Lausunto

Lausunto luonnoksesta mikrobilääkkeiden käyttösuosituksiksi eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin

11.09.2026

Ruokavirasto
Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osasto
Eläinten terveyden ja lääkitsemisen yksikkö

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta mikrobilääkkeiden käyttösuosituksiksi eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin.

Yleiset huomiot

Suomen lähtötaso ja vähentämistavoitteiden mitoitus

Suomi on eläinten mikrobilääkkeiden hallitussa käytössä Euroopan kärkimaita. FINRES-Vet-seurannan mukaan eläinten mikrobilääkkeiden myynti on 30 vuodessa vähentynyt noin puoleen: kokonaismyynti kilogrammoina on laskenut 55 prosenttia ja populaatiokorjattu myynti 45 prosenttia, samaan aikaan kun tuotantoeläinpopulaatio on pienentynyt 20 prosenttia. Lypsylehmää kohden laskettu lypsykauden intramammaarivalmisteiden myynti on vähentynyt 73 prosenttia vuodesta 1995. Populaatiokorjattu myynti oli vuonna 2022  alimmillaan koko ESVAC-seurannan aikana, 14,9 mg/PCU.

Kolme neljäsosaa tuotantoeläinten lääkityksistä on Suomessa yksilölääkityksiä, kun monissa muissa Euroopan maissa massalääkitys on edelleen vallitseva käytäntö. Valtaosa tuotantoeläimille käytetyistä valmisteista  kuuluu AMEG-luokan D ensilinjan mikrobilääkkeisiin. Eläinlajikohtaisen seurannan perusteella tuotantopolven broilereita ei Suomessa lääkitty 15 vuoteen.

MTK:n keskeisin huomio on, että mikrobilääkkeiden käytön vähentämistä ei voi ohjata nykytasosta laskettavilla prosentuaalisilla vähennystavoitteilla. Kahdenkymmenen prosentin vähennys maassa, jonka populaatiokorjattu käyttö on eurooppalaisittain alhaisimpia, ei ole rinnastettavissa samansuuruiseen vähennykseen  esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa. Näissä maissa lähtötaso on monikymmenkertainen ja vähennys voidaan  tällöin toteuttaa puuttumalla rutiininomaiseen massalääkitykseen sekä ennaltaehkäisevään ryhmälääkitykseen. Suomessa vastaavaa varantoa ei ole jäljellä. Täällä käytön leikkaaminen kohdistuu suoraan perusteltuun, yksilökohtaiseen sairaiden eläinten hoitoon, jolloin siitä tulee eläinten hyvinvointikysymys.

MTK esittää, että ohjeen johdantoon kirjataan nimenomaisesti, että mikrobilääkkeiden käytön tulee olla tarpeeseen perustuvaa ja että käytölle ei aseteta numeerisia vähennystavoitteita, jotka eivät ota huomioon  maakohtaista lähtötasoa, eläinten sairastuvuutta eivätkä todellista hoidon tarvetta.

Herkkyysmääritykseen perustuvan hoidon realismi

Luonnoksessa merkintä ”herkkyysmäärityksen perusteella” on siirretty ensisijaiseksi hoidoksi kymmenissä  kohdissa, erityisesti sikojen taulukoissa. MTK kannattaa mikrobiologisen diagnostiikan lisäämistä ja pitää  suuntaa oikeana, mutta suositus ei nykymuodossaan vastaa kenttätyön todellisuutta.

Herkkyysmääritys ei ole aina käytettävissä. Viikonloppuisin, arkipyhinä ja päivystysaikana näytettä ei ole  mahdollista toimittaa laboratorioon eikä edes teoriassa mahdollista saada tulosta. Näytteen kuljetus, viljely ja herkkyysmääritys vievät tavanomaisissakin olosuhteissa useita vuorokausia. Akuutisti sairas eläin ei voi  odottaa vastausta ilman että sen hyvinvointi kärsii.

