Lausunto

Lausunto sähkölinjoista maanomistajille maksettavia korvauksia koskevasta selvityksestä

29.10.2026

Oikeusministeriö

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry kiittää mahdollisuudesta lausua otsikon mukaisesta aiheesta.

MTK muistuttaa eduskunnan laaja-alaisesta tahtotilasta. Hyväksyessään lunastuslain uudistuksen (HE 218/2024), eduskunta edellytti, että hallitus kiirehtii voimansiirtolinjojen lunastamisesta määrättäviä korvauksia koskevaa selvitystä. Eduskunnan tahtotilana on ollut ratkaista sähkönsiirtolinjojen hyväksyttävyys- ja epäoikeudenmukaisuusongelma.

Suomen talouskasvua rakennetaan vihreän siirtymän varaan ja tässä Suomen tulee onnistua, mutta ei maanomistajien kustannuksella. Vihreä siirtymä näyttäytyy jo ilmiönä, jonka johdosta Suomi kiinnostaa investointiympäristönä, esimerkiksi datakeskuksien ja vihreän vedyn osalta. Myös liikenteen ja kaukolämmön ja teollisuuden sähköistyminen kasvattavat sähkön kysyntää. Sähkön kulutuksen ennustetaan kasvavan Suomessa jopa 45% vuosikymmenen loppuun mennessä. Fingrid on arvioinut, että kulutus voi nousta nykyisestä 83TWh jopa 120TWh vuoteen 2030 mennessä. Orpon hallitus on sitoutunut byrokratian purkuun ja sujuvoittamistoimiin. Toteutuneet sujuvoittamistoimet ovat kohdentuneet luvitus-, kaavoitus- ja rakentamisprosesseihin. Yksi keskeisimmistä sujuvoittamistoimista on kuitenkin jäänyt tekemättä, hyväksyttävyyden vahvistaminen. Sähkön kulutuksen ennennäkemätön kasvu aiheuttaa välittömän tarpeen vahvistaa energiaverkkorakentamisen hyväksyttävyyttä, koska nykyisellä verkkorakenteella kasvavaan kysyntään ei pystytä vastaamaan. Tarve rakentaa uutta verkkokapasiteettia on akuutti ja ennennäkemättömän laaja. Suomeen rakennetaan käytännössä kokonaan uusi infraverkosto.

Vihreän siirtymän hyväksyttävyys edellyttää, että myös vaikutukset kantavat ihmiset pääsevät osallisiksi sen hyödyistä. Hyväksyttävyyden parantamisella on hankkeen valmistelua ja luvitusprosessia sujuvoittava ja nopeuttava vaikutus. Asianosaisten intressit neuvotella tuloksellisesti sekä pidättäytyä käyttämästä muutoksenhakuoikeutta lievenevät, mikäli he kokevat olevansa hankkeessa hyödynsaajien roolissa.

Suomen nykymallisen sähköverkkojärjestelmän perusta luotiin aikana, jolloin koko Suomi haluttiin sähköistää, eli joka torppaankin saada sähköt. Maanomistajille ei tuolloin sähkölinjarakentamisesta maksettu erillisiä korvauksia, sillä heidän katsottiin olevan myös hyödynsaajia sähköverkkoon liittymisen myötä. Vasta 1970 -luvulla maanomistajille alettiin maksamaan korvauksia sähkölinjarakentamisesta. Tuosta alkaen on käytännössä maksettu samoilla periaatteilla tähän päivään asti. Suomessa sähkömarkkinat vapautettiin kilpailulle vuonna 1995. Sähkön siirto, tuotanto ja myynti ovat omia liiketoimintojaan, ja lainsäädännöllä eriytetty toisistaan. Sähkön tuotanto ja myynti ovat kilpailun alaista liiketoimintaa, kun taas sähkön siirto on luvanvaraista ja energiamarkkinaviraston valvomaa alueellista monopolitoimintaa.

