Lausunto

Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi riistavahingoista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

14.12.2016

Maa- ja metsätalousministeriö

Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi riistavahingoista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry esittää pyydettynä lausuntonaan asetusluonnoksesta seuraavaa:

1.    Yleistä
Valtakunnan metsien 11.  inventoinnin mukaan hirvien merkit näkyvät yli neljänneksessä koko Suomen männyn taimikoista. Laadun alenemista on tapahtunut noin 16 prosentissa taimikoista ja pahimmillaan joidenkin maakuntien mäntytaimikoissa lähes joka neljännessä. Hirvikannan säätely siten, että vahingot pysyvät kaikkialla siedettävällä tasolla on osoittautunut haasteelliseksi. Joka vuosi löytyy alueita, joissa hirvikanta on nousee tavoiteltua korkeammaksi ja vahinkojen määrä sen mukaisesti. Hirvikannan nykyistä tehokkaampi ja tarkempi säätely on ykkösasia. Tämän lisäksi tarvitsemme myös toimivan hirvivahinkojen korvausjärjestelmän. 

Tällä hetkellä käytössä oleva korvausjärjestelmän toimivuus on rapautunut vuosien saatossa. Korvaustason perustana olevat Tapion tuottamat taimikoiden taulukkoarvot ovat vuosien takaa ja neljänneksen nykyisiä taimikoiden arvoja alemmat. Metsälain uudistus laajensi lain minimivaatimuksen näkökulmasta hyväksyttävien puulajien luetteloa. Kun samassa yhteydessä ei päivitetty hirvivahinkojen korvausjärjestelmää, merkitsi muutos esimerkiksi sitä, että kuivahkolla kankaalla hirven tuhoamia mäntyjä ei korvata, jos alueella on riittävästi luontaisia kuusia. Myös muita vastaavia korvaustasoja alentavia muutoksia on tapahtunut.

Nykyisen korvausjärjestelmän toimimattomuus näkyy selkeimmin maksettujen korvausten määrässä. Vaikka hirvikannassa ja todellisten hirvivahinkojen määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta viimeisen 8 vuoden aikana, on vuosittain maksettujen hirvivahinkokorvausten määrä pudonnut yli 3-5 milj. euron tasosta alle 0,5 miljoonan euron tasolle.  

Uudistuksen tavoite on myös se, että tuhojen arviointikulut kohtuullistuisivat ja korvausperusteet olisivat myös metsänomistajalle ymmärrettävät. Korvausjärjestelmän monimutkaisuus ja korkea omavastuuosuus ovat johtaneet siihen, että korvauksia on haettu vain kaikkein pahimmista hirvituhoista, mikä on lisännyt ristiriitoja maanomistajien ja metsästäjien välillä

Korvausjärjestelmän uudistuksessa on syytä muistaa, että hyvin toimiva vahingonkorvausjärjestelmä edistää metsätalouden ja riistatalouden rinnakkaiseloa. Jos vahingot saadaan korvattua asiallisesti, vähenee hirviin kriittisesti suhtautuvien maanomistajien määrä. Tarve nykyisen korvausjärjestelmän parantamiselle on selvä

2.    Yksityiskohtaiset esitykset

2.1.     Puulajikohtaiset vaurioluokat (Liite 1)

Esityksen mukaan vaurioluokkia vähennettäisiin. Entiset luokat ”ei vahinkoa” ja vaurioluokat I-IV yhdistettäisiin kahdeksi luokaksi (vaurioluokat I ja II). I-luokkaan sisältyisivät ehjät ja lievästi vaurioituneet taimet ja II-luokkaan kaikki luokkaa I pahemmin vaurioituneet taimet.

Esityksessä männyn vaurioluokka I (ehjät ja lievästi vaurioituneet) on määritelty seuraavasti:
* vähäisiä oksavaurioita (< 75 % neulasmassasta) 
* pääranka katkaistu ensimmäisen vuosikasvaimen kohdalta 
* kuorivaurio alle 25 % vaipasta 
Asetuksessa ei tulisi muuttaa vanhojen vaurioluokkien rajakohtaa I ja II välillä. Tästä syystä vaurioluokkaan I tulee lisätä myös määrittely: Kaikki ensimmäisen oksakiehkuran versot eivät ole vaurioituneet. Jos taimesta on syöty sekä latvakasvain että kaikki ensimmäisen oksakiehkuran sivuversot kyseessä on pahoin vaurioitunut taimi, joka kasvaa monihaaraiseksi ja kasvattaa lopulta päärangan alemmasta oksasta muodostaen pahan runkovian tyvitukkiin.  

