Lausunto

Lausunto ympäristöministeriön luonnoksesta, joka koskee luonnosta ohjeeksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä

17.03.2015

Ympäristöministeriö

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. esittää pyydettynä lausuntonaan luonnoksesta ohjeeksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittämiseksi ja turvaamiseksi metsien käytössä seuraavaa:

1. Taustaa 
Ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö uudistavat vuodelta 2004 peräisin olevaa liito-oravaohjetta. Ohje koskee luonnonsuojelulain ja EU:n luontodirektiivin säännösten huomioon ottamista liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittelyssä, rajaamisessa ja metsän käsittelyssä.

2. Liito-oravan yleisyys
Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV(a)-listalle, jonne luetteloitujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suomessa on keväällä 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan 143 000 naarasliito-oravaa. Koiraita on naaraita vastaava määrä. Poikaset mukaan luettuna liito-oravien määrä ylittänee 300.000 yksilön rajan.
MTK katsoo, että liito-oravan yleisyys ja kannan kehitys ei nykyisin vastaa EU:n luontodirektiivin IV (a)-listan osoittamaa tiukkaa suojelustatusta. Liito-orava tulisikin saada pois EU:n luontodirektiivin IV (a) listalta ja suojelua tulisi lieventää sekä EU:n että kansallisella tasolla.

3. Liito-oravan suojelun haitat metsätaloudelle ja yhteiskuntakehitykselle
MTK toteaa, että liito-oravaohjeen tiukentamisella on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia metsätaloudelle ja metsäteollisuuden toimintaedellytyksille.MTK vaatii, että seuraava eduskuntavaalien jälkeinen hallitus - eli  käytännössä MMM ja YM - ryhtyvät toimenpiteisiin, jotta liito-oravasuojelusta yksityismetsätaloudelle ja muille toimijoille aiheutuvat kohtuuttomuudet voidaan välttää vastaisuudessa.

MTK viittaa esimerkinomaisesti myös kahteen metsätalouden ulkopuoliseen hankkeeseen, jotka osoittavat liito-oravansuojelun järjettömyyden. Vastaavankaltaisia tapauksia löytyy muitakin ja pienempiä suojelukohteita, jotka ovat yleisen oikeustajun vastaisia, on lukuisia.

Turun moottoritien Muurla-Lahnajärvi -osuuden rakentamiskustannukset nousivat kymmenellä miljoonalla eurolla liito-oravien vuoksi (kustannusten määrä perustuu valtionvarainministeriön ex-valtiosihteeri Raimo Sailaksen kirjoitukseen Kanava-lehdessä. Hän siteeraa tekniikan tohtori Esa Erantin laskelmia. Sailas piti asiaa esimerkkinä ympäristönsuojelun alueelta löytyvästä järkyttävästä kustannustehottomuudesta). 

Moottoritieosuudella suojeltiin 50 liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, joiden vuoksi kustannukset nousivat kymmenen miljoonaa euroa. Yhden lisääntymis- ja levähdyspaikan hinnaksi tuli 200 000 euroa. Tieosuudella on seitsemän tunnelia, joista osa tehtiin ainoastaan liito-oravien väistämiseksi. Moottoritiehen tehtiin myös liito-oravapuiden kohdalle mutkia ja kavennettiin tietä, jotta liito-oravat pystyvät ylittämään lentämällä tien (liikenneturvallisuus vaarantuu tämän johdosta luonnollisesti). Tien keskikaistalle on myös istutettu täysikasvuisia haapoja, jottei oravien tarvitse liitää kerralla koko tiealueen yli. Ottaen huomioon, että liito-orava naaras elää pesäpuussa ainoastaan muutamia vuosia (3-4 vuotta) ja pesä jää usein liito-oravan jälkeen tyhjäksi (tunnelit, mutkat ja kavennukset kuitenkin jäävät tiehen) tai muuttuu muun lajin pesimispaikaksi, suojelu tuntuu järjettömältä. Meillä on suojelun piirissä paljon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joissa liito-oravaa ei enää esiinny. Näin on asian laita myös Turun moottoritien kohdalla.

Kuopiossa on vireillä liito-orava tapaus, jossa kaavaluonnosta on muutettu ja uudelleen valmisteltu jo kolme kertaa liito-oravan takia. Kuopion hankkeessa liito-orava on aiheuttamassa myös päivittäistavarakaupan keskusliikkeelle 10 miljoonan euron vahingot (kyse yhdestä pesäpuusta).