Sähkömarkkinat ovat muuttuneet merkittävästi 1970-luvun tilanteesta. Tänä päivänä energiantuotanto ja sähkönsiirto ovat menestyviä liiketoimintoja, jotka hyötyvät ja hyväksikäyttävät vanhentunutta lainsäädäntöä ja korvausjärjestelmää. Linjat rakennetaan sinne, missä rakentaminen on halvinta ja hinnoista ei neuvotella, koska lunastuslaki turvaa sen, että lunastuskorvaukset ovat varsin maltillisia. Energiayhtiöt ovat arvioineet maanomistajakorvausten olevan noin 2% verkonrakentamisen investointikustannuksista. Järjestelmä ei kannusta keskittämään johtojen sijaintia, ei huomioimaan maanomistajien toiveita eikä se kannusta neuvottelemaan maanomistajien kanssa. Erityisesti energian siirtoliiketoiminnat pystyvät hyödyntämään lainsäädännön turvaamaa asemaansa tavalla, josta jo Talousvaliokunta sähkömarkkinalakia uudistettaessa 1995 varoitti lausunnossaan. 1995 Talousvaliokunta korosti, että vuosikymmenten aikana julkisin varoin rakennettu verkkoinfrastruktuuri ei saisi muodostua uusille omistajille riskittömäksi sijoituskohteeksi ilman asianmukaista yhteiskunnallista vastiketta.
 

Maanomistajan asema nykyjärjestelmässä

Metsät ovat merkittävä omaisuuserä ja yksityiset metsänomistajat omistavat lähes 60 % Suomen metsäpinta-alasta. Yksityismetsänomistajien omistusmuodot jakautuvat useisiin hallinnointitapoihin aina yksinomistuksesta monilukuisiin yhtymiin. Metsänomistuksen keskipinta-ala on noin 30 hehtaaria ja mediaaniala 8 hehtaaria.

Energiasiirtoverkkojen vaikutus maa-alueiden käyttöön on huomattava. Tyypillisessä vihreän siirtymän hankkeessa noin neljä viidesosaa (80%) maankäytöstä liittyy energian siirtoon ja vain viidesosa (20%) varsinaiseen tuotantoalueeseen. Pääsääntöisesti Suomessa rakennetaan 110kv ja 400kv voimalinjoja. Voimalinjan johtoalue koostuu puuttomasta johtoaukeasta ja 10m leveästä reunavyöhykkeestä, jolla on rajoitettua puuston kasvatusta. Johtoaukean leveys riippuu voimalinjan vahvuudesta, minkä mukaan leveys on 110kv -voimalinjoilla 26-30m ja 400kv -voimalinjoilla 36-42m väliltä. Jokainen voimajohtokilometri tarkoittaa 3-4ha metsäkatoa ja 2 ha/km rajoitettua metsänkasvatusta, yhteensä siis 5-6ha per kilometri. Pahimmillaan voimajohto pirstoo ja vie merkittävän osan metsätilan pinta-alasta ja metsätalousmahdollisuuksista. Voimalinjan seurauksena maanomistajan mahdollisuudet kiinteistön kehittämiseen heikkenevät tai lakkaavat kokonaan, sillä käyttöoikeudenrajoituksia tulee mm. rakentamiseen ja maa-aineksien ottoon.

Maanomistajat ovat toivoneet laaja-alaisten johtoaukeiden käyttömahdollisuutta aurinkopaneeleille, mutta tämä on tyrmätty verkkoyhtiöiden toimesta vedoten satunnaisiin verkon huoltotarpeisiin. Tämä kuvastaa hyvin maanomistajien asemaa nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä vihreässä siirtymässä ja siihen liittyvissä uusissa maankäyttömahdollisuuksissa. Voimalinjan alaiselle maaalueelle ei ole muuta käyttöä kuin verkkoyhtiön harjoittama energiansiirto. Sama ilmiö koskettaa myös maakaasuputkia sekä tulevaa vetyputkistoa.

Energiasiirtoverkkojen rakentamisessa ei ole ohjaavaa periaatetta, jonka mukaan energiaverkko tulisi sijoittaa ensisijaisesti valtion tai kunnan omistamalle maalle ja vasta viimesijaisesti yksityiselle maalle. Yksityisten omistamat maa-alat ovat tosiasiassa heikommassa asemassa valtion omistamiin maihin nähden. Esimerkiksi yksityiset luonnonsuojelualueet eivät nauti samanlaista suojaa, kuin valtion luonnonsuojelualueet sähkölinjarakentamisessa. Ohjaava periaatteena on valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteet (VAT), jonka mukaan voimajohtolinjauksissa hyödynnetään ensisijaisesti olemassa olevia johtokäytäviä. Tätä VAT-periaatetta on noudatettu voimajohtolinjauksissa toteuttamalla johtokäytäviä rinnakkain. Näin haitta on ollut kumuloituvaa samoille maanomistajille. Nykyisen voimalinjarakentamistarpeen myötä tämä on voinut tarkoittaa jopa useampaa kuin kahta voimalinjaa rinnakkain. Useamman voimalinjan rakentaminen rinnakkain tarkoittaa maanomistajalle laajempia käyttöoikeuksien menetyksiä, mitkä voivat olla todella merkittäviä suhteessa kiinteistön kokonaispinta-alaan.