Esityksessä kuusen ja lehtikuusen vaurioluokka I (ehjät ja lievästi vaurioituneet) on määritelty seuraavasti:

* vähäisiä oksavaurioita (< 75 % neulasmassasta) 
* pääranka katkaistu ensimmäisen tai toisen vuosikasvaimen kohdalta 
* kuorivaurio (lehtikuusella) alle 25 % vaipasta 

Asetuksessa ei tulisi muuttaa vaurioluokkien rajakohtaa I ja II välillä. Aiemmin vaurioluokkaan I kuuluivat taimet, joista ensimmäinen vuosikasvain oli syöty. Nyt tehty esitys merkitsee kuusen ja lehtikuusen osalta, että vanhat vaurioluokat I ja II yhdistettäisiin ja luokat vanhat luokat III ja IV yhdistettäisiin. Tämä ei ole asetusluonnoksessa esitettyjen perusteluiden mukainen. Erityisesti on huomattava, että jos hirvi katkoo kuuset ja lehtikuusi toisen vuosikasvaimen kohdalta, taimikkoa ei voi mitenkään kuvata niin lievästi vaurioituneeksi, että sille ei kuulu maksaa mitään korvauksia.  

Rauduskoivun, hieskoivun, visakoivun, haavan, hybridihaavan sekä muiden lehtipuiden I luokka on määritelty seuraavasti: 
* päärangan katkaisukohdan läpimitta alle 10 mm 
* lehtimassasta menetetty alle 75 % 

Nykyisessä vaurioluokittelussa vaurioluokkaan I kuuluvat lehtipuut joiden päärangan katkaisukohdan läpimitta on vähintään 0,5 cm. Esitetty muutos on merkittävä rauduskoivun ja varsinkin hitaammin kasvavan visakoivun kohdalla. Uudessa järjestelmässä vaurioluokkaan I tulisi kuulua ne taimet, joiden päärangan katkaisukohdan läpimitta on enintään 0,5 cm ja enintään 1/3 pituudesta kuten vaurioluokkien raja kulkee nykyisessä järjestelmässä.

Asetusluonnoksen perusteluissa todetaan, että vaurioluokat yhdistetään kahdeksi luokaksi. Perusteluista saa käsityksen, että luokat todella yhdistetään eikä ryhdytä luomaan uutta luokittelua hirvien vaurioittamille taimille. 

MTK esittää, että vaurioluokkien rajoja ei lähdetä muuttamaan nykyjärjestelmään verrattuna.  Eli nykyjärjestelmän vaurioitumattomat ja vaurioluokka I yhdistetään uuden järjestelmän vaurioluokaksi I ehjät ja lievästi vaurioituneet. Uuden järjestelmän pahoin vaurioituneiden luokka II muodostetaan nykyjärjestelmän luokista II, III ja IV. Kaikki valmistelutyö ja vertailulaskelmat ovat perustuneet tähän.

Perusteluissa todettu Tapion tekemä analyysi laskentatavan ja kaavojen muutosten vaikutuksista perustui myös oletukseen, että luokat yhdistetään kokonaisina eikä vaurioluokkien rajoja muuteta. Jos vaurioluokkien rajoja lähdetään muuttamaan esitetyllä tavalla, se heikentää entisestään nykyjärjestelmän toimivuutta ja alentaa korvaustasoja. Tämä ei käsityksemme mukaan ollut uudistuksen tarkoitus.

2.2.    Taimikolle aiheutuneen vahingon suuruuden määrittäminen (Liite 2)

Hirvivahinkoarviointia ehdotetaan muutettavaksi siten, että koealoilta mitattaisiin ja laskettaisiin jatkossa vain kasvatettavaksi tarkoitetut puut, eli ne taimet jotka olisi jätetty kasvamaan metsänhoitosuositusten mukaisessa harvennuksessa. Mittaustavan muuttuessa ehdotetaan liitteen 2 laskentakaavoja muutettavan siten, että kaavoissa ”taimikon tiheys” korvattaisiin termillä ”kasvatettaviksi tarkoitettujen taimien tiheys”. Lisäksi kaavoista poistuisivat entiset vaurioluokat, jotka kaavoissa korvattaisiin vaurioluokalla II. Tällöin myös entisten vaurioluokkien kertoimet korvattaisiin yhdellä kertoimella 0,85.