4. Yksityiskohtaiset perustelut  
MTK vastustaa liito-oravan suojelua tiukentavan ohjeen antamista seuraavin perustein:

Nykyisen liito-oravaohjeistuksen mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikalla tarkoitetaan käytännössä liito-oravan havaintopuuta ja sen välitöntä lähiympäristöä n. 10-15 metrin säteellä. MTK ei hyväksy liito-oravan suojelualueen laajennusta, joten säästettävää aluetta ei tule laajentaa aiemmasta ohjeesta ilmenevää aluetta suuremmaksi. Ohjeluonnoksessa esitetään suojeltavan pinta-alan korottamista n. 300-600 m2:stä 1000-3000 m2:iin. Puustoa jää tällaisella rajaukselle huomattavat määrät; päätehakkuussa 0,3 ha merkitsee n. 70 m3:n suuruisen määrän puuta. 

Metsätaloutta harjoitettaessa tulee suojella ainoastaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Muuta vaikutusta metsien käyttöön liito-oravan esiintymisellä ei saa luonnonsuojelulain mukaan olla. Ympäristöhallinnon käyttämät määritelmät (mm. ”ekologinen toiminnallisuus” ja ”toiminnallisuuden heikkeneminen”) ja suojelukäytännöt johtavat usein siihen, että luonnonsuojelulaissa määritellyt  lisääntymis- ja levähdyspaikat laajenevat lainvastaisesti lain vaatimaa aluetta laajemmalle alalle. 

Liito-oravan suojelussa ei saa olla harmaita alueita, jotka eivät ole lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Myöskään potentiaalisia kohteita ei tule merkitä tietokantoihin, vaan merkintöjen tulee aina perustua maastossa viranomaisen toimesta tehtyyn havaintoon lajista. Muiden toimijoiden kuin viranomaisten tekemät liito-oravahavainnot tulee aina todeta viranomaisen toimesta maastossa.

Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelemiseksi on usein rajattu useiden hehtaarien laajuisia alueita. Liito-oravan elinpiiriä ei luonnonsuojelulain mukaan suojella, joten tällainen toiminta tulee ohjeessa nimenomaisesti kieltää.
KHO ja eduskunnan perustuslakivaliokunta ovat todenneet, että liito-oravakohteiden tulee olla pienialaisia. YM:n ja MMM:n ohjeluonnos ei noudata KHO:n ja perustuslakivaliokunnan näkemyksiä, koska se laajentaa suojelualueita huomattavan laaja-alaisiksi. MTK:n näkemyksen mukaan näin olennaisesti omaisuudensuojaan puuttuvat säännökset tulisi tehdä perusoikeuksien rajoitusedellytyksien nojalla laintasolla ja tarkkarajaisesti. Näin olen ohjeistus - nyt esitetyssä muodossa - on perustuslain vastainen. Jos ohje annetaan, tulee perustuslain ja omaisuudensuojan näkökulmasta ryhtyä asianmukaisiin mukaisiin toimiin asian palauttamiseksi lain vaatimalle tasolle.
MTK katsoo, että ohjeen muutoksen tulee perustua luotettavaan tutkimusnäyttöön siitä, että nykyinen suojelukäytäntö ei toteuta LSL 49 §:n tavoitteita liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelusta. MMM ja YM:n on osoitettava, että millä tavalla suojeluolosuhteet ovat muuttuneet, jonka johdosta on päädytty ohjeistamaan liito-oravakohteiden metsien käyttöä aikaisempaa tiukemman sisältöisellä ohjeella. Esimerkiksi ympäristöhallinnossa esitettyä perustetta, että ELY-keskukset eivät ole halunneet soveltaa ohjetta, ei voi pitää perusteltuna. Ympäristöministeriön on käytettävä mahdollisuuksien mukaan ohjausvaltaa ELY-keskusten suuntaan.

Kaikissa ELY-keskuksissa liito-orava vie ylivoimaisesti suurimman osan lajisuojelun resursseista (joissakin jopa 90 %). Tämä näkyy toimintana, joka johtaa maanomistajien kannalta ylimitoitettuun suojeluun. Lisäksi muu luonnonsuojelu kärsii ylimitoitetun liito-oravasuojelun johdosta. Kansantaloudellisesta näkökulmasta liito-oravan suojelu on useiden yhteiskunnallisten toimijoiden mielestä järjetöntä, joka vie uskottavuuden ja hyväksynnän luonnonsuojelulta laajemmin.

