuslupien  hakijoita moninkertaisesti verrattuna kerralla toteutettavaan valtakunnalliseen prosessiin.

Karhun kiintiömetsästys on ollut käytössä poronhoitoalueella koko Suomen EU jäsenyyden ajan, eikä  Euroopan komissio ole siihen puuttunut. Lisäksi menettely on käytännössä todettu toimivaksi. Myös  alueellisten kiintiöiden perusteella toteutetusta suden kannanhoidollisesta metsästyksestä  kokemukset olivat hyviä.

MTK kiinnittää huomiota kiintiöasetuksen huolelliseen ja riittävän laajaan valmisteluprosessiin. Ennen  kuin ministeriö antaa esityksen aluekohtaisista saaliskiintiöistä, maakunnissa tulee toteuttaa  huolellinen ja riittävän laaja-alainen sidosryhmien kuulemisprosessi. Käytännössä tämä tulisi  organisoida riistakeskusalueittain riistaneuvostoja hyödyntäen. Tämä maakunnissa tapahtuva  valmistelu on tärkeää lisätä asetusesityksen perusteluihin, koska se tukee osaltaan sekä Århusin  sopimuksen periaatteiden toteutumista, että direktiivin vaateita. Karhun lisäksi myös suden  kiintiömetsästyksen valmistelussa maakunnissa tapahtuva sidosryhmäkuuleminen on tarpeen.  Molemmat prosessit tulisikin toteuttaa samalla kertaa.

Asetusluonnoksen perusteluissa todetaan, että erityistä huomiota on kiinnitettävä kahden  hallinnollisesti toisistaan poikkeavan kannanhoidollisen metsästystavan yhteensovittamisen  haasteisiin, etenkin alueellisen ja ajallisen päällekkäisyyden välttämiseksi. Lisäksi esitetään, että  selkein toimintatapa olisi vuosittainen arviointi, käytetäänkö kullakin alueella karhun rauhoituksesta  poikkeamiseen ministeriön asetuksella vahvistettavia alueellisia kiintiöitä vai Suomen riistakeskuksen  myöntämiä kannanhoidollisia poikkeuslupia. MTK katsoo, että esitetty toimintamalli on sekava ja siitä  puuttuu jatkuvuus. Ehdottomasti selkein toimintamalli on siirtyä kokonaan pelkästään alueellisiin  kiintiöihin perustuvaan kannanhoidolliseen metsästykseen. Poikkeuslupiin perustuvan toimintamallin  heikkoudet kannan hallinnassa ovat konkretisoituneet toistuvasti, ja siitä tulee luopua erityistapauksia  lukuun ottamatta kokonaan. Karhukannan hallinnasta ei tule tehdä sekavaa, vaikeasti hallittavaa ja  epävarmaa prosessia. Esityksen perusteluissa ei ole esitetty yhtään näkökulmaa siitä, mitä hyötyjä  kahden toimintamallin säilyttämisestä kannan hallinnassa olisi. Hyötyjä onkin vaikea tunnistaa. Esityksessä ei myöskään kerrota missä tilanteissa kiintiöasetus annettaisiin tai sen valmistelun voisi saada vireille. Sen sijaan kahden eri toimintamallin säilyttäminen asetuksessa jättäisi, edellä mainittujen epäkohtien lisäksi, avoimeksi sen keskeisen kysymyksen: Ollaanko koko Suomessa siirtymässä alueellisiin kiintiöihin perustuvaan karhukannan hallintaan ja toteutuuko eduskunnan suuren enemmistön tahtotila? 

Poikkeuslupajärjestelmää tulee käyttää tätä järjestelmää täydentävänä välineenä ainoastaan yksittäisissä vahinko-, turvallisuus- ja muissa erityistilanteissa lähinnä karhun varsinaisen metsästysajan ulkopuolella. Alueellisiin kiintiöihin perustuva toimintamalli on hallinnollisesti selkeä, 
oikeudellisesti ennakoitava sekä yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta perusteltu. Samalla se toteuttaisi tehokkaasti asetuksen keskeistä tavoitetta eli karhukannan kasvusta aiheutuvien haittojen hallintaa tavalla, joka turvaa myös lajin suotuisan suojelutason säilymisen. 
Esityksessä todetaan, että metsästys voi perustua kiintiöön, mutta suoranainen prosessi kiintiön asettamisesta puuttuu kokonaan. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan asetuksenantovaltuuksien tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, jotta yksilö voi ennakoida 
oikeudellisen asemansa. Tämä liittyy suoraan oikeusvarmuuteen ja ennakoitavuuteen. Esitetyssä muodossa, asetuksen antaminen jätetään täysin harkinnanvaraiseksi ja on mahdollista, ettei asetusta koskaan anneta. 

Viime vuonna karhut aiheuttivat kotieläinvahinkoja noin 290 000 euron edestä, joista mehiläisvahinkoja oli yli 252 000 euroa. Sen lisäksi karhut aiheuttivat viljelysvahinkoja noin 261 000 euroa. Vuodesta 2023 vuoteen 2025 karhun aiheuttamien kotieläin- ja maatalousvahinkojen 
tapausmäärä on lähes kolminkertaistunut. Karhujen aiheuttamat porovahingot olivat vuonna 2025 korvaussummaltaan 2,85 miljoonaa euroa. Metsästyksen puuttuessa valtaosasta karhujen levinneisyysaluetta, karhujen ihmisarkuus on vähentynyt merkittävästi. Tämä merkitsee yhä kasvavia 
määriä ihmisen ja karhun kohtaamisia, mikä on merkittävä uhka ihmisten turvallisuudelle. Ihmisarkuuden väheneminen heikentää myös kotieläinten ennakkosuojauksessa käytettävien menetelmien tehoa ja lisää vahinkotapausten määrää.

Luonnonvarakeskuksen helmikuussa tekemän kanta-arvio osoittaa, että Suomen karhukanta on vahvassa kasvussa. Karhukanta on kasvanut poronhoitoalueen ulkopuolella noin 16 % syksyn 2024 jälkeen. Syksyllä 2025 koko maan karhukanta oli 2181–2790. Karhukannan kasvu oli yli 350 yksilöä vuodessa. Karhukanta on hyvin tiheä itäisellä kannanhoitoalueella, mutta myös keskisellä ja läntisellä kannanhoitoalueella on paikallisesti merkittäviä karhutihentymiä. Erityisesti Pohjois-Karjalassa karhun sekä suurpetojen yhteismäärä on kohonnut kestämättömän suureksi ja kannan leikkaustarve on merkittävä. 

Tulevalle syksylle Suomen riistakeskus on myöntänyt poronhoitoalueen ulkopuolella poikkeusluvat 182 karhun kaatamiseen. Edelleen on kuitenkin epävarmaa millaisiksi muodostuvat valitusprosessit ja toteutettavissa oleva lupamäärä. Joka tapauksessa karhukannan kasvu jatkuu edelleen ja alueellisiin kiintiöihin perustuva karhun metsästys on tarpeen saada toimeenpanoon mahdollisimman nopeasti.

Timo Leskinen
Kenttäjohtaja

Leena Kristeri
Elinvoimajohtaja

aiheet: metsästys, karhu, lausunto, poikkeusluvat