null Uudistettu kauppapolitiikka, vahvempi EU

Lausunto

Uudistettu kauppapolitiikka, vahvempi EU

13.11.2020

 EU-kuuleminen  

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK on ammatti- ja etujärjestö maanviljelijöille, metsänomistajille ja maaseutuyrittäjille. Jäsenkuntamme ammatteja ja elinkeinoja yhdistää se, että ne kaikki perustuvat uusiutuviin luonnonvaroihin ja niiden kestävään ja taloudelliseen hyödyntämiseen. MTK on vahva alueellinen ja paikallinen vaikuttaja. MTK:lla on yli 300 000 maa- ja metsätaloutta harjoittavaa jäsentä. 

Kiitämme mahdollisuutta osallistua komission kuulemiseen. 

Kysymys 1: Miten kauppapolitiikalla voidaan parantaa EU:n selviytymiskykyä (resilienssiä) ja luoda avoimen strategisen riippumattomuuden malli?  

Kysymys 2: Mitä aloitteita EU:n tulisi toteuttaa – yksin tai muiden kauppakumppaneiden kanssa – tukeakseen yrityksiä, mukaan lukien pk-yritykset, riskien arvioinnissa sekä toimitusketjujen vakiinnuttamisessa ja monipuolistamisessa? 

Suomi on avoin talous, jossa kansainvälisellä kaupalla on suuri merkitys. Erityisesti maaseudun elinkeinoista metsätalous on erittäin riippuvainen kansainvälisestä kaupasta. On todettava, että metsätuotteiden tullit ovat suurimmalla osalla alhaiset. Tärkeimmät kysymykset liittyvät tautien ja tuholaisten luomiin haasteisiin, joita ilmastomuutos tutkimusten mukaan tulee voimistamaan Suomessa. Käytännössä SPS-sopimuksen täydentäminen uusien haasteiden mukana on yksi tärkeä kauppapoliittinen tavoite. 

Pk-sektorin merkitystä kuvaa hyvin se, että kolme suomalaista metsäyhtiötä ovat globaaleja toimijoita, mutta pk-sektorin yrityksillä on merkittävä rooli niin panos- ja palvelutoimittajana globaaleihin arvoketjuihin kuin myös lopputuotemarkkinoille. 

Vastuullisuus ja kestävyys ovat suomalaisten elintarvikkeiden tunnusomaisia piirteitä. EU:n tuotanto on kehittynyt viime vuosikymmenien aikana kestävämmäksi ja kestävyydellä on taloudellista arvoa vientimarkkinoilla. EU:n elintarvikeketjun nettotase oli 31,9 miljardia euroa vuonna 2019. Suomen osalta elintarviketuonti on kolme kertaa isompaa kuin vienti, n. 2-3 % Suomen viennistä. Aktiivisen kauppapolitiikan ja hyvän markkinakysynnän takia EU:sta on maailman isoin elintarvikkeiden viejä. Haluamme olla mukana tässä lisäarvotuotteiden viennissä. 

EU:ssa maatalouden ja elintarvikeketjuun liittyvistä 44 miljoonasta työpaikasta noin kuusi miljoonaa työpaikkaa liittyy suoraan elintarvikeketjun vientiin. Suomessa maatalous on iso välituotteiden käyttäjä, jolla kerrannaisvaikutukset työllisyyteen ovat suuret. Osa tavara- ja palveluhankinnoista tuodaan ulkomailta ja verkostoituminen globaaleihin arvoketjuihin kasvaa vuosi vuodelta. Elintarvike-alan työllistää Suomessa noin 340 000 henkeä, suoraan maataloudessa työllistyy yli 80 000 henkilöä. 

Koronasta huolimatta maatalous ja elintarviketeollisuus ovat pystyneet toimimaan lähes häiriöttömästi. EU:n elintarvikemarkkinoilla häiriöt ovat olleet vähäisempiä kuin muilla sektoreilla. Kauppa on yleisesti käynyt vanhojen ja vahvojen sopimusten perusteella, mutta uusien tuotteiden lanseeraus tai uusien asiakkuuksien luominen on ollut vaikeampaa, kun matkustusrajoitukset rajoittavat asiakkaiden ja kuluttajien tapaamista. Suomen maantieteellisesti syrjäinen sijainti on käytännössä rajoittanut muita maita voimakkaammin liikematkustamista Euroopan sisällä.  Haasteita on ollut eniten yleisen epävarmuuden, ulkomaisen kausityövoiman ja koneiden sekä laitteiden varaosien kanssa. Koronasta huolimatta olemme pystyneet ylläpitämään elintarvikkeiden tarjonnan lähes normaalina. Koko ketjun yhteistyöllä on tärkeä rooli huoltovarmuuden ylläpitämisessä ja se helpottaa myös palautumista häiriötilanteesta.  