5. ELY-keskusten toiminta liito-orava-alueilla
LSL 72 a §:n mukaan ”Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on saatuaan metsäkeskukselta metsälain 14 b §:ssä tarkoitetun ilmoituksen ryhdyttävä toimenpiteisiin liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikan sijainnin ja sallitun metsän käsittelyn määrittämiseksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on annettava päätöksensä asiassa viipymättä sen jälkeen kun se on saanut tässä tarkoitetun ilmoituksen metsäkeskukselta.”.

MTK katsoo, että ELY-keskusten tulee LSL:n 72 §:n mukaan todentaa liito-oravahavainto ja määrittää lisääntymis- ja levähdyspaikka aina kaikissa tapauksissa. ELY-keskukset vievät usein tietokantoihin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja pelkän ulkopuolisen ilmoituksen perusteella. MTK:n katsoo, että liito-oravahavainnon todentaminen tulee tehdä aina viranomaisen toimesta maastossa ja viipymättä. Havainto tulee kirjata tietokantoihin vasta maastotarkastuksen jälkeen. MTK:n näkemyksen mukaan maanomistajan kannalta viipymättä voi tarkoittaa maksimissaan 30 vuorokauden määräaikaa. Esimerkiksi talviolosuhteet eivät voi toimia perusteena, jolla määrittämisaikaa lykätään kuukausilla.

MTK viittaa myös hallintolain 23 §:ään, jonka mukaan ”asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä”. Hallintolain 23 §:ssä todetaan lisäksi, että ”viranomaisen on esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta sekä vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin”. MTK vaatii, että edellä mainitut hallintolaista ilmenevät vaatimukset sisällytetään ohjeeseen.

ELY-keskuksen on annettava luonnonsuojelulain 72 a §:n mukaan päätöksensä asiassa viipymättä sen jälkeen kun se on saanut 14 b §:ssä tarkoitetun ilmoituksen Metsäkeskukselta. Myös tämän tulee näkyä ohjeessa. Vuonna 2004 annetun ohjeen mukaan päätös tulee antaa 30 päivän kuluessa; tämä aikaperiodi tulee säilyttää tulevassa ohjeessa.

Liito-oravan paikkatietomerkinnän tulee aina perustua olemassa olevaan liito-oravaan ja viranomaisen maastossa tekemään havaintoon lajista. Hyväksyttävä liito-oravahavainto tulee määritellä ohjeessa kirjallisesti (esim. papanat, virtsajäljet rungolla). MTK paheksuu sitä, että ELY -keskukset ovat usein luottaneet pelkkään ulkopuoliseen ilmoitukseen liito-oravasta, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet paikkansa pitämättömiksi. Kartoittajille, joiden aineistoa voidaan hyväksyä tallennettavaksi paikkatietoon, tulee määritellä selkeät ammatilliset kriteerit mm. koulutusvaatimusten muodossa
MTK vaatii ohjeeseen lisäystä, jonka mukaan maastokartoitus tulee aina tehdä vain maanomistajan tai tämän edustajan läsnä ollessa ja ainoastaan havaintoa koskevalle metsäkuviolle. 

Toisinaan metsänkäyttöilmoitukseen liittyvän metsän ulkopuolellakin on liito-oravahavaintoja, jotka ovat vaikuttaneet ELY-keskusten toimesta metsänkäyttöilmoituksen kohteena olevan metsän käsittelyyn rajoittavasti. Tällainen ely-keskuksen toiminta tulee ohjeessa nimenomaisesti kieltää. Ainoastaan metsänkäsittelyilmoituksessa ilmoitettujen kuvioiden liito-oravahavainnoilla saa olla vaikutusta metsänkäyttöilmoituksessa mainitun metsän käsittelyyn. 

MTK vaatii, että liito-oravamerkinnän poistaminen tulee tapahtua heti, kun se on todennettu poistuneeksi alueelta. Liito-oravan poistumisen todentaminen maastossa tulee tapahtua samassa aikataulussa, kuin sen olemassa olemisen toteaminen muutenkin tulisi tehdä. Metsäkeskukselle tulee antaa oikeus poistaa paikkansapitämättömät merkinnät paikkatietokannoista, jos liito-oravahavaintoa ei ole vahvistettu 30 vuorokauden kuluessa.  Edellä mainitusta menettelystä tulee mainita ohjeessa.