Ohjeen johdantoon on siksi lisättävä selkeä linjaus siitä, että

• hoito aloitetaan kliinisen arvion perusteella silloin, kun herkkyysmääritys ei ole käytettävissä tai kun tuloksen odottaminen vaarantaisi eläimen hyvinvoinnin,
• näyte otetaan mahdollisuuksien mukaan ennen hoidon aloittamista ja hoitoa tarkennetaan tuloksen valmistuttuaja
• hoitovasteen puuttuminen on itsessään riittävä peruste lääkevalinnan muuttamiseen laajakirjoisempaan 
valmisteeseen.

Esimerkkinä: vatsakalvontulehdusta sairastava lehmä, joka on kahden vuorokauden bentsyylipenisilliinihoidon jälkeen edelleen kuumeinen, tarvitsee enrofloksasiinivalmisteen. Lehmä ei voi eläinten hyvinvointisyistä 
odottaa pidempään. Tällaiset hoitovasteeseen perustuvat siirtymäkriteerit tulisi kirjata suositukseen näkyviin, jotta ne eivät jää yksittäisen eläinlääkärin tulkinnan varaan.

Suositus on suositus, mutta sitä tulkitaan sitovana

Käyttösuositus ei ole oikeudellisesti sitova. Käytännössä sitä kuitenkin tulkitaan valvonnassa, terveydenhuoltokäynneillä ja tuotantoketjun laatujärjestelmissä usein liian kirjaimellisesti. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa  eläinlääkäri kokee, ettei voi poiketa suosituksesta silloinkaan, kun potilaan tila sitä edellyttäisi.

MTK esittää, että ohjeen johdantoon kirjataan yksiselitteisesti, että kyseessä on suositus, että kliininen harkinta menee suosituksen edelle ja että perusteltu ja potilasasiakirjoihin kirjattu poikkeaminen suosituksesta 
on hyväksyttävää. Ilman tätä kirjausta luonnoksen kiristyvä linja siirtyy käytäntöön tavalla, jota sillä ei ilmeisesti ole tarkoitettu.

Lääkkeiden saatavuus

Eläinlääkevalmisteiden saatavuushäiriöt ovat viime vuosina olleet toistuvia ja pitkäkestoisia. Saatavuushäiriö  voi johtaa siihen, ettei ensisijaista, kapeakirjoista valmistetta ole saatavilla ja hoito on toteutettava laajakirjoisemmalla vaihtoehdolla. Ohjeen tulee tunnistaa tämä tilanne: saatavuushäiriöstä johtuva poikkeaminen  ensisijaisesta suosituksesta ei ole suosituksen vastaista toimintaa. Asia on kirjattava johdantoon.

Samalla MTK korostaa, että kapeakirjoisten valmisteiden saatavuuden turvaaminen on hallitun mikrobilääkekäytön edellytys. Suomen kaltaisella pienellä markkinalla tämä edellyttää viranomaisilta aktiivista toimintaa. Intramammaarien vuosia jatkuneet saatavuushäiriöt ovat tästä havainnollinen esimerkki.

Eläinten hyvinvointi ja hallinnollinen taakka

Suositus ei saa johtaa tilanteisiin, joissa sairaan eläimen hoito viivästyy tai jää toteutumatta. Jokainen kohta,  jossa lääkitys siirretään toissijaiseksi tai jossa edellytetään diagnostiikkaa ennen hoidon aloittamista, on arvioitava myös eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Vastaavasti suositus ei saa kasvattaa eläinlääkärien hallinnollista taakkaa. Eläinlääkäripula on Suomessa vakava erityisesti tuotantoeläinpraktiikassa. Uudet näytteenotto-, kirjaamis- ja perusteluvelvoitteet vievät työaikaa varsinaiselta potilastyöltä. Jos suositus edellyttää toimia, jotka eivät ole kentällä toteutettavissa, se ei  ohjaa käyttöä vaan heikentää koko suosituksen uskottavuutta.

