Maaperänsuojelua ei ratkaista direktiivillä
Blogi – Maaseudun edunvalvonta
Maaperänsuojelua ei ratkaista direktiivillä
31.10.2017
EU-agendalla maaperän rooli on vahvistunut Viron puheenjohtajuuden myötä. Lokakuun alussa Tallinnassa järjestettiin maaperäkonferenssi, jossa keskusteltiin rohkeasti vuonna 2014 haudatusta komission maaperädirektiiviehdotuksesta ja maaperän suojelusta. Monia tutkijoita ja virkamiehiä koonneessa kokouksessa ei ehdotettu maaperädirektiiviä vaan maaperänsuojelu nähtiin monitahoisena yhteisenä haasteena, jossa erityisesti ilmastonmuutoksen hillintä on keskiössä. Kuten komissaari Hogan tilaisuudessa muistutti, viljelijät ovat maaperän huoltajia. Hän myös alleviivasi, ettemme tarvitse sääntöpohjaista politiikkaa vaan ohjausta toimenpiteisiin ja tuloksiin.
Juuri näin. Toimiva ja terve maaperä on globaali haaste ja välttämättömyys ruokaturvalle, mutta maaperän hoito vaatii paikallista maaperä- ja sääolojen mukaista toimintaa. Viljelijä ei voi säitä säätää eikä hallita ilmalaskeumia tai lannoitteiden puhtautta. Siksi maaperänsuojelu ei onnistu säädöksin, joilla kontrolloidaan pellon pilaantumista tai säätekijöistä riippuvaa eroosiota. On nähtävä pellon ulkopuolelle juurisyihin, mistä haitta-aineet tulevat, miksi vesi nousee tai maa kuivuu, miksi pellot hylätään tai häviävät betonin alle.
Tuottavan maaperän riittämättömyys ilmastonmuutoksen ja rakentamisen seurauksena on vähintään yhtä huomionarvoista kuin maanviljelyn aiheuttamat ympäristöhaitat, joita uudistuvalla viljelyteknologialla ja tiedolla on vähennetty merkittävästi. Samalla peltojen välttämätön rooli muiden muassa luonnon monimuotoisuuden rikastuttajana on huomattu viimeistään nyt, kun heikko kannattavuus johtaa Euroopassa peltojen hylkäämiseen.
Maaperän suojelu on yhä enemmän tuottavan maan suojelua, turvallisen ja puhtaan ruuan tuottamiseksi. Tänään kyse ei ole vain ympäristönsuojelusta päästöjen pienentämiseksi kuten ympäristöpolitiikan syntyessä 70-luvulla (UN Stockholm Conference 1972) tai maaperän tullessa mukaan vuosikymmen perässä (FAO:n Soil Charter 1981). Kansainvälistä maaperän vuotta vietettiin 2015, ja IUSS (International Society of Soil Sciences) julisti vuodet 2015-2025 kansainväliseksi maaperän vuosikymmeneksi, suurina huolina rakentaminen ja eroosio. YK:n Kestävän kehityksen tavoite 15 pyrkii saavuttamaan nollatason maaperän pilaantumisessa ja pysäyttämään maaperän köyhtyminen vuoteen 2030 mennessä. Yksi keskeisin haaste on ilmastonmuutos, jonka seuraukset osuvat ensimmäisenä maaperän toimivuuteen.
Kestävä maankäyttö palvelee hyvinvoivaa maaperää ja laadukasta ruuan tuotantoa. Parasta maaperän suojelua ovat ilmastonmuutoksen hillintä, puhtaat ravinnelähteet ja maanparannusaineet sekä riittävä peruskuivatus tai kastelu, jolla estetään vesi- tai tuulieroosio. Maaperädirektiivin sijaan maaperää voidaan suojella fossiilitaloudesta luopumalla sekä lannoite- ja maanparannusaineiden lainsäädännöllä.
Haitta-aineiden uhka on akuutti, sillä kiertotalous tuottaa markkinoille uusia tuotteita, joiden raaka-ainelähteet ja koostumus eivät ole hallinnassa tai eriä ei kustannussyistä puhdisteta riittävästi. Piipputeollisuus ja ilmalaskeumat lienevät nykyisin paremmin hallinnassa kuin kiertotalouden sivuvirrat ja niiden haitta-aineet.
aiheet: maanrakentaja, maaperä, ruokaturva
MAANRAKENTAJA
Liisa Pietola, MTK
MTK:n ympäristöjohtaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti.
MOTTO: Luonto auttaa meitä ja me luontoa, jotta saamme ruokamme ja lämpömme.