Kaavoitus on maankäytön pitkän ajan suunnittelua, eikä se sovi liito-oravan suojeluun (naaras 3-4 vuotta lisääntymispaikalla, jonka jälkeen se poistuu ja kaavamerkintä jää - usein perusteetta - jäljelle). Liito-oravamerkinnän poistaminen täytyy ulottaa myös kaavoihin kaikilla kaavahierarkian tasoilla, jos rekistereissä oleva liito-oravahavainto on kaavaan merkitty.

LSL:n mukaan ELY-keskukset voivat yksittäistapauksessa antaa luvan poiketa liito-oravan suojelusäännöksistä, mutta käytännössä poikkeuslupapäätöksiä ei juurikaan anneta. Ohjeessa tulee linjata, että ELY-keskusten tulisi laajemmin käyttää poikkeusmahdollisuutta merkittävimmissä ja haitallisimmissa hankkeissa.

6. Ohjeeseen esitettävät tekstimuutokset
MTK esittää suojeltavaa pinta-alaa koskevan vaatimuksen (suojelupinta-ala pidettävä enintään voimassa olevan ohjeen suuruisena) lisäksi seuraavia muutoksia ohjeen tekstiosaan:

Ehdotamme seuraavan lauseen poistamista ohjeesta tarpeettomana: ”Yksittäisten päätösasioiden harkinta on kuitenkin aina laissa säädetyn viranomaisen tehtävänä.”

Kappale jossa puhutaan poimintahakkuusta, tulee korvata siten että, ”metsälain mukaiset hakkuut ovat sallittuja ja että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat tulee säästää”. Ohjeessa tulee olla maininta siitä, että ” ELY-keskuksen sallimat poimintahakkuut eivät saa johtaa siihen, että ELY-keskus ei neuvottelisi ja suorittaisi maanomistajalle korvausta liito-oravakohteista.”
”Liito-oravan huomioon ottaminen lisääntymis- ja levähdyspaikan lähiympäristössä” kappale tulee poistaa, koska se voidaan korvata edellisessä kohdassa mainitulla metsälain mukaisella toiminnalla. 

Ohjeessa tulee mainita, että ”kaikki se liito-oravan suojeluun liittyvä tieto, joka on ELY-keskuksen käytössä, tulee olla myös metsäkeskuksen ja maanomistajan käytettävissä”. 

Ohjeeseen tulee sisällyttää myös maininta, että ”ELY-keskusten tulee lähettää kaikki omissa tietokannoissaan olevat liito-oravahavainnot aina myös metsäkeskukselle ja maanomistajalle”. YM:n tulee ohjeistaa ELY-keskuksia edellä mainitunlaiseen toimintaan toimivaltansa puitteissa.

Ohjeessa hakkuita tekevää toimijaa neuvotaan keskeyttämään toiminta välittömästi ja ottamaan yhteys ELY-keskukseen, kun hän havaitsee liito-oravan. Ohjeeseen tulee lisätä myös yhteydenotto metsäkeskukseen. 
Viittaukset poimintahakkuisiin tulee poistaa ja korvata ”poimintahakkuut” ”metsälain mukaisilla hakkuilla”.

Ohjeessa mainittuun ”toiminnalliseen heikkenemiseen” luetaan myös kulkuyhteyspuut. Ohjeeseen tulee kirjata, että 20-30 m välein olevat puut riittävät kulkuyhteyden turvaamiseen. 

Ohjeessa tulisi olla maininta, että mikäli maanomistajalla on samassa yhtenäisessä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sisältävässä metsässä eriaikaisia hakkuita, merkitykselliseen haitan korvauskynnykseen tulee laskea aikaisemmat haitat mukaan. Tässä on kyse kumuloituvasta haitasta, josta korvauskynnys tulee määrittää siten, että kaikki - myös eri aikaan harkinnassa olevat- liito-orava kohteet lasketaan yhteen. 
Vapaaehtoisia suojelukeinoja koskeva kappale voidaan hyväksyä sellaisenaan.

Maa- metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry 

Juha Marttila            
Puheenjohtaja 

Tommi Siivonen
Lakimies