Pari satakuntalaista

Takaisin Pari satakuntalaista

Blogi – Jäsenyys

Pari satakuntalaista

14.01.2020

Kun on aktiivivuosinani olin tekemissä hyvin paljon satakuntalaisten kanssa, on syytä antaa tunnustusta niin myötä kuin vastamäessäkin. Maaseudun tulevaisuus julkaisi vaikuttajien JUHA KORKEAOJAN ja JUKKA TUORIN näkemyksiä tärkeistä asioista.
Annan arvoa asioille syystä, jonka Juha Korkeaoja on ilmaissut sanomalla että ”satakunta on kuin Suomi pienoiskoossa niin hyvine kuin huononekin mausteineen”. Eteläinen vauras maaseutu, pohjoinen karu; yrittäjälähtöinen tai varautunut; isänmaallinen ja kansainvälinen. Kaikki ominaisuuksia, jotka eivät suinkaan mahdu yleensä samaan maakuntaan. Ei ainakaan vakaan ja hitaan hämäläisen mielestä.

JUHA KORKEAOJA painottaa synttärihaastattelussaan tiedonvälityksen ja siirron merkitystä. Aivan oikein kaikki on tapahtumassa julkisuuden kautta. Ja niinhän sanotaan, että se on avoimuutta; kuitenkin keskeneräisten asioiden osalla ongelmallista. Usein kollektiiviset päätökset vaativat työrauhaa ja liiallinen ennakointi on haitallista. Mediamaailma on tässä eri mieltä siihen asti kunnes se koskettaa heidän omia intressejään. Hyvän median ja toimittajan tunnistaa siitä, että hän malttaa.

JUHA kuuluu siihen ikäluokkaan, josta kannattaisi ottaa mallia. Kyllä me Juhan kanssa olisimme voineet mestaroida yksittäisillä asioilla, mutta oivalsimme, että kokonaisuuden kannalta se ei olisi viisasta. Esimerkkinä voisi käyttää vaikkapa Suomen EU-jäsenyyttä, josta tiesimme paljon enemmän kuin siitä kerroimme. Jälkeenpäin itsekin varmaan asian vasta huomasimme.
Nykyinen aika on tiedonvälityksen suuressa murroksessa ja sitä voi käyttää myös hyväseen. Niin meillä tietyt tahot tekevät ja lyhyellä tähtäimellä siitä hyötyvätkin. Kukahan nyt uskaltaisi nostaa esiin VAKAUDEN. Onko se jo vanhanaikaista?

JUKKA TUORIN kirjoitus on hieno kokeneen miehen analyysi. Se kertoo ennen muuta siitä, miten järjestötoiminta kaikkineen on itse astunut miinaan. On siis passivoitunut ja luovuttanut asemansa virkamies/ toimihenkilövaltaan. Esimerkkinä vaikka se, että kuntatasolla ns. lautakuntapäätökset eivät ole todellisia. Lautakunnat olivat valtavan hyviä harjoittelupaikkoja isoon ja laaja-alaiseen päätöksentekoon. Kuvittelimmeko että yleisen koulutustason kohottamisella voidaan korvata asiantuntemus ja kokemus? Valta siirtyi muualle; niin aina käy. Valtaa ei anneta, se otetaan.
Aivan sama tarina koskettaa mm. järjestötoiminnan ja osuustoiminnan tätä päivää.

Eihän peruutuspeiliin kannata katsoa? Se saattaisi kuitenkin olla viisautta vaikkapa siten, että tutustuu Satakunnan ja Pirkanmaan liittojen historiikkeihin. Se vaatii aikaa ja malttia, mutta sitä oppia suosittelen.

Juhalle onnea ja Jukalle kiitos.

Markku Vuorensola
mvuorens@welho.com

aiheet: veteraanivärinää