Ovi jäi raolleen - ilmastoavaus loi toivoa maa- ja metsätaloudellemme
Blogi – Maaseudun edunvalvonta
Ovi jäi raolleen - ilmastoavaus loi toivoa maa- ja metsätaloudellemme
21.07.2016
Eilinen komission esitys lunastaa EU:n ilmastotavoitteet Pariisin sopimuksen mukaisesti avasi mahdollisuuksia sektoreillemme. Esitys antaa toivoa, ovi on raollaan. Työtä oven aukaisemiseksi jaksaa tehdä, kun luvassa on parempaa: Vaikka ilmastotavoite on Suomelle varsin kova ja kallis meidän sektorimme apu on kullankallis.
Kuten energia- ja ilmastokomissaari Miguel Arias Cañete lehdistötilaisuudessa ilmaisi, metsienhoidon merkitys otetaan huomioon, mikäli tiedot metsänieluista vakuuttavat. Vielä ne eivät vakuuttaneet. Puutuotteiden hiilinielu tullaan ottamaan huomioon, mikä on positiivinen asia meille. Se, että maatalousmaan hiilensidonta nähtiin eilen virallisesti vain metsittämisen kautta, jäi askarruttamaan ja haastaa.
Joka tapauksessa ensimmäistä kertaa maankäyttösektori eli käytännössä maanviljelyn ja metsien hiilidioksidipäästöt- ja sidonta ovat sisällä EU:n energia- ja ilmastopolitiikkakehyksessä. Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen on edelleen kärki mutta nyt hiilensidonta nähdään oikeutetusti osana ratkaisua.
Mikä on varsinaisen hiilensidonnan rooli ja kuinka paljon vain eri kasvillisuuksien pinta-ala on tässä kriteerinä? Tämä riippuu miten luonnontieteilijät, metsänhoitajat ja agronomit osaavat näyttää tietotaitonsa luonnon mahdollisuuksista sitoa hiilidioksidia eri viljely- ja kasvatusmenetelmissä.
Suomalaisten tutkijoiden ja biotalouden edistäjien on nyt puhallettava yhteiseen hiileen, mennä aidosti luonnon äänellä ja tunnistaa ne mahdollisuudet, jotka Suomelle on suotu haastamaan ilmaston muutosta. Toivon, että joukkoihin liittyvät myös ympäristöhallinto ja koko luontoväki, me. Parhaimmillaan voimme näyttää oikeasti luonnon hiilensidonnan voiman ja lunastaa politiikassa biomassan tuottajille kuuluva oikea paikka olla osa ratkaisua.
Työ ei koske vain metsien hoidon ja käytön mahdollisuuksia, vaan myös maatalousmaata. Olen tyytyväinen, että hiilensidonnan joustoissa annetaan mahdollisuus myös nurmillemme.
Esityksen liitteen III ”Grass management” ei ole vain pysyviä nurmien vaalimista vaan kestävää nurmikiertoa, jolla vaalitaan maaperän hiilitasetta ja kasvukuntoa. Tämä on erityisesti pohjoisten maatilojen toivo, joka pitää viedä maaliin siten, että maatalous osataan nähdä tulevaisuudessa lähempänä hiilineutraalisuutta.
Vaikka metaani- ja dityppioksidipäästöt jatkavat maatalouden onnistumisen todistusnumeroina, myös hiilidioksidin sidonnalle annetaan arvosana. Paljon riippuu arvostelukriteereistä, miten hyvin pärjäämme. Ja kuinka paljon voimme käyttää hiilensidonnastamme päästövähennystavoitteisiin pääsemiseksi.
Suomi sai yllättävän pienen kiintiön joustoon hiilensidonnasta, vain 4,5 Mt CO2-ekv vuodessa, vaikka jo pelkän maatalousmaan hiilidioksidin sidonta vuodessa on 35 Mt CO2-ekv (SVT).
Tässä riittää töitä heti alkuun: Ei ole oikein, että Irlanti sai 28,8 ja Ranska 58,2 MtCO2-ekv. Suomen hiilidioksidin sidonta ei ole niin paljon heikompaa. Siitä voinemme olla kaikki samaa mieltä. Ero kuvastaa politiikan mahtia, ei luonnontieteellisiä perusteita. Joustoluvut ja hiilensidonta eivät perustu tieteeseen, vaan suurten maataloustuottajamaiden neuvotteluvoimaan päätöksenteossa. Tämä syö uskoa EU:n päätöksentekoprosessilta ja tieteeltä.
Ilmastonmuutosta emme saa pysäytettyä kuin tiedeperusteisella politiikalla, jolla on nyt tuhannen taalan paikka. Kestävä biotalous on tässä kaikessa kantava perusta.
MAANRAKENTAJA
Liisa Pietola, MTK
MTK:n ympäristöjohtaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti.
MOTTO: Luonto auttaa meitä ja me luontoa, jotta saamme ruokamme ja lämpömme.