MTK:n maatalousjohtaja Johan Åbergin mukaan näkymät ovat parantuneet muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, kun vastaava kysely tehtiin. 

Åberg näkee positiviisena sen, että maatiloilla  on investointisuunnitelmia, jotta nykyinen tuotantotaso voidaan säilyttää sekä vastata markkinoiden kysyntään ja vaatimuksiin.

"Viime vuosina on selvästi investoitu liian vähän ja tiloille on syntynyt investointivelkaa", Åberg toteaa.

Hän toteaa, että kyselyn mukainen investointimäärä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan lisää investointeja tulisi saada lisää.

Kysely osoittaa, että maatalouden rakennemuutos jatkuu edelleen nopeana ja tuotanto keskittyy yhä pienemmälle joukolle.

Åberg toteaa, että töitä on edelleen tehtävänä, että maatalous saadaan houkuttelevammaksi nuorille ja uusille yrittäjille.

"Olennaista on pienenentää tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta ja parantaa politiikan ennustettavuutta, jotta investointeihin liittyviä riskejä voidaan pienentää", Åberg sanoo.

Maitotiloilla investointeja on suunnitteilla viime vuosia enemmän

 

Maidontuottajien oma-arvio kannattavuudesta on nyt valoisampi kuin kaksi vuotta sitten. Erittäin tai melko hyvänä kannattavuutta piti 27 % tiloista ja 37 % tyydyttävänä. Investointeja maidontuotantoon on nyt suunnitteilla hieman enemmän kuin viime tai toissa vuonna. Laajennuksia on nyt rakenteilla enemmän ja investointiajatukset ovat varmempia. Investointituen merkitys korostuu edelleen, sillä vain viisi prosenttia sanoo toteuttavansa investoinnin, vaikka ei saisikaan tukea.   

Tuotannosta luopuminen maitotiloilla on pysynyt ennallaan. Vuonna 2032 nykyisistä tiloista enää noin puolet eli pari tuhatta tilaa, tuottaa maitoa, jolloin lehmämäärä olisi arviolta noin 197 000. Tuotannon lasku etenee tasaista tahtia: alle 2 miljardin litran tuotanto alenee vuoteen 2027 mennessä ja vuonna 2030 maan maidontuotanto on 1,9 miljardin tasolla.  

Tuotannon heikko kannattavuus, epävarmuus tulevasta ja yrittäjän korkea ikä tai jatkajan puute ovat yleisimmin maitotilojen tuotantorakennusinvestointeja hidastavia tai estäviä tekijöitä. Vuosikymmenen vaihteeseen on kuitenkin vielä aikaa, joten investointisuunnitelmille on aikaa vielä konkretisoitua. Maidontuotannolle on Suomessa mahdollisuuksia nurmen kasvaessa koko maassa hyvin ja alan kestävyys- ja innovaatio-osaamisen vuoksi. Maailman ruuan kysyntä on kasvussa eikä nykyinen tuotannon taso sitä tyydytä. Korkeiden tuotantokustannusten ja alan kestävyystyön näkökulmasta fokuksemme tulee olla lisäarvotuotteissa. 

 

Kannattavuushaasteet ja metsäkatoasetus luovat haasteita naudanlihantuotantoon

 

Lypsy- ja emolehmien määrät ovat laskussa, minkä seurauksena myös lihanautojen määrät vähenevät, ja lasku näyttää jatkuvan koko tarkastelujakson ajan. Erityisesti emolehmätiloilla nähdään paljon luopumisia etenkin Etelä-Suomessa – tiloista vain 39 % aikoo jatkaa tuotantoa vuonna 2032. Investointihalukkuutta on saman verran kuin edellisvuosina, mutta vain pieni osa kohdistuu laajennuksiin, joita aiotaan toteuttaa enimmäkseen kasvattamopuolella. Kannattavuus nähdään huonoksi ja tämä yhdessä metsäkatoasetuksen tuoman epävarmuuden kanssa jarruttaa alan kehitystä. 

