Lausunto

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi metsityksen määräaikaisesta tukemisesta annetun lain muuttamisesta

03.08.2026

Maa- ja metsätalousministeriö

Esityksessä ehdotetaan vuoden 2023 lopussa sulkeutuneen metsitystuen palauttamista käyttöön.  MTK pitää esitystä perusteltuna. Joutoalueiden metsitys on keskeinen osa maankäyttösektorin  ilmastotoimenpiteitä, joilla vahvistetaan hiilinieluja. Samalla metsityksellä voidaan saavuttaa myös 
muita merkittäviä ympäristöhyötyjä.

Tukijärjestelmän oikeusperustaa esitetään muutettavaksi niin, että jatkossa metsitystuki  myönnettäisiin EU:n maa- ja metsätalouden ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena.  Maanomistajien kannalta muutos on myönteinen, koska metsitystuki ei jatkossa kerryttäisi 
toimijakohtaista de minimis -kiintiötä. 

MTK pitää myös perusteltuna, että tukea myönnetään ainoastaan yksityisille maanomistajille.  Tuensaajan määrittely vastaa metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmän tuensaajaa, mikä  parantaa sääntelyn selkeyttä maanomistajien ja toimijoiden näkökulmasta.


Metsitystukeen hyväksyttävä alue (5§)

Metsitystukeen hyväksyttävän alueen määrittelyä on täsmennetty. Selkeä parannus on  maatalouskäytöstä poistuneiden vesoittuneiden alueiden sisällyttäminen tukikelpoisiin alueisiin.  Lakiesityksen muotoilu jättää kuitenkin edelleen tulkinnanvaraa sille, milloin vesoittunutta aluetta ei 
katsota luontaisesti metsittyneeksi. 

Tukikelpoisen maatalousmaan määritelmää esitetään muutettavaksi. Maatalousmaalla  tarkoitettaisiin jatkossa Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain (1332/2022) 2 §:n 10  kohdassa tarkoitettua aluetta, jonka osalta maksetaan tukea vain maa- ja puutarhatalouden  kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) nojalla. Tukikelpoisena maatalouskäytöstä poistettuna  alueena pidettäisiin aluetta, joka ei ole ollut tiettyjen maataloustukihakemusten kohteena metsitystuen hakemista edeltävänä vuonna tai sen jälkeen. MTK pitää esitettyä määritelmää  perusteltuna. Samoin MTK kannattaa esitystä, että maatalouskäytöstä poistumisen kriteerinä  käytettävien tukihakemusten ajankohtaa ei jatkossa sidota yhteen kiinteään ajankohtaan.

Sen sijaan MTK ei pidä perusteltuna edellytystä, että maatalouskäytöstä poistetun alueen  tukikelpoisuuden ehtona on, että maataloustukia ei ko. alueelle ole haettu metsitystuen hakemista  edeltävänä vuonna. MTK esittää, että 5§ 3 momentti muokataan muotoon: maatalousmaalla ei 
tarkoiteta aluetta, joka ei ole ollut Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittamien  tukijärjestelmien tai kansallisten tukien hakemuksen kohteena metsitystuen hakemista koskevana  vuonna eikä sen jälkeen.

Esityksen mukaan alueen tukikelpoisuuden edellytyksenä olisi maatalouskäytöstä poistuneen alueen  poistamisen rekisteröinti Ruokaviraston peltolohkorekisteriin. MTK pitää vaatimusta tarpeettomana,  oikeusvaikutuksiltaan ennakoimattomana ja mahdollisesti elinkeinoharjoittajiin epätasapainoisesti  kohdistuvana. Potentiaalisia metsityskohteita, jotka ovat vuosien saatossa jätetty tukihakemusten  ulkopuolelle, on paljon. Näiden osalta elinkeinoharjoittajat eivät ole voineet ennakoida esitettävää  uutta tukea ja tätä tukiehtoa. Poistoilmoituksen tekeminen ei voi olla tuen myöntämisen kriteeri tai  sen tekemättä jättäminen tuen eväämisen kriteeri. Maatalouskäytöstä poistuminen ja siihen liittyvä  tukikelpoisuus on määritelty 5§ 3 momentissa. Tukikelpoisuuden on oltava yksiselitteisesti vain se,  että metsitettäville alueille ei ole haettu ja saatu maataloustukia hakemisajankohtaa edeltävänä  vuonna tai sen jälkeen. 