Nykyjärjestelmässä energian tuotantoa ja kulutusta kehitetään markkinaehtoisesti ja poikkeuksetta sisältäen vuosittaisen vuokran nautintomahdollisuuden maanomistajille. Maanomistajat ovat kiinnostuneita alueiden vuokraamisesta tuotantoalueiksi, koska se on taloudellisesti kannattavaa. Yksikään maanomistaja ei kuitenkaan ole kiinnostunut sähkölinjojen sijoittumisesta omille mailleen. Sähkönsiirto on käytännössä monopolisoitua voitollista liiketoimintaa, jonka tarvittavat maa-alat voidaan pakkolunastaa korvaten vain se mitä maanomistaja menettää eikä lainkaan sitä mitä lunastaja hyötyy.

Lunastus tarkoittaa maanomistajalle sitä, että hänen maataan tai oikeuksiaan voidaan ottaa yhteiskunnan käyttöön ilman hänen suostumustaan, jos siihen on lain mukainen yleinen tarve. Lunastuskorvauksia korotettiin vuonna 2025 neljänneksellä, mutta korvaukset eivät edelleenkään huomioi maa-alueiden tulevaa tuottopotentiaalia, joka voi liittyä esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeisiin, luontoarvomarkkinoihin tai muihin mahdollisiin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin.

Nykyinen järjestelmä on rakennettu aikana, jolloin infrastruktuurin yleinen tarve oli selkeä ja vaihtoehtoja vähän. Nyt Suomeen rakennetaan erittäin laajasti uutta energia- ja siirtoinfraa yksityisten yritysten liiketoiminnallisiin tarpeisiin, mikä haastaa perinteiset käsitykset yleisestä tarpeesta ja korvausten oikeudenmukaisuudesta.
 

Energiansiirtoverkkojen hyväksyttävyyshaasteet

Energiansiirtoverkkoja rakennetaan ja suunnitellaan huomattavan merkittävää määrää ja siten maankäyttöpainekin on rajusti kasvava. MTK:lla on tiedossa maanomistajia, joiden maiden kautta jo kulkee ja suunnitellaan lisää erilaisia energiansiirtoverkkoja (Sähkön kantaverkko, jakeluverkko, uusiutuvan energian siirtolinja, maakaasunsiirtoputki, biokaasunsiirtoputki ja vedynsiirtoputki), mutta maanomistaja ei itse ole osallinen missään hankkeessa hyödynsaajana, maanomistajan omistamat maat ovat vain energian kauttakulkureittinä. Erilaisten energiasiirtohankkeiden kumuloituva haitta ja käytönrajoitus on huomattavan merkittävä.

Energiasiirtoverkkojen tarpeisiin otettava maa-ala on tehotonta maankäyttöä, kun lähtökohtaisesti johtoaukealla ei pysty harjoittamaan tarkoituksenmukaista elinkeinotoimintaa. Johtoreittien pirstaloiva vaikutus metsätalousmaahan ja ylipäätänsä kiinteistöihin vaikuttavat koko kiinteistön käyttö- ja kehittämismahdollisuuksiin sekä puunkorjuuseen. Verkkojen rakentaminen pelloille on halpaa ja helppoa ja verkonrakentajan näkökulmasta ”haitatonta”, koska viljelyä voidaan jatkaa alueella. Ymmärrys verkonrakentamisen vaikutuksista viljelyyn, maaperän kasvukuntoon, vesienhallintaan ja elinkeinon harjoittamisen edellytyksiin ovat puutteellisia.

Energiansiirtoverkkorakentamisen merkittävä määrällinen kasvu on jo synnyttänyt järjestäytynyttä kansalaistoimintaa vastustamaan energiaverkkorakentamista. Erityisesti vastustus kohdistuu voimalinjoihin ja vetyputkeen.