 

Sikatilalliset suhtautuvat tulevaisuuteen keskimääräistä positiivisemmin

 

Alalla suunnitellaan korvaus- ja perusparannushankkeita, sekä emakkotuotantoon uusinvestointeja. Poistuma on kuitenkin suurempaa kuin mitä investoinneilla on suunnitteilla lisätä porsastuotantoa ja teurassikakasvatusta. Tulevaisuudessa haasteena onkin pitää porsastuotanto ja lihasikojen teuraskasvatuskapasiteetti balanssissa. Emakoiden tuottavuus on edelleen nousussa, joten sama määrä lihaa saadaan tuotettua vähemmillä emakoilla. Tilojen yksikkökoko tulee kasvamaan ja tuotanto keskittymään yli 600 emakon ja yli 3000 lihasikapaikan kokoluokan tiloille. Sianlihantuotannon arvioidaan tasapainottuvan noin 159 miljoonan kiloon vuositasolla, ellei emakkopopulaatiossa tapahdu ennusteita suurempaa vähenemää.  

 

Lampaiden määrä on vähenemässä

 

Lampaiden ja lammastilojen määrä on laskussa ja usko tulevaisuuteen on lammastiloilla heikentynyt. Laajennusinvestointeja tarkastelujaksolla suunnittelee vain 3 % lammastiloista. Poistuma pienentää jatkossa jo ennestään pieniä tuotantomääriä. Katraiden keskikoko on ennusteen mukaan kasvamassa 72 uuhesta 93 uuheen. Lampaankasvattajat näkevät tärkeimmiksi tuotteikseen karitsanlihan (72 % tiloista) ja perinnebiotooppien hoidon (52 % tiloista). Uuhista lähes puolet on luonnonmukaisessa tuotannossa eikä tähän ole näköpiirissä suuria muutoksia. 

 

Kananmunasektorilla aiempaa positiivisemmat näkymät

 

Kananmunasektorilla näkymät ovat positiivisemmat kuin kaksi vuotta sitten. Investointeja virikehäkeistä lattiakanaloihin on tehty ja suunnitellaan edelleen. Investointisuunnitelmia on noin 70 tilalla joko peruskorjaukseen tai virikehäkkien vaihtamiseen lattialaitteisiin. Suunnitelmien perusteella on arvioitu, että kananmunatuotanto noussee noin 82 miljoonaan kiloon vuoteen 2027 mennessä ja siitä eteenpäin tasapainotellaan lopettaneiden tilojen ja laajennusinvestointien välillä. Kanatilojen keskikoko kasvaa nykyisestä 17 700 kanasta noin 26 000 kanaan vuoteen 2030 mennessä. 

 

Lihasiipikarjatiloilla kannattavuus kannustaa investoimaan

 

Lihasiipikarjatalous korostuu keskivertotiloihin nähden kannattavuusnäkymäodotustensa puolesta. Samoin tilojen jatkamissuunnitelmat vuonna 2032 on korkeimmillaan siipikarjanlihatiloilla, niin ikään laajennus- ja peruskorjaussuunnitelmia on eniten näillä tiloilla, joissa suunnitelmia on tehty aivan lähivuosille.  ​

Siipikarjatiloilla budjetoidaan ja suunnitellaan muita tiloja enemmän

Sektorin positiivinen suhtautuminen yrittäjyyteen korostuu yrittäjäominaisuuksien arvioinnissa, jossa siipikarjantilat ovat edelleen kärjessä, tiloista valtaosa budjetoi vuosittain ja suunnittelee lähivuosien toimintaa. Myös tyytyväisyys työhön on hyvällä tasolla. Siipikarjatilat pitävät tärkeänä talouskoulutuksen hankkimista, samoin riskinhallinta, tilan kokonaisuuden johtaminen ja energia-asioiden kouluttaminen kiinnostaa.