Yksityiskohtaiset huomiot

Märehtijät

Nautojen hengitystietulehdukset. Makrolidit on poistettu toissijaisista vaihtoehdoista. MTK esittää, että  makrolidit säilytetään. Nautojen hengitystietulehdusten hoito voi olla kliinisesti haastavaa, kun aiheuttajana  on usein sekainfektio. Lisäksi mykoplasmat ja ureaplasmat eivät vastaa beetalaktaameihin. FINRES-Vet-seu rannassa vuonna 2024 nautojen Pasteurella multocida -kannoista 86 prosenttia ja Mannheimia haemolytica  -kannoista vain 68 prosenttia oli herkkiä kaikille tutkituille mikrobilääkkeille. Vaihtoehtojen kaventaminen ei  vähennä hoidon tarvetta vaan johtaa joko hoidon epäonnistumiseen tai siirtymiseen kriittisen tärkeisiin mikrobilääkkeisiin. Luonnos on tältä osin myös sisäisesti epäjohdonmukainen, koska makrolidit säilyvät Mycoplasma bovis -rivin toissijaisena vaihtoehtona.

Äkillinen kohtutulehdus (metriitti). Toissijaisista vaihtoehdoista puuttuu fluorokinoloni. Koliformit ovat  metriitin mahdollisia aiheuttajia, eivätkä bentsyylipenisilliini tai oksitetrasykliini tehoa gramnegatiiviseen  bakteeriin riittävästi vakavassa, yleisoireisessa tapauksessa. MTK esittää, että enrofloksasiini lisätään toissijaiseksi vaihtoehdoksi yleisoireisiin tapauksiin, joissa hoitovaste ensisijaiselle hoidolle jää puuttumaan.

Infektioiden ehkäisy kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä (juoksutusmahan kierre tai vierasesine, keisarileikkaus). Fluorokinoloniyhdistelmä on siirretty toissijaisesta sarakkeesta huomautuksiin. MTK esittää 
kahta korjausta:
1. Huomautukseen lisätään selkeä kliininen siirtymäkriteeri: jos lehmä on 1–2 vuorokauden bentsyylipenisilliinihoidon jälkeen edelleen kuumeinen, se on merkki aloittaa enrofloksasiini. Ilman tällaista kriteeriä laajakirjoisemman hoidon aloittaminen jää epäselväksi ja viivästyy.
2. Merkintätapa on täsmennettävä siten, ettei taulukosta synny käsitystä bakteriostaattisen ja bakterisidisen mikrobilääkkeen yhdistämisestä keskenään. Nykyisessä esitystavassa oksitetrasykliini on toissijaisena vaihtoehtona bentsyylipenisilliinin rinnalla ilman, että käy ilmi, onko kyse vaihtoehdosta vai yhdistelmästä.

Vedinvamman hoito. Huomautukseen on lisättävä, että kuume on selkeä merkki mikrobilääkkeen tarpeesta.  Nykyinen muotoilu ”antibioottihoito, jos utaretulehdus” on tältä osin liian suppea.

Siat
Ryhmälääkityksen 20 prosentin sääntö. Ryhmälääkitykseen siirtymisen kenttäkriteeri (sairastuvuus yli 20  prosenttia tai kuolleisuus yli 2 prosenttia) on poistettu ilman korvaavaa ohjetta. MTK esittää, että kriteeri  palautetaan. Selkeä numeerinen kriteeri ohjaa käyttäjää ja tukee juuri sitä tavoitetta, johon luonnos muutoin pyrkii, että ryhmälääkitystä ei aloiteta liian kevein perustein. Kriteerin poistaminen ei vähennä ryhmälääkitystä vaan aiheuttaa hämmennystä ja lisää tulkinnanvaraisuutta sekä eläinlääkärin että valvonnan näkökulmasta.

