Takaisin Lausunto maa- ja metsätalousmnisteriön asetuksesta alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuodelle 2026-2027

Lausunto

Lausunto maa- ja metsätalousmnisteriön asetuksesta alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuodelle 2026-2027

13.11.2026

Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa esitetään kiintiö suden metsästykseen sekä  aluekohtaiset kiintiöt. Poronhoitoalueen ulkopuolelle esitetään 109 suden kiintiötä, jonka metsästys  kohdentuisi 18 eri kiintiöalueeseen. Esitys ei sisällä kiintiöalueita, joilta pyrittäisiin kohdennetusti 
poistamaan koirasusia.

Suomen sisällä poronhoitoalueen eteläpuolella oleva susikanta oli Luken kanta-arvion mukaan 2026  maaliskuussa 400 sutta (379–423). Kanta kasvoi 1 % vuoteen 2025 verrattuna. Koko Suomessa arvio  oli 430 (408–462). Kannan koko pysyi edellisen vuoden tasolla. Luonnonvarakeskuksen ennusteen  mukaan Suomen susikanta (kanta kokonaan Suomessa poronhoitoalueen eteläpuolella) 
marraskuussa 2026 on 575 (490–693).Ennuste susikannan koosta maaliskuulle 2027 (kokonaan  Suomessa poronhoitoalueen eteläpuolella) on 384–567. Kyseinen ennuste on tehty ilman  kannanhoidollista metsästystä. Ennusteen mukaan kanta kasvaa todennäköisimmin 60 yksilöä  maaliskuusta 2026 maaliskuuhun 2027, eli kasvu olisi noin 15 %. 

MTK kiittää suden metsästyskiintiötä koskevasta lausuntopyynnöstä.

MTK kannattaa 109 suden metsästyskiintiötä kaudelle 2026-27. Suomen susikanta on  elinvoimainen ja lisääntyy tehokkaasti. Kannanhallinta metsästyksen keinoin on  välttämätöntä. Viime metsästyskauden yli 80 yksilön kiintiömetsästyksestä huolimatta  Suomen susikanta on lisääntymiskauden jälkeen vähintään samalla tasolla kuin se oli  vuotta aiemmin. Lisäksi on tärkeää huomioida, että nykyinen Suomen susikanta on 
selkeästi luontodirektiivin edellyttämän suotuisan suojelutason yläpuolella. 

Vuoden 2026 alussa toteutuneen ensimmäisen kiintiömetsästyksen myönteiset  vaikutukset sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen ovat selvästi havaittavissa. Tarve  turvallisuusperusteisiin, poliisin johdolla toteutettuihin, häirikköyksilöiden poistoon on  supistunut neljännekseen edellisvuoteen verrattuna. Myös karkotusten tarve ja susien  pihahavainnot ovat vähentynee selvästi. Koti- ja tuotantoeläinten vahinkomäärissä 
muutos ei ole ollut yhtä suuri, mutta niissäkin on laskusuunta. Kokonaisuutena tulokset  merkitsevät sitä, että poistettavien laumojen valintakriteerit ovat hyvin määritelty ja kohdentaminen on painottunut varsin hyvin ongelmia ja vahinkoja aiheuttaneisiin  susilaumoihin. Tässä on hyvä tunnistaa, että suuruusluokaltaan sama susimäärä on  aiheuttanut nyt vähemmän ongelmia ja vahinkoja onnistuneen kiintiömetsästyksen  ansiosta. 

MTK katsoo, että suden kiintiömetsästyksen jatkamiselle on vahvat perusteet ja selkeä  tarve. Kokonaisten laumojen poiston ohella tulisi hakea kokemusta, myös muista  metsästyksen vaihtoehdoista kuten yksittäisten susiyksilöiden poistamisesta. Tällä  tavoin voitaisiin vahvistaa entistäkin laajemmin susilaumojen ihmisarkuutta. 

Erityisen tärkeäksi MTK katsoo, että kiintiömetsästystä tulisi hyödyntää ennakoivasti  kotieläimille välitöntä uhkaa aiheuttavan susiyksilön poistamisessa. On kohtuutonta,  että tilanteessa, jossa havaitaan selvä susien aiheuttama uhkaava tilanne, ensin on 
odotettava, että susi raatelee lammaslauman ja vasta tämän jälkeen päästään  hakemaan vahinkoperusteista poikkeuslupaa suden poistolle.

MTK esittää, että jo ensi  vuoden aikana vahinkoja ennakoivalle toimintamallille luodaan säädöspohjaiset puitteet  ja uutta toimintamallia lähdetään kokeilemaan siihen varatun pienen susikiintiön avulla.

MTK pitää tärkeänä, että vahinkoperusteisten metsästyslain 41a §:n 1 momentin  mukaisten poikkeuslupien määrää ei rajoiteta, eikä niitä lueta kiintiömäärään kuuluviksi.

MTK katsoo, että 18 alueeseen kohdistuva kiintiömetsästys on asianmukaisesti  valmisteltu ja kannattaa tehtyä esitystä.

Mikkelissä 13.11. 2026

Timo Leskinen, kenttäjohtaja