Metsämme eivät ole tulivuoria
Blogi – Maaseudun edunvalvonta
Metsämme eivät ole tulivuoria
24.10.2016
Tulivuorien ilmastopäästöille ei voida mitään. Ne otetaan annettuna taustakuormana. Metsiemme hiilinieluja ei kuitenkaan saa ottaa vastaavasti annettuna taustasidontana. EU:n metsäisimmän maan hiilivarasto ei ole syntynyt tyhjästä ilmaisena lounaana vaan vuosisataisen työn ja taidon tuloksena. Investointina.
Näin piti komission edustajaa oikaista, kun hän erotteli ilmastotoimia taustapäästöistä ja -nieluista, jotka ovat ja pysyvät - annettuina. Metsät esitettiin hiilidioksidin taustanieluna kuten tulivuoret taustapäästäjinä.
Metsiemme mittava hiilinielu ei todellakaan ole ”free lunch”. Tähän harhaan on puututtava entistä voimakkaammin. Etenkin Suomen, EU:n metsäisimmän maan, joksi komission edustaja meidät oikeutetusti tunnusti. Oli muistutettava, että ilman kestävää metsänhoitoa ja -käyttöä vuotuinen nettonielumme ei olisi sitä mitä se on ollut jo pitkään eli noin 30 Mt hiilidioksidiekvivalenttia.
Keskustelu oli komission heinäkuisen ilmastopolitiikan esityksen analysointia. Tällä kertaa kärkenä oli se, miten metsätaloutta kohdellaan, jotta Pariisin ilmastolupaukset saadaan EU:n osalta maaliin. Komission mallittajat laskevat parhaillaan metsien hiilinielun vertailutasoa, jonka kaikkien EU:n jäsenmaiden tulisi hyväksyä. Edessä on ns. komiteatyö, joka askarruttaa: Suomenko pitäisi alistua kaikkia jäsenmaita koskeviin harmonisoituihin laskentasääntöihin ja vertailutasoon? Sellaisiin, jotka kaikki jäsenmaat hyväksyvät - nekin, jotka ovat metsänsä jo hakanneet. Tässä olemme helposti häviäjä.
Komission mukaan kaikki jäsenmaat yliarvioivat parhaillaan tulevaisuuden nielunsa. Neuvoston kokouksessa 17.10.2016 komissaari Cañete kehotti rakentavaan työhön ja johdonmukaisiin menetelmiin hiilinielujen arvioinnissa. Suomi on kuuluttanut läpinäkyviä laskentasääntöjä ja tasapainoisuutta, kuten ministeri Tiilikaisen puheenvuorossa kuullaan.
Harmonisoidut laskentasäännöt eivät kuitenkaan meille välttämättä riitä. Tuntuu oikealta, että metsämaana meidän tulisi saada erityiskohtelu, onhan lähtökohtamme niin erilaiset kuin monissa muissa maissa. Ns. Durban-poikkeukselle eli metsäpinta-alan pienenemisen kompensoinnille on alettava puhumaan jatkoa. Meillä kun on metsää joka puolella eikä tilaa tehdä muuta. Metsätalouden kohtaloksi ei saa koitua vähäinen metsän hävittäminen tai kohtuuttoman korkea hiilinielun vertailutaso. Poikkeuksiin meillä olisi sama oikeus kuin maatalousmaiden poikkeuksilla, joilla taataan tuotannon jatkuvuus.
Nähdäkseni Suomen metsäpoikkeukset olisivat ilmastopolitiikan pelisääntöjen mukaisia, sillä maatalouspoikkeukset ovat jo esityksessä sisällä. Tässä on itse asiassa suuri epäloogisuus. EU:n maatalousmaiden poliittinen voima näkyy komission ilmastoesityksessä, sillä Ranskan, Irlannin ja Tanskan hiilijoustojen kiintiöt ovat omaa luokkaansa. Metsämaiden on päästävä samaan, tarvitsemme joustot turvataksemme vuosisataisen elinkeinomme.
Komissio perustelee, että maatalouden suhteellinen osuus on kriteerinä maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen kompensointimahdollisuuksiin. Suurilla maatalousmailla on siten suuremmat mahdollisuudet käyttää hiilidioksidin sidontaa maatalouskaasujen päästöjen vähentämisessä.
Miksi meidän nieluun ei luoteta? Käsittääkseni kysymys on yleisestä epäluottamuksesta. Pelätään, että metsien hiilivarastot kulutettaisiin loppuun, ellei tiettyä tasoa ”nielukiintiölle” aseteta. Toisin kuin monet muut jäsenmaat, Suomi on niellyt ja säilönyt hiiltä hoitamalla metsiänsä. Maataloutemme ei ole laajentunut Ranskan malliin tai Irlannin nurmille, joiden reunuksia nyt metsitetään ja saadaan kompensaatiota maatalouspäästöille.
Suomen maatalouden kompensaatioille ei komission heinäkuun 2016 ilmastopolitiikan esityksessä juuri ole jätetty tilaa. Olemmehan pieni maatalousmaa. Samalla kaavalla Suomen metsien käytölle tulisi esityksessä jättää valtavasti tilaa: Olemmehan suurin metsämaa.
On nurinkurista, että EU:n ilmastopolitiikka on lyömässä alas biomassan tuotannon edellytyksiä oloissa, jossa ilmastonmuutoksen edetessä olisi oikeasti vettä ja kasvun voimaa ylläpitää hyvinvointia meillä ja muualla. Tämä olisi Pariisin sopimuksen sekä kestävän kehityksen Agenda2030 tavoitteiden vastaista.
aiheet: maanrakentaja, metsät, hiilinielu, päästöt
MAANRAKENTAJA
Liisa Pietola, MTK
MTK:n ympäristöjohtaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti.
MOTTO: Luonto auttaa meitä ja me luontoa, jotta saamme ruokamme ja lämpömme.