Aivastustauti, porsasyskä ja dysenteria. Kaikki kolme on poistettu taulukosta kokonaan sillä perusteella, että  ensisijainen linja on saneeraus. MTK ei hyväksy hoitosuositusten poistamista. Saneeraus on oikea ja tärkein  tavoite, mutta sen ensisijaisuus ei poista tarvetta hoito-ohjeelle niissä tilanteissa, joissa tautia tilalla todetaan. Saneeraus ei tapahdu hetkessä ja sen aikana eläimiä on hoidettava. Suosituksen puuttuessa lääkevalinta tehdään ilman ohjausta, mikä on suosituksen koko tarkoituksen vastaista. Hoitosuositus on vain rivi
taulukossa eikä tarkoita, etteikö saneeraus olisi ensisijainen keino.

MTK esittää, että rivit palautetaan taulukkoon ja huomautussarakkeeseen kirjataan ”ensisijaisesti saneeraus”, kuten vuoden 2016 versiossa on tehty. Sama koskee kaikkia rivejä, jotka on poistettu saneerausperusteella.

Imevien pikkuporsaiden ripuli ja vieroitusripuli. Ensisijaiseksi hoidoksi on merkitty ”herkkyysmäärityksen  perusteella” ja lääkevaihtoehdot on siirretty huomautuksiin. Herkkyysmääritys ei ole näissä tilanteissa aina  mahdollinenja hoito on usein aloitettava välittömästi. MTK esittää, että trimetopriimi-sulfonamidi ja aminopenisilliinit palautetaan ensisijaiseen sarakkeeseen ja huomautuksiin kirjataan, että hoitoa tarkennetaan  herkkyysmäärityksen valmistuttua. Tämä on erityisen perusteltua, koska luonnos itse toteaa, että tilalla voi  esiintyä useita toisistaan poikkeavia enterotoksisia Escherichia coli -kantoja, joten juuri siksi empiirinen aloitus ja hoitovasteen seuranta ovat väistämätön osa hoitoa.

Kohtutulehdus, koliformit. Sikojen taulukosta on poistettu koliformien aiheuttamaa kohtutulehdusta koskeva rivi. MTK esittää rivin palauttamista. Koliformit ovat mahdollisia kohtutulehduksen aiheuttajia myös  naudalla ja tämä tulisi huomioida johdonmukaisesti sekä sikojen että märehtijöiden taulukossa.

Hevoset

Sarveiskalvon haava ja bakterielli keratiitti. Kloramfenikoli on siirretty ensisijaisesta hoidosta huomautuksiin. MTK esittää, että kloramfenikoli säilytetään taulukon hoitovaihtoehdoissa. Kyse on paikallisesta silmähoidosta, jolle ei ole vastaavia vaihtoehtoja hevosilla, joiden tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä. Huomautussarakkeeseen siirtäminen heikentää tarpeettomasti vaihtoehdon löydettävyyttä kliinisessä  tilanteessa.

Mastiitti. Ensisijaiseksi on merkitty ”ei mikrobilääkkeitä” ja jatkohoidon edellytykseksi herkkyysmääritys. Talliolosuhteissa maitonäytteen ottaminen ja herkkyysmäärityksen teettäminen ei ole aina mahdollista. Bentsyylipenisilliinin aloittamisen on oltava mahdollista kliinisen arvion perusteella myös suosituksen mukaan.

Leikkausprofylaksia. Hevosten leikkausprofylaksiataulukko on poistettu kokonaan, vaikka koirien ja kissojen  vastaavat taulukot on säilytetty ja jopa laajennettu. MTK ei näe tälle perustetta ja esittää taulukon palauttamista.

