null Luonnollisuus todella tärkeää ruuassa, mutta miksei juuri muussa?

Blogi – Kotimainen ruoka

Luonnollisuus todella tärkeää ruuassa, mutta miksei juuri muussa?

25.10.2016

Elämme jokapäiväistä elämäämme keinotekoisessa ympäristössä, jossa teknologia on kasvavissa määrin osallisena elämässämme. Teknologian kehitys ei kuitenkaan aina tarkoita edistystä. Ihmiset harvoin kyseenalaistavat uusien tekniikoiden turvallisuuden, jos ne liittyvät tietotekniikkaan tai jokapäiväisiin asioihin, paitsi jos niitä sovelletaan ruuantuotantoon. Toisin sanoen GMO:n ja uusien kasvinjalostusmenetelmien hyödyntäminen jalostamisessa. Ruoka on osa meidän jokapäiväistä elämäämme ja vaikuttaa ratkaisevasti terveyteemme. Ihmisten kasvava mielenkiinto ja panostaminen ruokaan on erittäin positiivinen ja toivottava ilmiö. Suhtautuminen alkaa kuitenkin olla suorastaan uskonnollista kiihkoa puhuttaessa ruokavalioista tai ruuantuotannosta ja niiden vaikutuksesta terveyteen, eikä faktoille tunnu enää olevan tilaa. 

Aihe on erittäin herkkä, enkä itsekkään ole pystynyt muodostamaan selkeää kantaa GMO:sta tai uusista jalostus- tai kasvatusmenetelmistä, mutta ihmettelen keskustelun tasoa tällä hetkellä Euroopassa. Yliopistojen tutkimuspeltoja ja -metsiä tuhotaan sekä tutkimuslaitoksiin isketty ja lähetetty jopa pommeja, joten aihe selvästi aiheuttaa suuria tunteita. Haluaisin hetkeksi kuitenkin pistää tunteet syrjään ja käsitellä itse menetelmää, sovelluksia sekä niihin liittyviä väitteitä sekä ristiriitoja. Opiskelin laajan sivuaineen biotekniikasta, joten voisin sanoa, että pystyn käsittelemään aihetta myös jossakin määrin objektiivisesti. 

Väite: Yksittäisiin geeneihin kohdistuva jalostaminen on luonnotonta? Olen samaa mieltä, mutta muistuttaisin, etteivät nykyään käyttämämme orgaanisetkaan lajitkaan tavanomaisella jalostuksella ole millään tavalla luonnollisia. Siitä lähtien kun ihminen asettui aloilleen ja rupesi viljelemään tiettyjä kasveja, olemme tietoisesti valinneet ominaisuuksia ja sisäsiitoksen avulla lisänneet ja korostaneet hyödyllisten fenotyyppien esiintymistä. Jos aiheeseen haluaa tutustua tarkemmin, suosittelisin lukemaan Jared Diamondin Pulitzer-palkitun kirjan ”Tykit, taudit ja teräs”. 

1930-luvulta lähtien käyttöön otettiin uusi jalostusmenetelmä eli mutageneesin hyödyntäminen, jossa kemikaaleilla tai säteilyllä kasveille aiheutettiin mutaatioita geneettisten variaatioiden ja valintapohjan laajentamiseksi. Selviytyneiden kasvien joukosta valittiin lupaavia fenotyyppejä geenimateriaaliksi jatkojalostamista varten. Esimerkiksi erään veriappelsiinilajikkeen houkutteleva maku ja punainen väri ovat syntyneet säteilytyksen johdosta, mutta näiden tuotteiden turvallisuutta eivät kuluttajat kuitenkaan kyseenalaista, vaikka mutaatiot ovat olleet kontrolloimattomia ja vaikuttaneet koko genomiin luonnottomasti.  

Väite: Geenimanipuloidut tuotteet ovat epäterveellisiä? Yksikään tutkimus ei ole tähän mennessä pystynyt todistamaan, että geenitekniikoiden käyttö itsessään aiheuttaisi sairauksia tai allergioita. Epäilijöille sanoisin, että pitkäaikainen puolueettoman tahon rahoittama tutkimus on olemassa ja saatavilla tästä linkistä. Tutkimuksessa havaittiin, että nykyään viljelyssä käytetty bataattilajike sisältää Agrobacteriumin T-DNA:ta n. 8000 vuoden takaa. Bataatti on siis luonnollinen GMO, joka voi esiintyä luonnossakin, enkä ole koskaan kuullut tutkimuksista jotka todistaisivat, että bataatin syöminen aiheuttaisi kasvaimia, hedelmällisyyden laskua, erityisen paljon allergioita tai lapsikuolleisuutta. 