MTK arvioi hyväksyttävyyshaasteiden kasvavan pahemmaksi ja laaja-alaiseksi energiaverkkorakentamisen vastustamiseksi, mikäli hyväksyttävyyshaasteita ei oteta vakavasti ja ryhdytä välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin.

MTK:n näkemyksen mukaan verkkoyhtiöt käyttävät lunastamisen edullisuutta tietoisesti taloudellisesti hyödykseen, mikä on johtanut tilanteeseen, ettei vapaaehtoisesti sopimalla maanomistajalle edes haluta tarjota hyötyyn perustuvaa kerta- tai vuosittaista korvausta. Verkkoyhtiöiden tarjoamat sopimiseen perustuvat korvauskorotukset ovat perustuneet laskennallisesti siihen mitä maanomistaja menettää eikä siihen, mitä verkonomistaja hyötyy.
 

Maanomistajan oikeus vuosittain hyötyyn perustuvaan korvaukseen

MTK:n näkemys on, että maanomistajat ovat perustellusti oikeutettuja vuosittaiseen hyötyyn perustuen maanomistajan maalle sijoitettuun energiansiirtoverkkoon. Professori Häkkäsen selvityksen mukaan ei ole lainsäädännöllisiä esteitä säätää tällaista maankäyttömaksua.

Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että: ”Perustelluimmalta vaikuttaisikin se, että hyödynjako – jos sellainen halutaan toteuttaa – olisi tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa varsinaisen lunastuskorvauksen ulkopuolisin ratkaisuin.” MTK kannattaa tätä lähestymistapaa, että maanomistajille maksettava hyötyyn perustuva korvaus järjestettäisiin erillislainsäädännöllä varsinaisen lunastuskorvauksen ulkopuolisena ratkaisuna.

MTK esittää, että energiaverkkojen alle jääneiden alueiden maanomistajat olisivat oikeutettuja vuosittaiseen korvaukseen. 5% verkkoyhtiön keräämistä energian siirto- ja liityntämaksuista osoitetaan maanomistajakorvaukseksi. MTK:n näkemyksen mukaan 5% osuus on kohtuullinen ja maltillinen tuotto-odotus maanomistajille.

5% vuosittain kerättävistä siirto- ja liityntämaksuista vastaa %-tasoltaan normaalia ja jo vakiintunutta tuuli- ja aurinkovoimatuotantoon vuokratun alueen korvaustasoa keskimäärin. Uudemmat sopimukset tehdään tavallisesti hieman keskimääräistä korkeammilla korvauksilla ja vanhemmissa esiintyy matalampia korvaustasoja. MTK:n esittämä 5% taso edustaa ajallisesti keskimääräistä tasoa. Kun maankäyttömaksu sidotaan vuosittain toteutuneisiin siirto- ja liityntämaksuihin, ei toteuma sisällä arviointiin liittyviä epävarmuuksia tai ennakoimattomia liiketoiminnallisia riskejä myöskään siirtoinvestointeja toteuttaville verkkoyhtiöille. Pitkiin, lunastustilanteessa lähtökohtaisesti ikuisiin, maankäyttöoikeuksiin olennaisena osana liittyvä inflaation huomioiminen sisältyy %-perustaisessa maankäyttömaksun määrittämisessä sisäänrakennettuna elementtinä. Näin normaaleihin maankäyttösopimuksiin sisältyviä indeksiehtoja ei tarvittaisi. Malli on yli ajan kestävä, osapuolille ennakoitava ja huomioi siirtoverkkoliiketoiminnan kannattavuuden vaihtelut pitkällä aikavälillä aiheuttamatta kestämättömiä riskejä verkkojen suunnitteluun tai ylläpitoon.

Alueellisina luvanvaraisina monopoliyhtiöinä toimivat verkkoyhtiöt joutuvat sähkömarkkinalain (588/2013) velvoittamina raportoimaan energiavirastolle jo nyt vuosittain sähköliiketoimintojen eriyttämisestä annetun työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (1305/2019) mukaiset sähköverkonhaltijoiden eriytetyt tilinpäätöstiedot, joiden perusteella MTK:n esittämä maankäyttömaksu pystytään tarkasti laskemaan ja valvomaan.

