Takaisin Maa-ainesten otto

Artikkeli – Maaseudun edunvalvonta

Maa-ainesten otto

02.01.2019

Maa-ainesten otto on kotitarveottoa lukuun ottamatta luvanvaraista.

Lupa maa-ainesten ottoon tulee myöntää, ellei ottaminen aiheuta

  1. kauniin maisemakuvan turmeltumista;
  2. luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;
  3. huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia vaikutuksia luonnonolosuhteissa tai
  4. tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Kaivoskivennäisten otosta säätää kaivoslaki ja vesialueilta ottamista vesilaki. Rakentamisen yhteydessä  irrotettujen maa-ainesten ottamisessa ja hyväksikäyttössä ei tarvita maa-aineslain mukaista lupaa, kun  se perustuu lupaan tai viranomaisen hyväksymään suunnitelmaan.

Kotitarvekäyttöön ei tarvita lupaa

Maa-ainesten tavanomainen, oma kotitarvekäyttö asumiseen sekä maa- ja metsätalouteen ei vaadi maa-aineslupaa. Tällöinkin sen tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Ottomäärillä sinänsä ei ole merkitystä, kunhan se on maa- ja metsätaloudessa tavanomaista. Suurilla tiloilla käyttötarve on suurempi ja pienillä tiloilla pienempi. Jonakin vuonna tilan rakentamisprojektien, salaojituksen tms. vuoksi määrät voivat olla suuriakin. Jonakin toisena vuotena käyttö voi jäädä hyvinkin pieneksi.

Kotitarveottaminen on kuitenkin järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Kotitarveotosta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle ottamispaikan sijainti ja arvioitu ottamisen laajuus silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 m3 maa-aineksia.

Korvausta voi saada vain harvoin

Jos maa-ainesten oton lupahakemus evätään eikä maanomistaja voi käyttää maataan maa- ja metsätalouteen, rakentamiseen tai muuhun vastaavaan kohtuullista hyötyä tuottavaan tarkoitukseen, on kunta tai, jos alueella on luonnonsuojelun kannalta valtakunnallista merkitystä, valtio velvollinen omistajan niin vaatiessa lunastamaan alueen. Käytännössä lunastusvelvollisuus laukeaa hyvin harvoin, sillä yleensä aluetta voidaan käyttää metsätalouteen.


aiheet: maankäyttö, maa-aines