Lausunto

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi sika-alan salmonellavahinkorahastosta

08.09.2026

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto ry (MTK) haluaa kiittää Maa- ja metsätalousvaliokuntaa mahdollisuudesta  lausua tästä lakiehdotuksesta. Sika-alan salmonellariskien hallinnasta on vuosi vuodelta tullut suurempi kustannus.  Salmonellan hävittämisen kustannukset ovat lisääntyneet, kun alan rakennekehitys on edennyt ja tuotantoyksiköt  ovat kasvaneet. Alan näkemys on, että salmonellavahinkorahaston perustaminen on erittäin kannatettavaa ja  toteutuessaan se olisi riskinhallintaväline, jolla turvataan suomalaisen sika-elinkeinon jatkuvuus. Rahaston varat  kerättäisiin pääosin sikayrittäjiltä perittävällä salmonellavahinkomaksulla, joka on sikayrittäjille merkittävä ja suuri  kustannuserä. Rahaston pääomittaminen sen aloitusvaiheessa on kriittinen rahaston toimintavarmuuden  takaamiseksi. 

Haluamme tällä lausunnolla nostaa esille alan keskeisimmät huomiot sekä lakiesityksen perustelumuistioon,  Eduskunnan Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esille tulleihin seikkoihin, että itse lain sisältöön. 

Kommentit perustelumuistiosta 

Perustelumuistio kuvaa hyvin lain laatimiseen liittynyttä mittavaa taustaselvitystyötä. Keskustelut rahastomallisesta riskinhallinnasta on alkanut alan sisällä jo noin vuosikymmen sitten. On keskeistä, että tämä taustatyö, ministeriön  työryhmä- ja ohjausryhmäraportit ja työtä avustaneiden tutkimusten raportit on tuotu perustelumuistiossa esille. Valmistelutyön monimutkaisuus, monipolvisuus ja suhteet muuhun lainsäädäntöön on selvitetty laajasti ja hyvässä yhteistyössä monialaisessa asiantuntijayhteistyössä. Koko tämä työ on osattu kirjoittaa auki valmistelun vaiheita 
erinomaisesti kuvaavalla tavalla. 

Lakia lähdettiin valmistelemaan, sillä oletuksella, että salmonellavahinkoja ei korvata budjettivaroista ja perustelut  tämän vaihtoehdon soveltumattomuudesta olivatkin lakiesityksessä suppeat, mihin PeV kiinnitti lausunnossaan  erityistä huomiota. Näin ollen MTK katsoo, että MmV:n tulee täydentää lakiehdotusta ja perustella, miksi  salmonellavahinkoja ei korvata budjettitalouden keinoin ja miksi rahasto on tämän tehtävän hoitamiseksi  välttämätön ja paras tai oikeammin ainoa vaihtoehto. Rahaston perustamiselle ei ole lainsäädännöllistä estettä. 

MTK:lle budjettitalouden keinoin salmonellavahinkojen korvaaminen periaatteessa sopii, jos se katetaan  koskemaan koko salmonellan erityisvakuuksia koskevaa alkutuotantoa eli sika, nauta ja siipikarjasektoria. Tämä  vaatisi laajamittaista selvitystä muiden sektoreiden salmonellavahinkokorvauksista kuten sika-alalle tämän lain  valmisteluissa tehtiin. Tämän lisäksi se vaatisi pitkäjänteistä parlamentaarisen tason sitoutumista kymmeniksi  vuosiksi eteenpäin, muutoin järjestely loisi koko kotieläinsektorille entistä suuremman epävarmuuden  salmonellavahinkojen riskienhallinnasta ja vaarantaisi koko salmonellan erityisvakuusjärjestelmän. 