Viime vuosien suurin markkinahäiriö Suomen elintarvikesektorille aiheutui Venäjän embargosta. Nyt ASF on häirinnyt niin suojatoimenpiteiden kautta omaa tuotantoa kuin vientimarkkinoiden avautumista Aasiassa. Korona on omalta osaltaan aiheuttanut lisähaasteita, kun neuvottelut ovat siirtyneet nettiin ja kuljetuksiin on haettava uusia varasuunnitelmia. Lähiviikkojen suurin epävarmuus liittyy EU-UK-kauppasuhteeseen. Brexit aiheuttama häiriö heijastuu Venäjän embargon tapaan kaikkialle sisämarkkina-alueella.  

Häiriötön tai mahdollisimman kitkaton kauppa on tärkeää. Kitkattomuuden täytyy olla kuitenkin tasapainossa markkinavalvonnan kanssa, jotta uusien tautien ja tuholaisten pääsy tuotantoketjuihin estetään. Valvonnalla on pystyttävä säilyttämään kuluttajauskottavuus, jossa kuluttajavaatimuksien perusteella tehdyt EU:n oman tuotannon laatuvaatimuksia seurataan myös tuonnin osalta. 

Kauppapolitiikka on hidasliikkeistä. Neuvottelut pääsääntöisesti kestävät kauan ja toimeenpanoon liittyy pitkiä siirtymäaikoja. Nämä antavat sopeutumisaikaa, mutta kauppapolitiikka on samalla hidas reagoimaan kulutusmuutoksiin. Ruokajärjestelmän laajan muutoksen toteuttaminen vaikuttaa voimakkaasti kauppavirtoihin (esim. maito, siipikarjan ja naudanliha).    

  • Elintarvikeviennin kasvattaminen on tärkeää, koska 
  • hajautetuilla markkinoilla voidaan jakaa riskejä; 
  • takaa paremman raaka-aineiden hyödynnysasteen ja pienentää hävikkiä; 
  • tasapainottaa sisämarkkinatilannetta; 
  • kannustaa investoimaan uuteen jalostustekniikkaan ja uusiin tuotteisiin. 

Viennin tavoitteena on lisäarvon luominen arvoketjuun ja syntyneen lisäarvon jakaminen myös alkutuottajille. Tilastollisesti tuottavuuden parantuminen ei ole vielä heijastunut arvoketjussa kohoavina tuottajahintoina.  

Eurooppalainen elintarviketuotannon malli kattaa koko arvoketjun, tuotantopanoksista tuotantoon, jalostukseen, tukkukauppaan, vähittäiskauppaan ja aina kuluttajaan asti. Eurooppalaisella arvoketjulle ja erityisesti tuottajille asetetut velvoitteet ja rajoitteet on tasavertaisen kilpailuasetelman takaamiseksi ulotettava myös tuontituotteisiin. Erityisesti vihreän kehityksen ohjelma ja siihen liittyvä pellolta pöytään sekä luonnon monimuotoisuus -stategiat pitää olla pohjana tulevissa kauppaneuvotteluissa. Standardeihin kytkettynä selkeät alkuperäsäännöt tukevat sopimusten voimaansaattamista, estävät sopimusten väärinkäyttöä ja luovat kuluttajauskottavuutta elintarvikeketjun työhön. 