Tämän esimerkin valossa, edes metodeiltaan kyseenalainen tutkimus, Roundup-kasvinsuojeluaineresistentistä GM-maissista ja sen yhteydestä syöpään ei voida pitää osoituksena GMO:n vaarallisuudesta, vaan pikemminkin itse resistenssistä sovelluksena. Ihmiset käyttävät joka päivä asioita, jotka on valmistettu hyödyntämällä GMO:ta, kuten hiivojen tuottamaa sitruunahappoa ja insuliinia, entsyymejä pesuaineteollisuudessa jne. Nämä tuotteet eivät ole tietääkseni aiheuttaneet sairauksia, vaan pikemminkin parantaneet ihmisten hyvinvointia. Olisiko kysymys sittenkin, miten menetelmiä sovelletaan eikä menetelmä itse?

Nämä menetelmät eivät ole kasvien luonnollisen evoluution kannalta edistänyt niiden luonnollista evoluutiota, vaan pikemminkin lisännyt niiden riippuvuutta ihmisestä ja huonontaneet niiden sopeutumista luonnollisiin oloihin. Kuluttajat haluavat kuitenkin yhä enemmän orgaanisia tuotteita jotka ovat tuotettu luonnollisemmin, mutta nostaisin kysymyksen kuinka pitkälle menneisyyteen meidän pitää palata, jotta tuotanto olisi todellakin luonnollista? Vielä suurempi kysymys on, vaikka tuotanto olisi ekologisesti kestävämpää, voitaisiinko vanhoilla menetelmillä saavuttaa myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys nykymaailmassa?

Teknologian kehittyminen ei ole aina edistystä, mutta mielestäni biotekniikalla, genetiikalla ja uusilla kasvinjalostusmenetelmillä on potentiaalinen rooli kestävämmän maatalouden kehittämisessä. Tekniikoilla on myös riskinsä, joten millä reunaehdoilla näiden tekniikoiden käyttöönotto voitaisiin sallia? Patenttioikeuksien tulisi olla samankaltaiset kuin perinteisellä jalostuksella, kuluttajilla tulee olla tieto tuotteiden alkuperästä sekä tuotantomenetelmistä, kehitettävien sovelluksien tulisi tähdätä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön vähentämiseen sekä ravitsemukseltaan terveellisemmän ruuan tuotantoon. Monimuotoisuus tulisi myös huomioida viljelyssä kannustamalla viljelijöitä monipuoliseen viljelyyn. 

Voisivatko kuluttajat, tuottajat ja poliitikot hyväksyä uudet kasvatusmenetelmät näillä ehdoilla? Ihmisillä jotka haluavat vastustaa näitä tekniikoita eettisistä syistä on oikeus siihen, mutta mielestäni tämä ei ole saisi vaikuttaa muiden mahdollisuuksiin hyödyntää tätä teknologiaa. Erityisesti luomutuotteiden jalostuksessa laadukkaan siemenmateriaalin kehittäminen voisi tehostaa tuotantoa ja lisätä näiden tuotteiden saatavuutta kaikille kuluttajille. Uudet jalostusmenetelmät voisivat kirjaimmellisesti olla useiden maatalouden haasteiden ratkaisun alku ja juuri.

Pentti Linnamaa

EUROOPAN YTIMESTÄ

MTK:n Brysselin toimisto


Brysselin toimiston tehtävänä on ajaa jäsentemme etuja sekä varmistaa, että Suomen maatalouden erityispiirteet otetaan huomioon mahdollisimman hyvin EU:n lainsäädännössä ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Brysselin toimisto seuraa EU:n maatalouspolitiikkaa ja toimii aktiivisesti Euroopan maataloustuottajien ja maatalousosuuskuntien järjestö Copa-Cogecassa.
Euroopan ytimestä -blogia on kirjoittanut Brysselin toimistolla harjoittelijana työskennelleet Tiina Paajanen, Elin Sundblad, Terhi Korpi, Kaius Oljemark, Joanna Asumus, Elisa Vornanen, Pentti Linnamaa, Linnea Nordling, Milla Anttila sekä Iida Viholainen.