Käytännössä salmonellavahinkojen vuosittaista kustannusta on mahdoton ennustaa luotettavasti, jotta asian  hoitaminen budjettitalouden kautta olisi mahdollista ja järkevää. Aikaisemmissa selvityksissä viiden vuoden  tarkastelujaksoilla keskimääräinen vuosittainen salmonellavahinkojen vakuutuksista saadut korvaukset  sikasektorilla on ollut noin 10 miljoonaa euroa. Kolmen vuoden ajanjaksoissa tarkasteltuna vaihtelu on suurta. Jos 
tälle tarkastelujaksolle osuu useita isoja saneerauksia, kulut voivat olla reilusti yli 10 miljoonaa. Toisaalta voi mennä  useampikin vuosi, että saneerauskustannukset ovat jääneet muutamaan miljoonaan euroon tai ovat jopa nolla  euroa. ks. kuvat →



Budjettitaloudessa ei ole käytössä yli kolmen vuoden siirtomäärärahoja, joilla kuluvaihtelua voisi järkevästi tasoittaa  (Laki valtion talousarviosta, 7 §, 3.mom.). Lisätalousarvioon ei taasen voi tehdä sitoumuksia etukäteen, koska niiden lähtökohta on se, että kyseessä on ennakoimaton meno. Eräs budjettitalouden keino olisi ns. ”piikki auki”  rahoitus, eli arviomääräraha, mutta se ei ratkaisuna poista sitä ongelmaa, että menoarviota on mahdotonta  ennustaa, eikä valtiotalouden nykytila kannusta tällaisen ratkaisuun. Arviomääräraha-toimintamalli budjettitalouden  keinona myös nähdäksemme edellyttäisi lakia siitä, että salmonellavahingot korvataan. 

Salmonellasaneeraukset eivät ilmiönä ole täysin ennakoimattomia, mutta niihin tarvittavat määrärahat ovat.  Sikatilan talous ei odottele korvausmomentille ohjattavaa lisärahoitusta, jos varat loppuvat, vaan rahaa on  pystyttävä ohjaamaan saneeraavalle tilalle saneerauksen ollessa käynnissä. Jos määräraha on loppu ja korvauksia  ei ala kuulua, se on saneeraavalle tilalle käytännössä konkurssiin johtava tilanne, kun kassa on tyhjä, eikä  saneerauslaskuja pysty maksamaan. 

Näistä syistä sika-alan salmonellavahinkojen korvaaminen rahastomallilla on välttämätöntä, jotta  salmonellan erityisvakuuksia voidaan sikasektorille jatkaa. Budjettiteknisestikin rahasto on kaikista  vaihtoehdoista paras ja yksinkertaisin.

Perustelumuistion ansioksi onkin todettava, että se erityisesti kertaa taustasyitä sille, miksi Suomen kannattaa  jatkaa salmonellan erityisvakuuksia ja salmonellavalvontaohjelmaa. Terveydenhuollon, työpoissaolojen ja  salmonelloosikuolemien kustannus olisi merkittävästi suurempi kuin tänä päivänä, mikäli salmonellan  erityisvakuuksista ja salmonellavalvontaohjelmasta ja sitä myötä salmonellatartuntojen tilatasoisesta  ennaltaehkäisystä Suomessa luovuttaisiin. Salmonellan ehkäisemiseksi tähtäävä työ auttaa torjumaan myös muita  ihmiselle vaarallisia taudinaiheuttajia ja elinkeinolle haitallisia eläintauteja. 

Selvitys muiden maiden riskienhallintakäytännöistä on kattava ja hyödyllinen. On varsin todennäköistä, että  eläintautien riskienhallintaan perustettavien rahastojen tarvetta tulee Suomeen muitakin ja toimintatavoista on hyvä  olla selvillä mahdollisia jatkotarpeita ajatellen. Tuleva maatalouspolitiikan reformi saattaa jopa pakottaa jäsenmaat  perustamaan riskienhallintavälineitä, jollaiseksi tämä sika-alan salmonellavahinkorahasto voitaisiin lukea. Suomen  valtion tulisikin ottaa selkeä kanta valtiollisista maatalouden riskienhallintavälineisiin, sillä tähän asti Suomen  poliittisen tilan epävarmuus on karkottanut kansainväliset vakuutustuotteiden tarjoajat markkinoiltamme  käytännössä kokonaan. Myös Maailman Pankki kannustaa EU:n jäsenvaltioita kehittämään maatalouden  riskienhallintavälineitään keväällä 2026 julkaistussa raportissaani.