Suomalaisessa ruokaketjussa yksi hyvin kuvaava piirre on jo yli 10 vuotta salmonellavapaa siipikarjalihan tuotantoketju. Se edellyttää korkeaa hygieniaa tuotannosta koko ketjun läpi kuluttajan pöytään asti. Ketjun toiminnalle on välttämätöntä, että tarkastus- ja valvontajärjestelmät sekä niiden vastaavuushyväksynnät turvaavat nykyisen hyvän tilanteen. Vastaavasti hormonivapaan, tuotantoa edistävien lääkeaineiden, raktopaminin, torjunta-ainejäämien, gmo:iden ym. osalta kuluttajien luottamukseen on pystyttävä kauppapolitiikassa vastaamaan. Uusina asioina pellolta pöytään ohjelma nostaa myös eläinten hyvinvoinnin ja antimikrobiresistenssin, jota kauppapolitiikan ja erityisesti SPS -sopimuksen on pystyttävä seuraamaan kehitystä. 

Kauppasopimusneuvottelujen kokonaisuuden hahmottamiseksi, komission on ylläpidettävä koko ajan kauppasopimusten kumulatiivisten vaikutusten arviointia. Elintarvikesektorin kannalta neuvottelut ovat vaikeita, jos SPS-riidat jätetään viimeisiksi neuvottelukysymyksiksi ja ongelma pitäisi purkaa mieluummin ennen neuvottelujen aloittamista. ASF on korostanut alueellistamismahdollisuuksien tärkeyttä. Toisaalta sisämarkkinoiden merkitystä korostaisi tunnustus yhdeksi kauppa-alueeksi (single entity). 

EU:n oman valkuaistuotannon kehittäminen on tärkeä osa elintarviketuotannon resilienssin parantamista. Omaa tuotantoa pitää saada lisätty niin elintarvike- kuin rehukäyttöön ja siihen panostetaan tutkimuksessa ja innovaatiojärjestelmillä, mutta tavoiteltu kehitys tarvitsee myös kauppapolitiikan tuen. Suomessa on mm. kehitetty soijavapaita proteiinirehuja siipikarja- ja sianlihatuotantoon. Myös fossiilisista polttoaineista luopumiseksi uusiutuvan energian tuotantoa pitää edistää ja samalla voidaan tuottaa sivuvirtana valkuaisrehua.  

Energian ja energiapitoisten tuotantopanosten osalta olemme tuontiriippuvaisia. Lannoitteiden osuus viljojen tuotantokustannuksista on suuri ja olisi tärkeää, että viljelijöillä olisi käytettävissä samanhintaiset tuotantopanokset kuin globaaleilla markkinoilla toimivilla kilpailijoilla.  

Osana EU:n kauppapolitiikkaa on menekinedistämispolitiikka. Vientiyrityksille on tärkeää, että kauppasopimuksista saadaan helposti tietoa markkinoinnin kohdentamisen tueksi. Nykyinen menekinedistämisvaroin tuettu uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen on edelleen tärkeää ja korona-tilanne korostaa tarvetta. Tarvitaan myös uusia työkaluja markkinatuntemuksen ja markkinamuutosten ennakoinnin parantamiseksi.  

Kysymys 3: Miten monenvälistä kauppakehystä (WTO) tulisi vahvistaa, jotta varmistetaan vakaus, ennustettavuus ja sääntöihin perustuva ympäristö reilulle ja kestävälle kaupalle ja investoinneille?  

Kysymys 4: Miten olemassa olevien tai uusien vapaakauppasopimusten laajaa verkostoa voidaan hyödyntää niin, että helpotetaan EU:n viejien ja investoijien markkinoille pääsyä ja edistetään kansainvälistä sääntely-yhteistyötä erityisesti digitaalisten ja vihreiden teknologioiden ja standardien osalta niiden potentiaalin maksimoimiseksi?  

Kysymys 5: Mihin kumppaneihin ja alueisiin EU:n tulisi keskittää toimensa? Miten kauppa- ja investointisuhteita naapurimaiden ja Afrikan kanssa voidaan vahvistaa yhteisen edun mukaisesti?  

Kysymys 6: Miten kauppapolitiikalla voidaan tukea Euroopan uudistettua teollisuuspolitiikkaa? 

