Kyselyn tulosten perusteella maatalouden rakennekehitys jatkuu voimakkaana. Maatilojen määrä on laskemassa vuoteen 2035 mennessä noin 25 000 tilaan. Keskipeltoala nousee nykyisestä 58 hehtaarista noin 90 hehtaariin. Yli 100 hehtaarin tilat viljelevät jo nyt yli puolta peltoalasta ja vuonna 2035 osuuden arvioidaan olevan noin 60 prosenttia. Muutos on samansuuntainen koko maassa, mutta tilalukumäärien alenema on suurinta Uudellamaalla ja Lapissa. Rakennekehitys vahvistaa suurten tilojen asemaa, mutta heikentää paikoin maatalouden alueellista läsnäoloa. 
 

Viljelijöiden ikärakenne korostaa muutoksen kaksijakoisuutta. Keski-ikä on noussut jo lähes 54 vuoteen ja toisaalta vastausten perusteella työkyky heikkenee selvästi 55 ikävuoden jälkeen. Suurilla tiloilla ja kotieläintiloilla viljelijät ovat keskimäärin nuorempia, jatkajatilanne on parempi ja jaksamisen mittarit ovat keskimääräistä vahvempia. Sukupolvenvaihdosaikeet ovat piristyneet takaisin vuoden 2022 alun tasolle, mutta jatkajien puute, ikääntyminen ja henkinen kuormittavuus hidastavat muutosta. 

Taloudellinen tilanne maatiloilla on ristiriitainen. Edellisen vuoden kannattavuustuntuma on paikoin parempi kuin aiemmissa kyselyissä, mutta lähivuosien näkymät ovat varovaisemmat. Yrittäjyydessä korostuvat tavoitteellisuus, tunnuslukujen seuranta, koulutukseen panostaminen ja yhteistyövalmius. Investointiaikeita on paljon, mutta heikko kannattavuus, epävarmuus ja rahoituksen saatavuus rajaavat toteutumista. Vastausten perusteella maatiloilla on tunnistettu kehittämistarpeet, mutta toteutus edellyttää kannattavuuden ja maksuvalmiuden sekä luottamuksen paranemista keskeisissä investointeja estävissä tekijöissä. 


 

Peltoviljelyn kehittäminen yleisesti 

Kasvinviljelyssä suunnitelmat painottuvat tuotannon monipuolistamiseen. Syysviljojen, öljy- ja valkuaiskasvien sekä juurikkaan viljelyaloja aiotaan lisätä. Kehittämistoimissa korostuvat talviaikainen kasvipeitteisyys, vesitalous ja maan rakenne, ojitus, kevennetty muokkaus, maanpeitekasvit, viherlannoitus ja täsmäviljely. Suurimmilla tiloilla lisäpellon hankinta nousee tärkeimmäksi. Myyntikanavia haetaan tuottajaorganisaatioista ja suorasta viennistä. Myös aiemmissa kyselyissä on haluttu panostaa kasvinviljelyn kehittämiseen, mutta esimerkiksi taloudellisista syistä suunnitelmat eivät ole toteutuneet läheskään aiotussa mittakaavassa. 
 

Maito, naudanliha ja lammastalous 

Maidontuotannossa investointihalukkuus on poikkeuksellisen korkealla, mikä kuvastaa kyselyn ajankohdan suhdannetilannetta. Maitotiloista 39 prosenttia suunnittelee rakennusinvestointeja seuraavan viiden vuoden aikana, kun osuus oli 30 prosenttia vuonna 2024 ja 24 prosenttia vuonna 2022. Uusia rakennuksia tai laajennuksia suunnittelee 25 prosenttia tiloista ja peruskorjauksia 14 prosenttia. Suunnitelmien toteutuksen varmuus on silti kaksijakoinen: viidesosaa uusista ja laajennusinvestoinneista pidetään varmoina ja kolmasosaa todennäköisinä, mutta mahdollisesti toteutettavien investointien osuus on kasvanut. Investointituella on ratkaiseva merkitys, sillä 63 prosenttia toteuttaisi hankkeen suunnitellussa laajuudessa vain nykyisen tukitason turvin ja vain 7 prosenttia ilman tukea. Kuva tuotannon kannattavuudesta on parantunut, mutta rahoitus ja lisäpellon saatavuus ovat aiempaa selvempiä pullonkauloja. Kehittämisessä painottuvat eläinterveys, keskituotos, ruokinnan optimointi, lypsyrobotit, energiaratkaisut ja hyvinvointi-investoinnit. 

Naudanlihantuotannossa näkymä on kohentunut edelliseen kyselyyn verrattuna. Erikoistuneiden naudanlihatilojen jatkamishalukkuus vuoteen 2035 on kasvanut selvästi. Emolehmätiloista 64 prosenttia ja muista erikoistuneista nautatilosta 58 prosenttia aikoo jatkaa. Investointihalu on vahvistunut erityisesti emolehmätiloilla, joista 23 prosenttia suunnittelee uus- tai laajennusinvestointia ja 28 prosenttia peruskorjausta. Lihanautatiloilla vastaavat osuudet ovat 16 ja 22 prosenttia, selvästi enemmän kuin vuosina 2024 ja 2022. Suunnitelmat painottuvat suurempiin yksiköihin. Silti epävarmuus, lisäpellon saatavuus, kannattavuus, rahoitus ja vasikkapula jarruttavat toteutusta. 

