Ruokahävikki on roskiin päätynyttä ruokaa, jonka synty olisi voitu välttää valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin.

Ruuan ja ruokaketjun osuus kaiken kulutuksemme ympäristövaikutuksista on noin 40%, joten turhaan tuotettu ruoka kuormittaa talouden lisäksi ympäristöä. Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Suomalaisen ruokaketjussa tuotetusta ruuasta 10-15% eli noin 450 miljoonaa kiloa menee hukkaan. Ruokaketjun eri osuudet ovat seuraavat:
- kotitaloudet 120-160 miljoonaa kiloa eli 30%
- ravintolat, joukkoruokailu 75-85 miljoonaa kiloa eli 20%
- kauppa 65-75 miljoonaa kiloa eli 18%
- teollisuus 75-105 miljoonaa kiloa eli 20%
- alkutuotanto 50-60 miljoonaa kiloa eli 12%

Euroopan unionin alueella heitetään noin 88 miljoonaa tonnia ruokaa pois vuosittain. Henkeä kohden tämä tarkoittaa 173 kg vuodessa. Tämän hukatun ruuan arvo on noin 143 miljardia euroa ollen noin 20% tuotetusta ruuasta.

Maailmanlaajuisesti noin kolmannes tuotetusta ruuasta eli 1.3 miljardia tonnia heitetään vuosittain pois. Arvioiden mukaan tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä. Kolmannes maailman viljelyskelpoisesta maasta käytetään sellaisen ruuan tuotantoon, joka lopulta jää käyttämättä. Kehittyvissä maissa syntyvä ruokahävikki on pääosin tahatonta hävikkiä, joka johtuu kehnoista kuljetus- ja säilytysvälineistöistä. Vauraimmistaa maissa syntyvä ruokahävikki ei ole niinkään tahatonta, vaan johtuu ennemmin huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä. Kuluttajat ostavat liikaa ruokaa ja kaupat tarjoavat vain täydelliseltä näyttäviä tuotteita.

Globaalisti tuotetusta ruuasta jää vuosittain käyttämättä:

30% viljasta eli 763 miljardia pastapakkausta
20% maitotuotteista ja munista eli 574 miljardia kananmunaa
35% kalasta ja merenelävistä eli 3 miljardia Atlantin lohta
45% hedelmistä ja vihanneksista eli 3,7 biljoonaa omenaa
20% lihasta eli 75 miljoonaa lehmää
20% öljy- ja palkokasveista eli sellainen määrä oliiveja, joka tarvitaan 11 000:n olympiamittaiseen uima-altaaseen mahtuvan oliiviöljyn tuottamiseen
45% juuri- ja mukulakasveista eli 1 miljardia pussillista perunaa

Mistä hävikki syntyy

Talouden tyyppi vaikuttaa ruokahävikin muodostumiseen: yksin asuva nainen heittää selkeästi eniten ruokaa pois, mutta myös lapsiperheet tuottavat paljon hävikkiä. Niissä kotitalouksissa, joissa eniten ostetaan ja käytetään rahaa ruokaan, syntyy myös ruokahävikkiä kaikkein eniten.

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, tilanteiden muuttumisesta sekä keittiötaitojen heikkoudesta ja viitseliäisyyden puutteesta. Tähteitä ei osata tai haluta hyödyntää ja parasta ennen -merkintää ei osata erottaa viimeinen käyttöpäivä -merkinnästä. Selkeästi yleisin syy ruuan poisheittämiseen on ruuan pilaantuminen. Myös ruuan jääminen lautastähteeksi, ruuan liiallinen valmistaminen ja haluttomuus syödä samaa ruokaa uudelleen ovat yleisiä syitä. Ruoka on myös saattanut näyttää täysin syömäkelpoiselta, mutta ei olla haluttu ottaa riskiä. Kuluttajien toiveet ja korkeat vaatimukset heijastuvat myös teollisuuden, kaupan ja ravintoloiden hävikkiin.

Mitä hävikin vähentämiseksi olisi tehtävissä

YK:n ja EU:n asettaman tavoitteen saavuttaminen, eli ruokahävikin määrän puolittaminen reilussa kymmenessä vuodessa, vaatii jokaisen ruuantuottajan, yrityksen, kaupan, ravintolan ja kuluttajan panostusta. Lakien ja säädösten on tuettava ruokahävikin vähentämistä. Suomessa on viime vuosina keskusteltu Ranskan mallin mukaisesta laista, joka kieltää ruuan poisheittämisen kaupoilta ja ravintoloilta. Suomessa on toistaiseksi nähty, että vapaaehtoistoimet ovat riittäviä.

Ruokahävikin vähentämisessä kyse ei ole ainoastaan ruokaketjun toiminnasta, vaan kaikista ruuan kanssa kosketuksissa olevista tahoista.  Erityisesti kuluttajien tietoisuuden, taitojen ja asenteiden on muututtava.

Kymmenen vinkkiä kuluttajalle ruokahävikin vähentämiseen:

1. Mieti jo ennakkoon, mitä vanhentuvia ruoka-aineita sinulla on kotona, ja suunnittele ostokset sen mukaan.
2. Ota valokuva jääkaappisi sisällöstä ennen lähtöäsi ruokaostoksille. Näin näet kaupassa mitä tuotteita jääkaapissasi jo on, ja vältyt turhilta ostoksilta.
3. Pakkauskoon valinnassa on oleellista se, että kaikki pakkauksessa oleva ruoka tulee käytettyä. Pakkausten ympäristövaikutukset ovat pienemmät kuin hukkaan menevän ruoan. Edullinen kilohinta ei merkitse säästöä, jos osa pakkauksesta jää lopulta käyttämättä.
4. Muista, että parasta ennen -merkinnällä tarkoitetaan vähimmäissäilyvyysaikaa, johon saakka elintarvike ainakin säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Viimeinen käyttöpäivä -merkintä sen sijaan on nimensä mukaisesti päivä, jolloin valmistaja on tarkoittanut tuotteen viimeistään käytettäväksi.
5. Muista aistinvarainen arviointi. Katso ja nuuhki. Jos ruoka ei näytä tai tuoksu pilaantuneelta, eikä viimeinen käyttöpäivä ole mennyt, kokeile maistaa pieni pala. Uskalla luottaa aisteihisi!
6. Jos ruokaa jäi pieni määrä, hyödynnä se osana seuraavan päivän ateriaa. Jos ruokaa jäi isompi satsi, pakasta se ja käytä myöhemmin.
7. Kaikkein nopeimmin pilaantuvat tuoretuotteet kannattaa asetella jääkaapissa samalle hyllylle silmiesi korkeudelle, jotta ne eivät unohdu kaapin perukoille.
8. Ota ruokaa lautasellesi nälän, älä tottumuksen mukaan.
9. Pidä pää kylmänä kaupassa: Osta vain ne tuotteet, jotka tiedät ehtiväsi käyttää ennen niiden pilaantumista.
10. Ruokaostoksille ei kannata mennä nälkäisenä, sillä nälkäisenä on helppo sortua tarpeettomiin heräteostoksiin.
    
    

Lähteet: FAO, EU Food, MTT, LUKE, HSY, FUSIONS 2016, ECOPAF-hanke, KURU-hanke, FOODSPILL-hanke