Energiavirasto valvoo suurimman sallitun voiton toteumaa valvontajaksottain. MTK esittää, että maanomistajille maksettavat 5% maankäyttömaksut viedään energiaviraston valvontamalliin sallituksi väistämättömäksi kulueräksi verkkoyhtiöille, jolloin niistä muodostuu läpikulkuerä luvanvaraisesti toimiville verkkoyhtiöille. Menettelytapa mahdollistaisi asianmukaisen viranomaisvalvonnan myös tämän komponentin osalta. Energiaviraston olisi perusteltua valvoa onko 5% vuosittaisista siirto- ja liityntä maksuista kanavoitu maanomistajamaksuihin ja noudattaako luvanvaraisesti toimivan verkkoyhtiön maankäyttömaksujen maksuperuste viranomaisohjeistusta. Hallinnollisen taakan keventämiseksi energiaviraston ei sen sijaan olisi tarpeen järjestää valvontaa yksittäisten maksujen toteutumisesta. Lainsäädännössä voitaisiin asettaa maanomistajan velvollisuudeksi ilmoittaa luvanvaraiselle verkkoyhtiölle tilinumero ja kiinteistönumero jota maankäyttömaksu koskee.

Professori Häkkäsen selvityksessä todetaan, että ”sikäli kuin Suomessa halutaan kehittää lunastuskorvaus järjestelmää siihen suuntaan, että lunastajan saamaa hyötyä otettaisiin sähkölinjahankkeissa huomioon nykyistä enemmän, se edellyttää suomalaisen oman mallin kehittämistä.” MTK arvioi seuraavaksi miten MTK:n esittämä 5% maankäyttömaksu korvausmallina vastaa selvityksessä esiin nostettuihin 12 korvausmallille esitettyyn kriteeriin.

1) Sääntelyn soveltamisala tulee määritellä selkeästi.

MTK:n esitys kattaa keskeiset energian siirtoliiketoiminnot, joissa hyväksyttävyyshaaste on ilmeinen. Sähköverkkoja koskeva kokonaisuus toteutettaisiin sähkömarkkinalaissa, maakaasu ja biokaasuverkkoja koskeva kokonaisuus maakaasumarkkinalaissa ja vetyä koskeva kokonaisuus vetymarkkinalaissa. Energian siirtoon perustuva hyötyperustainen korvaus noudattaisi samoja periaatteita ja laskentaperusteita.

2) Hyötyperusteisen korvauksen suhde menetysperusteiseen lunastuskorvaukseen tulee määritellä.

Hyötyperustainen korvaus olisi erillinen ja lisäinen suhteessa lunastuskorvaukseen. Lunastuskorvauksessa korvataan lunastuksen kohteelle aiheutuvia menetyksiä. Hyötyperustaisessa korvauksessa huomioitaisiin hankkeen toteuttamisesta aiheutuvista hyödyistä osa maanomistajalle maankäyttömaksun muodossa.

3) Korvauksen perusteena oleva hyöty tulee kaavamaistaa.

MTK esittää korvauksen määrityksen perusteet ja laskentatavan alla lausunnossa.

4) Hyödyn arvioinnin perustana oleva aineisto tulee määritellä.

MTK esittää arvioinnin perustana olevan aineiston myöhempänä lausunnossa. Sähkön siirron osalta keskeinen aineisto olisivat jo nyt vuosittain sähköliiketoimintojen eriyttämisestä annetun työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (1305/2019) mukaiset sähköverkonhaltijoiden eriytetyt tilinpäätöstiedot. MTK esittää jäljempänä mallin, miten tilinpäätöstietoja käytettäisiin hyödyn määrittämisen perusteena.

5) Jaettavan hyödyn määrä tulee määritellä.

MTK esittää, että 5% verkkoliiketoiminnan vuosittain toteutuneesta liikevaihdosta määrätään maksettavaksi maankäyttömaksuina. Jaettavan hyödyn määrään ei kohdistu lainkaan arviointiepävarmuutta, koska käytettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (1305/2019) mukaisien sähköverkonhaltijoiden eriytettyjen tilinpäätöstietojen toteutuneita tietoja.

6) Hyödyn kohdentamis- ja jakoperusteet tulee määritellä.

MTK esittää hyödyn kohdentamis- ja jakoperusteet myöhempänä lausunnossa. Keskeinen periaate on kohdentaa maankäyttömaksut niille maanomistajille, joiden maalle verkko sijoitetaan. Jakoperusteena käytettäisiin pinta-ala perustetta.