MTK kannattaa arviointimenetelmän yksinkertaistamista edellyttäen, että sillä ei ole teknisesti vahingonkorvaustasojen alentavaa vaikutusta.   

Vahingonkorvaustasoihin vaikuttaa edellä käsitelty taimien vahinkoluokittelu. Kertoimen 0,85 määrittelyssä on oletettu, että vanha vahinkoluokka I siirtyy kokonaisuudessaan ei korvattavien taimien ryhmään ja vanha vahinkoluokka II siirtyy kokonaisuudessaan korvattavien taimien ryhmään. Jos vahinkoluokkien rajaa muutetaan, kuten edellä on esitetty, tulee korottaa kerrointa 0,85 muutoksen vaikutuksen mukaisesti.   

2.3.    Taimikkoa varttuneemmalle puustolle aiheutuneen vahingon suuruuden korvaaminen (Liite 3)

Esityksen mukaan, jos vahingoittumattomien puiden määrä laskee hirvieläimien aiheuttamien kuorivaurioiden johdosta alle Valtioneuvoston metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä antaman asetuksen (1308/2013) liitteen taulukon B. arvojen, pahoin vaurioituneeksi katsotaan koko vahinkoalueen puusto.

Hirvien aiheuttamat kuorivahingot kasvatusmetsiköissä ovat lisääntyneet viime vuosina. Tämän korvausperusteen merkitys on kasvava.

Esitys merkitsee sitä, että riittävä kasvamaan jätettävien vaurioitumattomien puiden pohjapinta-ala olisi kasvupaikasta ja maantieteestä riippuen 5-10  m2/ha ja vielä puuston pituudesta riippumatta (!). Tämä ei mitenkään vastaa käsitystä hyvän metsänhoidon vähimmäispuustosta, joka on kasvupaikasta ja puuston pituudesta riippuen 5-12 m2/ha suurempi. Lisäksi on huomioitava, että vaurioitumattomien puiden tilajärjestys ei hirvivahinkokohteella ole läheskään niin tasainen kuin harvennushakkuiden toteutuksessa.

MTK esittää, että kokonaan korvattavan puuston rajaa muutetaan siten, että vaurioitumattomien puiden pohjapinta-alan ollessa alle harvennushakkuusuositusten alarajan, koko vahinkoalueen puusto katsotaan vahingoittuneeksi. Tällöin tulee korvata koko vahingoittunut puusto sekä alueen uudistamiskulut.

2.4.    Laskennassa käytettävät arvot

Esityksen mukaan vuodelta 2007 peräisin olevat summa-arvomenetelmän aputaulukot esitetään korvattavaksi uudemmilla, vuoden 2013 aputaulukoilla. Luonnoksen mukaan uusien aputaulukoiden käyttöönotto on perusteltua, koska taulukoita käytetään yleisesti metsämaan arvon määrittämisessä. 

MTK kannattaa taulukoiden päivittämistä, koska vanhat taulukot eivät vastaa nykykäsitystä taimikoiden arvosta. 

MTK kiinnittää kuitenkin huomiota merkittävään korvaustasoja epäoikeudenmukaisesti alentavaan seikkaan. Kaikissa tilanteissa Tapion märittelemät taimikoiden arvot eivät vastaa edes puolta taimikon todellisista perustamiskustannuksista. Mitä karummista maista on kysymys ja mitä pohjoisempana kohde on, sitä suurempi tämä epäkohta on. Esimerkiksi Väli-Suomessa kuivahkolla kankaalla 0,1 m pituisen männyntaimikon arvo on taulukossa 540 euroa/ha. Jos taimikko on perustettu istuttaen, tämä johtaa siihen, että korvaustaso on alle puolet perustamiskustannuksista.

Metsänomistajan on vaikea käsittää näillä väärillä arvoilla märiteltyä korvaustasoa. Jos tässä esimerkkitapauksessa hirvi on tuhonnut kolmanneksen istutustaimista, näky on raastava ja korvaustaso on 178 euroa/hehtaari. Tuhoalaa pitäisi olla siis täysi hehtaari, jotta edes maksettava vahinkomäärän minimitaso toteutuisi.

MTK esittää, että korvaustason laskennassa sovelletaan menettelyä, jossa taimikon arvo on aina vähintään toteutetun viljelyketjun keskikustannuksen suuruinen.  

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Antti Sahi                
Toiminnanjohtaja    

Timo Leskinen
Kenttäjohtaja