MTK on aktiivisesti toiminut monenkeskisen kauppajärjestelmän puolesta. Valitettavasti laajempia kauppakierroksia ei ole saatu aikaan GATTin jälkeen. Kannatamme edelleen EU:n työtä WTO-neuvottelujen edistämiseksi ja tiedostamme, että ilman maatalousratkaisua WTO:ssa ei voida edetä. Dohan kehityskierroksen (DDA) tavoitteiden mukaisesti vuonna 2001 alkaneet neuvottelut ovat perustana globaaleille kauppaneuvotteluille, jotka takaisivat oikeudenmukaisen tuloksen kaikille aloille ja neuvotteluosapuolille: 

  • Markkinoille pääsy on voitava ratkaista tasapainoisella tavalla, jotta kaikilla alueilla olisi oikeus omaan elintarviketuotantoon ja ruokaturvaan. 
  • Kotimainen tuki on tarpeen paikallisen elintarviketuotantoon, mutta tukivälineiden pitää olla mahdollisimman vähän markkinoita häiritseviä. 
  • EU:n tavoittelemien elintarviketuotannon standardien luomiseksi tarvitsemme liittolaisia. Kumppanuudet ovat pitkällä aikavälillä välttämättömiä.  

Kriisissä olevan riitojenratkaisumekanismin puolustaminen ja palauttaminen toimintakykyiseksi on välttämätöntä, jotta sääntöihin ja sopimuksiin perustuva monenkeskinen kauppajärjestelmä saadaan pysymään tehokkaana ja ennakoitavana. Nykyisten toimintojen turvaaminen ei kuitenkaan riitä, tarvitaan uudistuksia, jotka huomioivat kauppaympäristön muutoksia. Yksi tärkeimmistä asioista on avoimuuden lisääminen, jolloin vääristymiin ja rakenteellisiin ongelmiin voidaan puuttua. 

Oleellista on löytää ratkaisuja, joilla tuotantostandardeista ja kestävän kehityksen kulmakivet taloudellisesta, ympäristöllisestä ja sosiaalisesta kestävyydestä sisällytetään monenkeskiseen kauppajärjestelmään. Tärkeintä elintarvikesektorille on turvallisuusstandardien ja varovaisuusperiaatteen laaja hyväksyminen. Lisäksi tarvitaan kestävyydestä ja Pariisin ilmastosopimuksen kirjaukset kauppasopimuksiin selkeästi ja sanktiointikelpoisesti. Keskeisimpien kauppakumppanien kanssa voimme edetä kahdenvälisesti, mutta WTO-puite on erittäin tarpeellinen edistymisen turvaamiseksi.  

Kun monenkeskisesti ei päästä eteenpäin, on seuraava vaihtoehto kahdenväliset neuvottelut. Niissä on mahdollista päästä huomattavasti syvemmälle (ilmasto, antimikrobiresistenssi, eläinten hyvinvointi) rakennettaessa muutakin kuin kaupallista kumppanuutta. Kahdenväliset neuvottelut ovat yleensä haaste elintarvikesektorille. EU:n edut ovat yleensä muualla kuin elintarvikekaupassa ja taas vastapuolen tärkein tavoite on päästä EU:n suurille elintarvikemarkkinoille. Aikaisemmin EU:n ajattelussa korostettiin ns. single pocket eli tarjousten kokonaismäärän hallintaa. Nyt eri neuvotteluiden kumulatiivinen vaikutus on vaikeasti hahmotettava (Mercosur, Australia, Uusi Seelanti, UK…). Lisäksi tukipolitiikassa ja kilpailukeinoissa eri maiden välillä on huomattavia eroja, jotka vaikeuttavat kilpailukyvyn arviointia (USA, Kiina, Intia). Alkuperäsäännöt ovat tärkeitä, jotta myönnytysedut rajautuvat vain sopimuskumppanien tuotteille. 

  • Kahdenvälisissä kauppasopimuksissa etenemisessä on huomioitava 
  • tarvitaan myös maataloustuotteiden sisällä tasapaino myönnytyksissä ja mahdollisuuksissa; 
  • päätöksiä perustellaan tieteellisillä tutkimustuloksilla; 
  • koko elintarviketalouden arvoketju huomioidaan; 
  • standardit tunnustetaan vastavuoroisesti; 
  • huolehditaan sopimuksen täytäntöönpanosta ja tehokkaasta hallinnosta; 
  • varmistetaan kauppasopimusten hyötyjen jakautuminen koko arvoketjuun ja tarjotaan mahdollisuuksia myös uusille toimijoille; 
  • kauppasopimuksiin lisätään kestävää kehitystä koskevia kirjauksia (Pariisin ilmastosopimus, luonnon monimuotoisuus, metsäkato…) sekä toimivat täytäntöönpano- ja sanktioinnin mahdollistavat kirjaukset. 