7) Tulee määritellä, miltä osin hyötyperusteiseen korvaukseen sovelletaan lunastuskorvausta koskevia säännöksiä.

MTK esittää, että hyötyperustaiseen korvaukseen ei sovelleta lunastuskorvausta koskevia säännöksiä, vaan kyseessä on erillinen lakisääteinen menettely.

8) Sääntelyn ajallisesta soveltamisalasta tulee säätää

MTK esittää, että lakimuutokset astuvat voimaan viimeistään 1.1.2028 ja koskevat siitä eteenpäin sähkön siirtoa, maa- ja biokaasun siirtoa ja vedyn siirtoa.

9) Korvauksen määräämistä ja muutoksenhakua koskeva menettely tulee ratkaista erikseen.

MTK esittää, että korvauksen määräämisen ja muutoksenhaun osalta säädetään normaalisti.

10) Järjestelmän tulee olla hallinnollisesti toteuttamiskelpoinen.

MTK:n näkemyksen mukaan MTK:n esittämä järjestelmä on hallinnollisesti toteuttamiskelpoinen ja hyödyntää jo nyt olemassa olevia viranomaisprosesseja ja sääntelyä, jossa eri viranomaisten toimivalta pysyy selkeänä ja resursointitarve maltillisena.

Professori Häkkäsen selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että: ”Selvityksen perusteella sähköverkkotoiminnan taloudelliset toimintaedellytykset eivät lähtökohtaisesti näyttäisi muodostavan estettä korvausjärjestelmän kehittämiselle. Verkkotoiminta on säänneltyä ja taloudellisesti vakaata liiketoimintaa, jossa maankäyttökorvaukset muodostavat kokonaisinvestointeihin ja liiketoiminnan volyymiin nähden verraten pienen kustannuserän. Korvausjärjestelmän mahdollisen kehittämisen arvioinnissa on tällöin mahdollista antaa merkitystä taloudellisten näkökohtien rinnalla myös oikeuspoliittisille näkökohdille.”

Energiaviraston valvonnan vaikuttavuusraportti 2025 Sähkön jakeluverkkotoiminnan taloudellisen aseman kehittyminen 15.9.2026 (2709/040000/2026) tukee näkökulmaa, että hyödynjakoon perustuvalle järjestelmälle olisi myös jakeluverkkotoiminnan taloudellisten edellytysten puolesta olemassa olevat mahdollisuudet hallinnollisen toteuttamiskelpoisuuden lisäksi.

11) Järjestelmän tulee toteuttaa tavoitteensa.

MTK:n näkemyksen mukaan MTK:n esittämä hyödynjakomalli ja maanomistajille maksettavat maankäyttökorvaukset edistävät energiaverkkojen toteuttamisen hyväksyttävyyttä laajasti Suomessa. Maankäyttökorvausmalli on toteutettava mahdollisimman nopeasti, että toimijoilla on mahdollisimman vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö pitkälle tulevaisuuteen. Kaavamainen menettelytapa noudattaa yhdenvertaisuusperiaatetta sääntelyn kohteiden osalta.

12) On määriteltävä selkeästi, onko hyötykorvauksessa kysymys omaisuudensuojan edellyttämän täyden korvauksen (PL 15.2 §) toteuttamisesta vai tämän ylittävästä korvauksesta.