Siipikarja

Kolibasilloosi broileriemoilla. Luonnoksessa todetaan APEC-kantojen osalta, että karsinta on paras keino  tartunnan leviämisen rajoittamiseksi. MTK ei pidä tätä toteuttamiskelpoisena linjauksena emopolven osalta  ja esittää, että broileriemojen kolibasilloosin hoito kirjataan taulukkoon selkein hoitovaihtoehdoin. Perustelut:

• Kolibasilloosi on emoilla usein sekainfektio, jolloin APEC-spesifiseen tulkintaan perustuva karsintalinja ei  ole sellaisenaan sovellettavissa.
• Emopolvi on tuotantoketjun arvokkain ja pitkäikäisin polvi. Yksittäisen emolinnun arvo on moninkertainen tuotantopolven lintuun verrattuna ja parven kasvatusaika on pitkä. Emoparvi ei ole korvattavissa  samalla tavalla kuin tuotantopolven erä.
• Emoparven karsiminen katkaisee untuvikkotuotannon ja siirtää häiriön koko tuotantoketjuun. Suomen  emokanta on pieni eikä korvaavia parvia ole nopeasti saatavilla.
• Hoitamatta jättäminen on eläinten hyvinvointiongelma. Kolibasilloosi aiheuttaa kuolleisuutta, kipua ja  pitkittynyttä sairastamista. Suositusta, joka käytännössä johtaa sairaiden lintujen hoitamatta jättämiseen, ei voida pitää eläinten hyvinvointilainsäädännön mukaisena.
• Emojen hoitaminen on samalla tuotantopolven ennaltaehkäisyä. Emopolven infektiopaine heijastuu untuvikkoihin, joten emojen asianmukainen hoito vähentää mikrobilääkkeiden tarvetta tuotantopolvessa.  Se, ettei broilereita Suomessa lääkitty vuosiin lainkaan, perustuu nimenomaan siihen, että emopolven  terveydestä on kyetty huolehtimaan.
• Rokotus ei yksin riitä. Luonnoksessa mainittu emojen rokottaminen on kannatettava toimi, mutta se ei  poista hoidon tarvetta yksittäisissä taudinpurkauksissa.

Koirat

Tylosiiniresponsiivinen ripuli. Oma diagnoosirivi ja siihen liittynyt annostusohje on poistettu. MTK esittää  rivin palauttamista. Kyseessä on vakiintunut ja kliinisesti tunnistettava kokonaisuus. Aiemman suosituksen  sisältämä annostusohje (aloitus 25 mg/kg kerran vuorokaudessa seitsemän päivän ajan, ylläpito 5 mg/kg kerran vuorokaudessa) on ohjannut käyttöä ja ehkäissyt sattumanvaraista ja pitkittyvää makrolidikäyttöä. Rivin  poistaminen ei vähennä tylosiinin käyttöä vaan poistaa siitä ohjauksen.

Yhteenveto

MTK pitää suositusten päivittämistä tarpeellisena ja kannattaa luonnoksen keskeisiä linjauksia: ennaltaehkäisyn korostamista, tukihoidon, kipulääkityksen ja olosuhteiden huomioimista sekä mikrobiologisen diagnostiikan lisäämistä. Suomen mikrobilääkekäytön taso on eurooppalaisessa vertailussa erinomainen. Se on  saavutettu pitkäjänteisellä yhteistyöllä, johon tuottajat ja eläinlääkärit ovat sitoutuneet.

Luonnoksen keskeinen ongelma on, että se kaventaa hoitovaihtoehtoja ja siirtää painopistettä diagnostiikkaan ottamatta riittävästi huomioon kenttätyön reunaehtoja. MTK esittää, että ennen ohjeen hyväksymistä:

1. johdantoon lisätään linjaukset kliinisen harkinnan ensisijaisuudesta, herkkyysmäärityksen käytännön  rajoituksista, lääkkeiden saatavuushäiriöiden huomioimisesta sekä siitä, ettei käytölle aseteta lähtötasosta riippumattomia numeerisia vähennystavoitteita,
2. edellä esitetyt tautikohtaiset korjaukset tehdäänja
3. saneerausperusteella poistetut hoitorivit palautetaan taulukoihin ”ensisijaisesti saneeraus” -huomautuksella varustettuna.

Helsingissä 11.09.2026

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.

Johan Åberg, Maatalousjohtaja
Olli Heino, Eläinlääkäri

aiheet: lausunto, eläinlääkintä, suositukset, mikrobilääkkeet