Lammastaloudessa näkymä on kaksijakoinen. Usko tulevaisuuteen ja investointisuunnitelmat ovat vahvistuneet: uus- tai laajennusinvestointeja suunnittelee 14 prosenttia tiloista, kun osuus oli 3 prosenttia vuonna 2024, ja peruskorjauksia 34 prosenttia. Samalla toteutumisvarmuus on heikompi kuin monilla muilla kotieläintiloilla. Lammastilat eroavat muusta kotieläintuotannosta siinä, että tuotanto on vahvasti monitoimista. Karitsanlihantuotannon rinnalla korostuvat maiseman- ja perinnebiotooppien hoito sekä villan ja taljojen jatkojalostus. Tämä tekee alasta erityisen riippuvaisen maatalouspolitiikan ja tukiratkaisujen suunnasta.  

Sianlihantuotanto 

Sianlihantuotannossa suhdannekuva oli alkuvuodesta aiempaa valoisampi, mutta investointisuunnitelmat ovat edelleen varovaisia. Sikatilojen arvio omasta kannattavuudesta ja lähivuosien näkymistä oli myönteisempi kuin kaksi vuotta sitten. Luopumisvauhti olisi myös hieman loivenemassa. Vuonna 2035 sikatiloja arvioidaan olevan enää 324 eli tuotanto keskittyy nopeasti. Tuotannon painopiste säilyy Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla, mutta tilamäärän suhteellinen supistuminen on hitaampaa laajemmalla Itä- ja Pohjois-Suomen sekä Pohjanmaan alueella kuin Lounais- ja Etelä-Suomessa. Investointihalukkuutta on noin 225 tilalla, suunnilleen yhtä paljon kuin kaksi vuotta sitten, mutta suunnitelmat painottuvat edelleen peruskorjauksiin. Suurimmilla yksiköillä on eniten suunnitelmia ja lihasikaloissa investoinnit voivat kasvattaa paikkamäärää. Porsas- ja yhdistelmäsikaloissa kiinnostusta on esimerkiksi vapaaseen porsitukseen ja tiineytyshäkeistä luopumiseen. Investointipäätöksiä ohjaavat ennen kaikkea kannattavuus, epävarmuus tulevasta, rahoituksen saatavuus ja investointituen ratkaiseva merkitys. Tuen varassa toteuttaisi suunnitellussa laajuudessa 71 prosenttia sika-alan investoijista. 
 

Kananmunan tuotanto 

Kananmunantuotannon tilanne poikkeaa monesta muusta tuotantosuunnasta. Jatkamishalukkuus on vahvaa, kannattavuusnäkymät ovat aiempaa positiivisemmat ja tilamäärän lasku on maltillisempaa. Vuonna 2035 kanatiloja ennustetaan olevan noin 140. Investointisuunnitelmia on lähes 70 tilalla eli 34 prosentilla tiloista. Suunnitelmat liittyvät suurelta osin peruskorjauksiin ja tuotantomuodon vaihtoon virikehäkeistä lattiaratkaisuihin. Tuotannon ennakoidaan nousevan investointien myötä noin 87 miljoonaan kiloon vuoteen 2029 ja pysyvän 87–88 miljoonassa kilossa, kun uudet lisäpaikat ja lopettajien poistuma tasapainottuvat.  
 

Luomu 

Luomutuotannon kasvu näyttää syntyvän nykyisten tilojen koon kasvusta, ei uusien tilojen siirtymisestä luomuun. Luomutilojen määrän ennustetaan laskevan 3 868:sta 3 390:een vuosina 2025–2035, mutta tilojen keskimääräinen pinta-ala on kasvamassa kasvaa 80:stä yli 100 hehtaariin. Tällöin luomuala vakiintuisi 14–15 prosenttiin kokonaispeltoalasta.  

Eri tuotantosuunnissa luomun osuus vaihtelee jyrkästi. Lampaanlihassa osuus on noin 30 %, kananmunissa 6 %, naudanlihassa 5 %, viljassa 4 %, maidossa 3 %, perunassa 2 % ja sianlihassa vain 0,3 %. 

Tavanomaiseen tuotantoon verrattuna luomutilojen kannattavuusodotukset ovat paremmat, ympäristötoimet vahvemmassa roolissa ja johtaminen tavoitteellisempaa. Kiinnostus luomuun on kuitenkin hiipunut selvästi. Maidossa kasvu on pysähtynyt, luomumunien tuotanto laskee 2029 jälkeen ilman uusien tilojen siirtymistä luomuun. Lammastaloudessa osalta kiinnostus on vakaampaa, mutta eläinmäärä riippuu jatkajista. Luomun kehitystä tukevat kannattavuus, tuet, markkinahinta ja kysyntä, mutta jarruina ovat byrokratia, tarkat säädökset, rikkakasvit, alhainen satotaso ja markkinariskit.

Juha Lappalainen

tutkimuspäällikkö, maatalous

maatalouden tulo- ja rakennepolitiikka, EU:n ja kansalliset tuet, tilastot ja tutkimukset, maatalouspoliittinen aineisto

+358 20 413 2415

+358 40 546 6675

aiheet: kysely, maatilojen kehitysnäkymät