MTK:n esittämä malli on lisäinen lunastuslain mukaisiin korvauksiin nähden (korvaus menetyksistä) ja perinteiseen ajatteluun nähden PL 15.2§ edellyttämään täyden korvauksen periaatteeseen nähden. Professori Häkkäsen selvitys osoittaa, että oikeuskäytäntö on jo nykyisin huomioinut korvauksien määrityksessä myös puhtaita menetyskorvauksia laajempia korvauksia. Maanomistajia koskeva hyödynjakomalli on edellytys energiaverkkojen toteuttamisen hyväksyttävyyden saavuttamiseksi tällä vuosikymmenellä. On huomionarvoista, että nykyisellä toimintamallilla rajoitetaan maanomistajien elinkeinojen harjoittamisen vapautta (PL18.1§) ja kajotaan omaisuuden suojaan (PL15§). Perusoikeuksien toteutumista on syytä tarkastella kokonaisuutena. MTK:n näkemyksen mukaan, nykyinen energiaverkkojen toteutustapa lunastuslain kautta ei huomioi perusoikeuksien toteutumista kokonaisuutena riittävällä tavalla. Myös eduskunnan talousvaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta kiinnittivät asiaan huomiota lunastuslain säätämisen yhteydessä professori Häkkäsen selvityksessä referoimalla tavalla. Perustuslakivaliokunnan kannanottona (PeVL 65/2026 vp, HE 70/2026 vp) on, että lainsäätäjän on varmistettava perustuslain 15.2§:n edellytyksien täyttyminen; pelkkä viittaus lunastuslain yleisperusteisiin ei ole riittävää. Tällä hetkellä sähkön, maakaasun ja vedyn siirtoa koskevat lunastukset perustuvat vain lunastuslain yleisperusteeseen ja sen mukaiseen korvaukseen ilman tarkempaa sääntelyä, mikä on vastoin perustuslakivaliokunnan kannanottoa.

MTK esittää, että maanomistajille maksettavat maankäyttömaksut voitaisiin toteuttaa sähköverkkojen osalta Suomen lainsäädännössä seuraavalla tavalla:

Sähkömarkkinalain 4 luku Verkonhaltijan yleiset velvollisuudet ja verkkopalvelujen hinnoittelu

(uusi) § Verkonhaltijan velvollisuus maksaa johtoalueesta maankäyttömaksu

Verkonhaltijan on maksettava asiakkailta keräämistään sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksuista johtoalueen maanomistajille vuosittain valtioneuvoston asetuksella vahvistettava osuus maankäyttömaksuna.

Energiavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitettujen maankäyttömaksujen muodostumisesta sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksuista, niiden keräämisestä ja johtoaluetta koskevien maankäyttö maksujen valvonnasta.

________________________________________________________________________________

(uusi) Valtioneuvoston asetus sähkömarkkinalain tarkoittaman verkonhaltijan velvollisuudesta maksaa johtoalueesta maankäyttömaksu

Sähkömarkkinalain tarkoittaman verkonhaltijan on maksettava asiakkailta keräämistään sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksuista johtoalueen maanomistajille 5 prosentin osuus maankäyttömaksuna vuonna 2028.

________________________________________________________________________________

(uusi) Energiaviraston määräys sähkömarkkinalain tarkoittaman verkonhaltijan sähkön siirron ja sähkön jakelun maksujen keräämisen ja maankäyttömaksujen maksamisen valvonnasta

Sähkömarkkinalain (uusi)§ mukaan verkonhaltijan on maksettava asiakkailta keräämistään sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksuista johtoalueen maanomistajille vuosittain valtioneuvoston asetuksella vahvistettava osuus maankäyttömaksuna. Vuonna 2028 valtioneuvoston vahvistama maksuosuus on 5 prosentin osuus verkonhaltijan asiakkailta keräämistään sähkönsiirron ja sähkön jakelun maksuista.

Sähkömarkkinalain (uusi)§ 2 momentin mukaan Energiavirastolla on mahdollisuus antaa määräyksiä sähkömarkkinalain (uusi)§ 1 momentin mukaisten maksujen keräämisestä ja maankäyttömaksujen valvonnasta.

Johtoalueella tarkoitetaan rakennusrajoitusaluetta, jonka muodostavat johtoaukea sekä johtoaukean molemmin puolin sijaitsevat reunavyöhykkeet, joissa puiden kasvukorkeus on rajoitettu.

Verkonhaltijan on ylläpidettävä ajantasaista tietojärjestelmää johtoalueiden maanomistajista ja heidän johtoalueella omistamansa maan pinta-aloista.

Maanomistajalla on oikeus tarkistaa verkonhaltijan ylläpitämästä ajantasaisesta tietojärjestelmästä johtoalueella omistamansa maan kiinteistönumero ja pinta-ala.

Maanomistaja on velvollinen ilmoittamaan pankkitilinumeronsa ja maankäyttömaksuun oikeuttavan kiinteistön kiinteistönumeron verkonhaltijalle.