Kumppanit ja uudet alueet 

Neuvottelut uudesta kauppasopimuksesta EU:n ja Ison-Britannian välille on tärkeä eurooppalaisille toimijoille. Iso-Britannia on suuri lähellä oleva markkina EU-toimijoille. Erosopimuksen voimaantulo on runsaan kuukauden päässä, ja tulevaa suhteita koskevat neuvottelut pitäisi saada valmiiksi nopeasti säilyttäen sopimuksen korkea tavoitetaso. Brittien kanssa kauppaa käyville vuoden vaihde tuo eteen kaksin markkinasääntöjen ongelman (esim. alkuperäsäännöt, tullimuodollisuudet, luvat ja valvonta jne.) ja siitä aiheutuvan lisäbyrokratian.  

Monien ennusteiden mukaan 90 % kysynnän kasvusta maailmanlaajuisesti tapahtuu kehittyvillä markkinoilla, lähinnä Aasiassa (65 %). Strategisesti eurooppalaisille lisäarvotuotteille on tärkeää keskittyä ostovoimaisiin kuluttajaryhmiin. Kaupankäyntiä helpottavan teknisen tuen kohdentaminen Aasian ja Afrikan kehittyvien markkinoiden avaamisen on strategisesti tärkeää myös Euroopan maataloudelle. 

Kysymys 7: Mitä muuta voidaan tehdä pk-yritysten auttamiseksi, jotta ne hyötyvät kansainvälisen kaupan ja investointien tarjoamista mahdollisuuksista? Mitä sellaisia erityistarpeita tai haasteita niillä on, joihin voitaisiin vastata kauppa- ja investointipolitiikan toimenpiteillä ja tuella?  

Suomessa elintarviketuotanto ei pysty kilpailemaan massatuotannon kanssa, vaan olemme halunneet erikoistua ja painottaa mm. terveysvaikutteisia tuotteita. EU:n kunnianhimoisia kauppaneuvottelutavoitteita tukevat strategisia tavoitteitamme. Tässä suhteessa esim. Japanin kanssa tehty sopimus on tärkeä. Kanadan ja Meksikon kanssa tehdyt sopimukset sisältävät paljon elintarvikesektorille herkkiä tuotteita ja korostavat valmistautumistarvetta tuotekohtaisiin haittavaikutuksiin kauppasopimusten yhteydessä. Edellä mainituista syistä on tärkeää, että elintarvikkeita ja teollisuustuotteita ei aseteta vastakkain neuvotteluissa, vaan myös maataloustuotteiden sisällä tavoitellaan tasapainoista neuvottelutulosta kauppaneuvotteluista.  

Komission puheenjohtajan von der Leyenin johdolla on painotettu kauppasopimusten toimeenpanoa ja erityisesti pk-sektorin tiedonsaantia. Tämä on tärkeää ja ennen kaikkea sopimusten vaikuttavuuden turvaamiseksi uusien kaupan teknisten esteiden kehittymistä pitää seurata. Haitallisia esimerkkejä löytyy jo useita (esim. CETA, EU-Ukraina tai EU-Etelä-Afrikka). 

Uusien markkina-alueiden löytäminen on monelle yritykselle lähes ylipääsemättömän kallista. Siksi komissiolta odotetaan toimenpiteen, joilla helpotetaan yritysten tiedonhankintaa kohdemarkkinoista ja säädöksistä sekä velvoitteista. Access2Matkets portaali on hyvä avaus. EU-vetoisen promootiotyön lisäksi työkaluja, joilla yritykset voivat paremmin hahmottaa markkinoihin liittyviä riskejä 

Kysymys 8: Miten kauppapolitiikalla voidaan helpottaa siirtymistä vihreämpään, oikeudenmukaisempaan ja vastuullisempaan talouteen EU:n sisällä ja sen ulkopuolella? Miten kauppapolitiikalla voidaan edelleen edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita? Miten täytäntöönpanon ja soveltamisen valvonnan tulisi tukea näitä tavoitteita?  

Kysymys 9: Miten kauppapolitiikalla voidaan edistää vastuullisempaa yritystoimintaa? Millainen rooli kauppapolitiikalla tulisi olla avoimien, vastuullisten ja kestävien toimitusketjujen edistämisessä? 