MTK:n näkemyksen mukaan huomattavasti esitettyä sujuvampi menettely olisi, että Metsäkeskus  ilmoittaisi vasta myönteisen tukipäätöksen seurauksena tapahtuneen maksatuksen jälkeen  maatalousviranomaisille peltolohkohallinnon kannalta tarvittavat tiedot rajauksineen. MTK:n 
esittämä menettelytapa olisi lohkon hallintaoikeuden haltijoiden kannalta oikeusvaikutuksiltaan  ennakoitavampi ja esitetyn järjestelyn kestävyyden kannalta parempi ratkaisu esimerkiksi  tilanteessa, jossa metsitystukeen ei ole käytettävissä budjettirahoitusta. Hallituksen esitysluonnos  voi johtaa tilanteeseen, että lohkoja ilmoitetaan passiivisiksi peltolohkorekisteriin, mutta niiden  metsitystä ei kuitenkaan rahoitettaisi esimerkiksi budjettivarojen niukkuudesta johtuen tai muista  syistä. MTK:n esittämällä mallilla myös poistoon liittyvät lohkorajaukset tulisivat tehtyä yhtenevästi  peltolohkorekisteriin, kun ne tehtäisiin toteutuneen metsitystuen maksatuksen mukaisina  aluerajauksina metsäkeskuksen toimesta. Nyt esitetty menettelytapa sisältää merkittävän riskin  lohkojen rajausten epäyhtenäisyydestä, joka johtaisi ns. harmaisiin alueisiin tai mahdollisesti 
päällekkäisyyksiin.


Metsitystuen myöntämisen edellytykset (6§)

6 §:ssä määritellyt metsitystuen myöntämisen edellytykset, erityisesti kohdat 3 ja 4, on määritelty  niin, että tuensaajan on mahdotonta ennakolta päätellä, onko kohde tukikelpoinen vai ei.  Määrittelyn epämääräisyys on omiaan heikentämään tukijärjestelmän houkuttelevuutta ja näin  järjestelmän kannustavuutta ilmaston kannalta positiivisiin investointeihin. Monimuotoisuudeltaan  arvokkaat kohteet, joihin tukea ei voida myöntää, tulisi mahdollisimman yksiselitteisesti määritellä  tukiehdoissa.

Esityksen perusteluissa todetaan, että ”vain hyvin pienestä osasta luonnon monimuotoisuudelle  tärkeistä maatalousalueista on olemassa paikkatietoa, jonka avulla metsityksen ulkopuolelle  jätettävät alueet pystyisi helposti varmistamaan. Esimerkiksi monet pitkään viljelemättä olleet 
kivennäismaiden vanhat pellot ovat kehittyneet monimuotoisiksi ja niittylajistolle tärkeiksi paikoiksi,  eikä niistä ole paikkatietoa. Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskuksen lausunnoilla on siten  hyvin tärkeä merkitys arvioitaessa metsitettäväksi haetun alueen edellytyksiä metsitystukeen.”

MTK esittää, että lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskuksen lausuntomenettelyltä edellytetään  tarkkaa rajausta vain sellaisiin kohteisiin, jotka sisältyvät viranomaisen vahvistamiin tietoaineistoihin,  jotka ovat myös tuen hakijan vapaasti saatavilla ja hakemusta tehdessään ennakkoon 
tarkistettavissa.

Esityksen perusteluissa sivulla 24 todetaan asiallisesti oikein, että myös joutoalueiden metsitystuella  metsitettävät kohteet olisi mahdollista lukea mukaan EU:n hiilensertifiointikehikon mukaisiksi  hiiliviljelyhankkeiksi, jos ne täyttävät kriteeristön edellyttämät lisäisyysvaatimukset ja jos ne muutoin  täyttäisivät metsityshankkeille asetettavat sertifiointikriteerit. MTK pitää linjausta merkittävänä  metsityshankkeiden rahoitusmahdollisuuksien, sopimusvapauden ja elinkeinonharjoittamisen  vapauden perustuslaillisten näkökulmien puolesta. Linjaus noudattaa myös EU:n CRCF-asetuksessa  säädettyä.

MTK huomauttaa, että CRCF-asetus nimenomaisesti sallii julkisen ja yksityisen toimijan  sekarahoitusmenettelyt. CRCF asetuksen nojalla annettavassa metsitystä koskevassa  metodologiakuvauksessa on säädetty nimenomainen poikkeus metsitystä koskien varhaisille liikkujille. Asetuksen mukaista taloudellisen lisäisyyden testausta ei vaadita 2027 loppuun mennessä  aloitetuilta hankkeilta. Kansallisen metsityslain myöntämisen edellytysten ei pitäisi riippua siitä,  miten tuen hakija hankkeen yksityisen rahoituksen järjestää. MTK edellyttää, että 6§ rajaus tulee 
rajata pelkästään julkisiin tukiin, jolloin se on linjassaan myös sivun 24 perusteluiden ja CRCF-asetuksen ja sen nojalla annettavien alempiasteisten säädösten kanssa. MTK esittää pykälästä  poistettavaksi sanoja: ”tai yksityisen rahoituksen kohteena taikka ei ole samanaikaisesti vireillä” ja 
”tai yksityiselle toimijalle toimitetun hakemuksen” hallituksen esityksestä.