Sähkömarkkinalain tarkoittaman verkonhaltijan asiakkailta keräämillä sähkönsiirron maksuilla tarkoitetaan kantaverkkoyhtiön tapauksessa sähköliiketoimintojen eriyttämisestä annetun työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (1305/2019) mukaisesti sähköverkonhaltijoiden eriytetyistä tilinpäätöstiedotoista viimeisimmän vahvistetun tilinpäätöksen kohdassa liikevaihto ilmoitettuja kantaverkon liittymismaksuja, kantaverkkotuottoja ja läpisiirtotuottoja.

Sähkömarkkinalain tarkoittaman verkonhaltijan asiakkailta keräämillä sähkönjakelun maksuilla tarkoitetaan jakeluverkkoyhtiöiden tapauksessa sähköliiketoimintojen eriyttämisestä annetun työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (1305/2019) mukaisesti sähköverkonhaltijoiden eriytetyistä tilinpäätöstiedotoista viimeisimmän vahvistetun tilinpäätöksen kohdassa liikevaihto ilmoitettuja sähkönjakelumaksuja ja liittymismaksuja kokonaisuudessaan.

Mikäli verkonhaltijan liiketoiminta ei perustu sähkömarkkinalain mukaiseen sähkön siirron tai sähkön jakelun toteuttamiseen ja näistä kerättäviin maksuihin, lasketaan johtoaluemaksu verkonhaltijan tosiasiallisen liiketoiminnan kokonaisliikevaihdosta.

Jos verkonhaltija pystyy erottelemaan asiakkailta keräämänsä maksut johtoaluekohtaisesti, lasketaan maanomistajille maksettava 5 prosentin osuus sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksuista kaavalla (Johtoalueelta asiakkailta kerätyt maksut) * 5 % / (johtoalueen alle jäävä pinta-ala) = maanomistajille jaettava kokonaissumma.

Maanomistajille jaettava kokonaissumma maksetaan maanomistajille johtoalueen alle jäävien pintaalojen suhteessa.

Ellei verkonhaltija pysty erottelemaan asiakkailta keräämiään maksuja johtoaluekohtaisesti, lasketaan maanomistajille maksettava 5 prosentin osuus sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksuista kaavalla (Kaikki asiakkailta kerätyt sähkön siirron ja jakelun maksut) * 5 % / (johtoalueiden alle jäävä pinta-ala) = maanomistajille jaettava kokonaissumma.

Maanomistajille jaettava kokonaissumma maksetaan maanomistajille johtoalueiden alle jäävien pinta-alojen suhteessa. Maanomistajille maksettavat johtoaluemaksut on maksettava vuosittain kahden kuukauden kuluessa verkonhaltijan tilinpäätöksen vahvistamisesta.

Verkonhaltijan on toimitettava Energiavirastolle vuosittain selvitys maanomistajille maksettujen johtoaluemaksujen toteuttamisesta. Selvityksestä on ilmettävä verkonhaltijan sähkönsiirrosta ja sähkönjakelusta asiakkailta keräämien maksujen kokonaissumma, verkonhaltijan toteuttama maanomistajille maksettavan kokonaissumman laskentatapa, johtoalueiden alle jäävä pinta-ala kokonaisuudessaan ja johtoalueiden maanomistajille maksettujen johtoaluemaksujen kokonaissumma.

Mikäli verkonhaltijan liiketoiminta ei perustu sähkömarkkinalain mukaiseen sähkön siirron tai sähkön jakelun toteuttamiseen ja näistä kerättäviin maksuihin, ilmoittaa verkonhaltija sähkönsiirrosta ja sähkönjakelusta asiakkailta keräämien maksujen kokonaissumman sijasta tosiasiallisen liiketoimintansa kokonaisliikevaihdon.

Edellä mainittu esimerkki maankäyttömaksuja koskevan sääntelyn toteuttamiseksi koskee sähkön siirtoa. Vastaavat muutokset olisi perusteltua toteuttaa maakaasumarkkinalakiin (587/2017) ja vireillä olevaan vetymarkkinalakiin (Hankenumero TEM038:00/2023), jolloin muutokset olisivat verkkojen suunnittelussa ennakoitavia ja vältyttäisiin takautuvan lainsäädännön aiheuttamilta riskeiltä.

Anssi Kainulainen
Energia-asiantuntija  

Juho Ikonen
Maankäytön asiantuntija

Leena Kristeri
Elinvoimajohtaja

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.

 

aiheet: sähkölinjat, lausunto, korvaukset