Lakiehdotuksen huomiot 

Lakiehdotuksessa on selkeät perusteet siitä, miten rahastomaksut määräytyvät ja siitä, miten maksetaan  korvauksia. Tämän ansiosta jokainen sikatilallinen pystyy ennakoimaan tulossa olevan maksutasonsa sekä sen,  paljonko voisi saada rahastosta salmonellavahinkoja koskevaa korvausta. Osa sikayrittäjistä tullee hankkimaan  rahaston rinnalle lisävakuutuksen. Tarkka ja ennustettava rahaston korvausten laskentamalli helpottaa 
lisävakuutusten hankintaa ja tarjontaa merkittävästi ja on hyvä työkalu myös uusinvestointeja rahoittaville tahoille,  jotka edellyttävät eläintautiriskien hallintaa.

Lopuksi 

Rahaston perustaminen myös keventää yksityisen salmonellavakuuttamisen kustannuspaineita koko  kotieläinsektorilla. Suomalainen kotieläinsektori tunnistaa, että heidän on myös panostettava bioturvatoimiin ja on  toivottavaa, että niihin saadaan jatkossa täsmällisempää tukea mm. maatalouspolitiikan keinoin. Sika-alan salmonellarahaston kaltaiset välineet eläintautien riskienhallintaan ovat tulevaisuutta ja MTK toivoo, että jatkossa vastaavia rahastoja perustetaan kaikille kotieläinsektoreille, joita koskee salmonellan erityisvakuudet – tai jopa laajemmin kattamaan kustannuksia myös niissä eläintautitilanteissa, joissa tila joutuu hävittämään eläintaudin lain määräämänä. Vaikka Eläintautilaki velvoittaakin valtiota kustantamaan ns. A-listan eläintaudin aiheuttaman suorat kustannukset, välillisten kustannusten korvaaminen on valtiolle harkinnanvaraista ja mahdollista vain 75 % osuudelle ko. kustannuksesta. Valtion taloudellisen tilanteen heiketessä on selvää, että harkinnanvaraisia 
korvauksia voi olla vaikea perustella jatkossa ja siksi alalle on syytä rakentaa kattavampia riskinhallintavälineitä eläintautien aiheuttamien kustannusten varalle. Vallitseva ASF-epidemia on osoittanut rahastoratkaisujen tarpeellisuuden entistäkin vahvemmin. Tämä lakiehdotus ja sen taustatyö luovat pohjaa muille maatalouden alkutuotannon riskienhallintavälineille ja on siksi tärkeä ja kriittinen askel kohti maatalouden alkutuotannon tulevaisuuden ja suomalaisen ruoan huoltovarmuuden turvaamista. MTK kannustaa Maa- ja metsätalousvaliokuntaa täydentämään tarvittavat muutokset hallituksen esitykseen ja kannattaa rahaston perustamista sekä toimeenpanoa mahdollisimman nopeasti. 

Kiittäen, 
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry 

Lisätietoja 
Asiantuntija Mari Lukkariniemi, mari.lukkariniemi@mtk.fi 
 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
i RECOMMENDATION 5: Clarify the regulatory framework for the adoption of co-insurance and co-re-insurance pools in agriculture in the EU 
Member States. Co-insurance and co-reinsurance pools can enhance risk-sharing and market stability, but legal ambiguity has hindered their 
adoption in the EU. Recommendation 5 calls for the European Commission, in collaboration with the European Insurance and Occupational 
Pensions Authority (EIOPA), to clarify the regulatory framework governing such pooling arrangements. By distinguishing EU-level and national 
responsibilities and providing clear guidance, Member States will be better equipped to implement collaborative insurance models that expand 
coverage and improve financial sustainability in agricultural risk management. [World Bank report 209059 Solutions for Better Agri-Risk 
Management in the European Union, 2026/03/23]

aiheet: lausunto, sika-ala, salmonellarahasto