Toteutusilmoitus ja tuen maksaminen (16§)

Tuen maksamista esitettään muutettavan niin, että hoitopalkkion toinen erä maksettaisiin viiden  vuoden kuluttua kustannuskorvauksen maksamisesta aiemman kahdeksan vuoden sijaan. Kuten  esityksen perusteluissa todetaan, maksuaikataulun aikaistaminen vastaa paremmin hoitotöiden  toteutusaikataulua ja niistä aiheutuvia kustannuksia. MTK tukee hoitopalkkion toisen erän  maksamisen aikaistamista.

Muuta

Esitysluonnos sisältää sivulla 33 vanhojen turvetuotantoalueiden mahdollisesta  biodiversiteettikehityksestä spekuloivaa tekstiä, joka antaa viitteitä, että lupa- ja valvontaviraston tai  elinvoimakeskuksen viranomaislausunto voisi perustua mielivaltaisiin menettelyihin. Tekstistä saa  käsityksen, että tukikelpoisuus voi tosiasiallisesti määräytyä viranomaisen spekulatiivisen  olettamuksen perusteella. ”13§ Lisäksi 2 momenttia muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin virke,  jonka mukaan hakemuksen kohdistuessa kokonaisuudessaan entiselle turvetuotantoalueelle,  lausunnossa ei kuitenkaan tarvitse ottaa kantaa 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyn edellytyksen  toteutumiseen. Turvetuotantoalueen monimuotoisuudesta lausuminen ei tarkoittaisi juurikaan  lisätyötä. Käytännössä muutos liittyisi usein siihen, että lausunnon antamisen yhteydessä on syytä  tarkastaa, esiintyykö alueella uhanalaisia eliölajeja, jotka voivat palata alueelle suhteellisen nopeasti  turpeen noston päättymisen jälkeen.” Tosiasiallisesti ehdotetulla muutoksella kajottaisiin MTK:n  näkemyksen mukaan maanomistajan turvetuotannon jälkeisiin alueen jatkokäyttömahdollisuuksiin  ja siten sekä perustuslain omaisuuden suojaan, että elinkeinonharjoittamisen vapauteen. MTK  esittää, lupa- ja valvontaviraston/elinvoimakeskuksen lausuntomenettely rajataan selkeästi ja  tarkkarajaisesti tuen hakijalle ennalta tiedossa oleviin viranomaisen vahvistamiin aineistoihin ja jo 
kohteella olemassa oleviin vahvistettuihin lakisääteisesti turvattaviin kohteisiin ja lajeihin.

Lopuksi yleisenä huomiona MTK nostaa esiin, että ehdotusluonnos antaa paikoitellen vettämisestä  liian myönteisen kuvan metsitystä parempana ilmastotoimena turvemailla. Pontimena tähän  voidaan nähdä ennallistamisasetuksen vettämistavoitteet. Turvemaiden jatkokäyttömuotojen 
ilmastovaikutuksia tutkittiin mittavasti mm. ArvoHiili-hankkeessa, joka oli GTK:n, LUKE:n, Itä-Suomen  Yliopiston ja SEAMK:n yhteistutkimushanke turvetuotantoalueiden ilmastoystävällisestä  jatkokäytöstä. Hankkeessa tuotettujen tarkastelujen perusteella metsitys on usein vettämistä  parempi ilmastotoimi myös turvemailla, kunhan liian syviä kunnostusojia vältetään. LULUCF  asetuksen näkökulmasta tarkasteltuna ainakaan ilmastoperustein vettämistä ei tulisi asettaa  metsittämistä edullisempaan asemaan ja siten asettaa ennallistamisasetusta etusijalle suhteessa  LULUCF asetukseen turvemaillakaan. Käytännön metsätalouden harjoittamisen ja ilmastohyötyjen näkökulmasta metsittämisen tulisi olla ensisijainen vaihtoehto, kun puunkasvatukselle on otolliset  olosuhteet maltillisella kunnostusojituksella ja vasta niitä kohteita kannattaisi soistaa, joilla ei  puukasvatukseen ole edellytyksiä olosuhteiden heikon kasvu- ja tuottokyvyn takia. Hallituksen  esitysluonnoksessa nämä puun kasvatukseen kelpaamattomat heikkotuottoiset kohteet on rajattu  metsitystuen ulkopuolelle. MTK kiirehtii lakiesityksen antamista eduskunnalle ja lain voimaan saattamista ripeästi, että  tukihakemusten käsittely voidaan aloittaa hallituksen esitysluonnoksessa määritellyssä realistisessa 
aikataulussa. 

Lea Jylhä, MTK
 

aiheet: lausunto, metsitystuki