Monenkeskinen sopimuspohjainen kauppajärjestelmä WTO:ssa pitää olla edelleen EU:n kauppapolitiikan perusta. Nykyistä sopimuspohjaa pitää laajentaa kestävän kehityksen lukua vahvistamalla. Kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta (taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen) yhdessä Pariisin ilmastosopimuksen kanssa on sisällytettävä sopimukseen. Samanaikaisesti kauppasopimusten läpinäkyvyyttä ja täytäntöönpanoa on vahvistettava. 

Erityisesti Suomessa on tärkeää varmistaa, että kestävät tuotantostandardit eivät heikennä maataloussektorin kilpailukykyä eivätkä välillisesti kannusta kuluttajia ostamaan EU:n ulkopuolelta tulevia edullisempia tuotteita varsinkaan, jos ne eivät täytä EU-tuotannolle asetettuja kestävyysstandardeja. Lähtökohtaisesti tällainen kestävyysvuoto pitää torjua. Ilman WTO-hyväksyntää meidän on vaikea puolustaa tahtotilaamme kahdenvälisissä neuvotteluissa.  Esimerkiksi eläinten hyvinvointistandardit tai hyvinvointiin kytkeytyvä alhainen lääkeaineiden käyttö pitäisi olla kilpailuetu markkinoilla, mutta ne tarvitsevat kauppapoliittisen tunnustuksen ennen kuin niistä voidaan saada merkittävästi taloudellista hyötyä. WTO-tason tunnustuksen seurauksena myös kiinnostus EU-standardien käyttöön kolmansissa maissa kasvaa. 

Olemme sitoutuneet omalla toiminnallamme tukemaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Maa- ja metsätalous ovat keskeisiä ratkaisujen tarjoajia Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Mikään muu sektori ei pysty oman perustyönsä ohella sitomaan ilmakehästä päästöjä ja samalla tukemaan kierto- ja biotalouden kehitystä. 

Teoriassa hiilitullit (CBAM) voisivat toimia hiilivuodon estämiseksi kaikilla sektoreilla, mutta tutkimusten mukaan sen toteuttaminen on vaikeaa jopa helpoiksi luetelluilla aloilla (teräs). Olemme kiinnostuneet järjestelmän kehittämisestä ja tunnistamme jo tässä vaiheessa isoja tiedollisia ja tutkimuksellisia tarpeita, jotta järjestelmä voitaisiin saada toimivaksi kohtuullisilla hallintokustannuksilla.  

Hiilen hinnoittelumekanismien maa- ja metsätaloudessa tulisi perustua komission suunnittelemaan hiiliviljelyjärjestelmään ja se pitää olla osa yhteistä maatalouspolitiikkaa. CBAM:n rinnalla komission on pidettävä valmistelussa mukana muitakin kysymyksiä, kuten muut kasvihuonekaasut, biologinen monimuotoisuus, metsien hävittäminen ja eläinten hyvinvointi. Maa- ja metsätaloudessa laskennan pohjana on perustuttava elinkaariarviointiin (LCA).  

Kysymys 10: Miten sähköistä kaupankäyntiä koskevat säännöt voivat hyödyttää EU:n yrityksiä, mukaan lukien pk-yritykset? Miten kauppapolitiikalla voitaisiin tukea digitaalista siirtymää EU:n lisäksi myös kehitysmaihin lukeutuvissa kauppakumppanimaissa, erityisesti keskeisten digitaaliteknologioiden ja merkittävien kehitysaskeleiden (esim. lohkoketju, tekoäly, massadatavirrat) osalta?  

Kysymys 11: Mitkä ovat pahimmat esteet ja suurimmat mahdollisuudet eurooppalaisille yrityksille, jotka harjoittavat sähköistä kaupankäyntiä EU:n ulkopuolisissa maissa, tai kuluttajille, jotka osallistuvat sähköiseen kaupankäyntiin? Kuinka tärkeitä kansainväliset tiedonsiirrot ovat EU:n liiketoiminnan kannalta? 

