Takaisin Ollako vai eikö olla? Siinäpä metsien hiilinielujen pulma.

Blogi – Metsätalous ja metsänomistaminen

Ollako vai eikö olla? Siinäpä metsien hiilinielujen pulma.

13.01.2017

Kesän ilmastopaketissaan komissio asetti päästöjenvähennystavoitteet jäte-, liikenne-, rakennus- ja maataloussektorille taakanjakopäätöksessään. Jäsenmaiden päätettäväksi jää, millä sektoreilla ja miten tavoitteet tullaan toteuttamaan, joten kustannustehokkuus tulee olemaan olennainen tekijä, kun vertailua tehdään eri sektoreiden välillä. Esityksessä tunnustettiin maataloussektorin rajoitetut mahdollisuudet vähentää päästöjään ruokaturvaa vaarantamatta, joten suurille maataloustuottajamaille myönnettiin ylimääräisiä päästöoikeuksia ja joustoja. Joustoja voidaan saavuttaa lisäämällä hiilensidonta maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) sektorilla. LULUCF-sektori on ollut mukana ilmastopolitiikassa jo Kioton pöytäkirjassa, jonka voimassaolo päättyy vuonna 2020. EU haluaa jatkaa LULUCF-sektorin päästöjenmittaamista saavuttaakseen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet sekä vähentääkseen päästöjä kaikilla sektoreilla.

Keskusteluja on käyty yleisellä tasolla heinäkuusta lähtien. Näyttää siltä, että komissio ei tule juurikaan muuttamaan laskentasääntöjään ennen tulevia käsittelyjä neuvostossa ja parlamentissa. Muutoksia kuitenkin tarvitaan, jotta ilmastopolitiikka huomioisi metsien roolin ja mahdollisuudet kokonaisuudessaan. Etenkin maiden mahdollisuus määrittää oma metsienhiilinielun vertailutaso perustuen parhaaseen saatavilla olevaan tietoon olisi tärkeää. Kesän ilmastopaketin on tunnustettava metsänhoidon ja puutuotteiden merkitys hiilivarastojen kasvattamiselle. Suomi tarvitsee mahdollisuuden hyödyntää uusinta biotalousstrategiaansa metsien vertailutason määrittämiseksi, sillä muuten todellinen suomalainen erityisosaaminen ja -piirteet jäävät hyödyntämättä poliittisten linjauksien takia.

Ympäristöjärjestöt ovat kuitenkin kritisoineet lisääntyviä hakkuita, sillä ne pienentäisivät metsien hiilinielua. Tämä pitää paikkansa lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikavälillä metsien hyödyntämisellä voidaan saavuttaa ilmastohyötyjä. Lyhyellä aikavälillä metsiensuojelu lisää hiilinieluja ja -varastoja, mutta metsiin sitoutunut hiili voi vapautua hyvinkin nopeasti, sillä vanhat metsät ovat yhä alttiimpia metsätuhoille. Äärimmäisten sääilmiöiden on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa, joten pitkällä aikavälillä riskit kasvavat joka tapauksessa nykytilanteeseen verrattuna.

Metsätuhot voivat pahimmillaan vapauttaa hyvin suuriakin määriä hiiltä boreaalisella metsävyöhykkeellä, kuten metsätuhot Venäjällä ja Kanadassa osoittavat. Esimerkiksi Kanadan metsäpinta-ala on 374 milj. ha ja Suomessa taas 23,7 milj. ha, mutta Kanadassa metsät olivat vuonna 2014 kuitenkin 72 miljoonan tonnin päästö, kun taas Suomessa metsät olivat 44,7 miljoonan tonnin hiilinielu. Kestävällä metsänhoidolla ja riittävää infrastruktuuria ylläpitämällä voidaan torjua mahdollisia tuhoja ja hyödyntää raaka-ainetta, jolla voidaan korvata energia intensiivisempiä materiaaleja.

Metsänhoitokaan ei kuitenkaan pysty vastaamaan kaikkiin haasteisiin. Esimerkiksi vuonna 2005 Gudrun-myrsky kaatoi Etelä-Ruotsissa n. 75 milj. m3 puuta joka esimerkiksi ylittää suomalaisten metsien vuosittaisen hakkuupoistuman n. 10 milj. m3. Myrskytuhot altistavat lähialueiden metsät myös tuholaisille, sillä kaatuneet puut tarjoavat ihanteellisen lisääntymisalustan tuhohyönteisille ja -sienille. Taloudelliset tappiot ovat myös suuria ja korjuukustannukset kalliimmat. Puiden jalostusarvokin laskee merkittävästi ja käyttömahdollisuudet huononevat, sillä esimerkiksi vaurioitunutta tukkipuuta ei voida käyttää pitkäikäisiin puutuotteisiin, jotka varastoisivat hiiltä, vaan ne hyödynnetään joko sellun- tai energiantuotannossa.

Pelkkää metsien suojelua ei voida pitää ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta viisaana päätöksenä. Päätöksissä tulisi aina huomioida myös sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Metsätalouden merkitys on Suomen taloudelle merkittävä, kuten Helsingin Sanomien 27.12. julkaistussa artikkelissa voidaan todeta, sillä UPM oli suurin, MetsäGroup neljännes ja Stora Enso kuudenneksi suurin tulojen tuottaja kansaintaloudelle. Metsäteollisuus ei ole ainoa hyötyjä metsätaloudessa vaan Suomen metsätaloudenrakenne mahdollistaa voittojen tasaisen jakautumisen eri ryhmien välillä. Samaa ei voida sanoa vesi- ja tuulivoimasta. Tulisi myös muistaa, että puun käyttö kaukolämmön ja sähkön yhdistetyssä tuotannossa on tällä hetkellä ainut kilpailukykyinen uusiutuva energianmuoto, joten vajetta nykyisessä tuotannossa jouduttaisiin luultavasti korvaamaan fossiilisilla raaka-aineilla.

Uusiutuvien energiamuotojen tukeminen on tärkeää, jotta voisimme siirtyä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa vuoteen 2050. Tarvitsemme kuitenkin tuottavan ja hyvinvoivan metsäsektorin, jotta voisimme ylläpitää NATURA- ja Metso-alueiden rahoitusta, tieverkostoa ja maaseudun hyvinvointia sekä tuottaa verotuloja uusien energiamuotojen lisäämiseen ja kehittämiseen. Ratkaisujen tulee perustua paikalliseen osaamiseen ja raaka-aineisiin, sillä muuten toiminta ei pitkällä aikavälillä ole kestävällä pohjalla.

Pentti Linnamaa

EUROOPAN YTIMESTÄ

MTK:n Brysselin toimisto


Brysselin toimiston tehtävänä on ajaa jäsentemme etuja sekä varmistaa, että Suomen maatalouden erityispiirteet otetaan huomioon mahdollisimman hyvin EU:n lainsäädännössä ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Brysselin toimisto seuraa EU:n maatalouspolitiikkaa ja toimii aktiivisesti Euroopan maataloustuottajien ja maatalousosuuskuntien järjestö Copa-Cogecassa.
Euroopan ytimestä -blogia on kirjoittanut Brysselin toimistolla harjoittelijana työskennelleet Tiina Paajanen, Elin Sundblad, Terhi Korpi, Kaius Oljemark, Joanna Asumus, Elisa Vornanen, Pentti Linnamaa, Linnea Nordling, Milla Anttila sekä Iida Viholainen.