EU:n maatalouden digitaalinen muutos on mahdollisuus, kunhan digitaalinen siirtymä on mahdollista kaikille, on käyttäjäystävällinen ja luo uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalle. Ensimmäinen edellytys on pääsy huipputeknologiaan (esim. data, tekoäly ja robotiikka, NBT) ja investointeihin, jotka parantavat toiminnan taloudellista ja ympäristöllistä kilpailukykyä. Digitalisaatio kytkee maaseudun markkinoille maailmanlaajuisesti ja samalla se mahdollistaa entistä paremmin ilmastotavoitteita ja luonnon monimuotoisuutta tukevan tuotantotekniikan käyttöönoton. 

Tietotekniikan ja esineiden internetin käyttöönotto on tärkeää koko maaseudun kannalta ei vain maa- ja metsätalouden kannalta. Uudet ratkaisut ovat tarpeen mm. terveys-, koulutus-, liikenne-, matkailupalveluiden kuin kaupan kannalta. Hyvä infrastruktuuri, palvelut ja nopea laajakaista ovat ratkaisevan tärkeitä toimialamme ja koko maaseudun kilpailukyvyn kannalta. Tulevaisuuden kestävä, nopea ja korkealaatuinen laajakaista muuttaa koko maaseudun olemusta. 

Tietojen jakaminen on sekä mahdollisuus että haaste viljelijöille. On välttämätöntä edistää viljelijöiden oikeutta tuottamiinsa tietoihin ja tietojen käyttöä yritystoimintansa kehittämiseen. Toimijoilla pitää olla oikeus valvoa yksityisyyttään ja toimia tehokkaasti kyberturvallisuuden takaamiseksi. 

Kysymys 12: Miten EU:n tulisi nykyisten välineiden, kuten kaupan suojatoimien, käytön lisäksi puuttua kolmansien maiden pakottaviin, vääristäviin ja epäterveisiin kaupan käytäntöihin? Tulisiko olemassa olevia välineitä parantaa edelleen vai tulisiko harkita uusia välineitä? 

Viljelijät ovat sitoutunut EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, mutta kauppapolitiikkaa on kehitettävä, jotta se takaa tasavertaiset toimintaedellytykset eurooppalaisille toimijoille. Kauppasopimusta tehdessään komission on otettava huomioon kuluttajastandardien ja tuotantostandardien välinne ero. Esimerkiksi EU-Mercosur-sopimus ei huomioi tätä riittävästi. 

EU:n on löydettävä tasapaino korkeiden standardien johtajuuden ja kilpailukyvyn säilyttämisen välillä. Vihreän kehityksen ohjelma, ilmastopolitiikka, luonnon monimuotoisuusvaatimukset ja pellolta pöytää ohjelma kasvattavat tuontistandardien ja oman tuotannon vaatimusten eroa, mikä on otettava jatkossa paremmin huomioon kauppaneuvotteluissa. 

Myös tulevaisuudessa meidän on pystyttävä tuottamaan enemmän vähemmillä panoksilla, ollaksemme kilpailukykyisä. Muuten siirrämme tuotantoa ja sen ilmasto- ja ympäristövaikutuksia Euroopan ulkopuolelle. EU:n on pystyttävä tarvittaessa keskeytettävä tullietuudet, jos sopimusten kestävän kehityksen ehtoja ei noudateta.  

WTO:n riitojenratkaisuelimen halvaantuminen heikentää mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteissa, joissa vastapuoli rikkoo sopimuksia. Sopimusten suojalausekkeet ovat entistäkin tärkeämpiä näissä tilanteissa.  

Yleinen kysymys 

Kysymys 13: Mitä muita tärkeitä aiheita kauppapolitiikan uudelleentarkastelussa tulisi käsitellä?  

MTK osallistuu aktiivisesti kauppapääosaston kuulemistilaisuuksiin aja haluamme olla osa rakentavaa keskustelua kansalaisyhteiskunnan kanssa. Odotamme mielenkiinnolla komission johtopäätöksiä, miten vihreän kehityksen ohjelma otetaan huomioon EU:n kauppapolitiikassa.  


Juha Ruippo

johtaja

kauppapolitiikka, kehitysyhteistyö ja -politiikka, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), EU-asioiden koordinaatio Suomessa: EU:n budjetti, Brexit, tuleva puheenjohtajuuskausi (syksy 2019), kv-järjestöyhteistyö: World Farmers' Organisation (WFO), FAO, OECD, AgriCord

+35820 413 2341

+35840 55 33 232