Politiikkaa ilman valtakirjaa

Takaisin Politiikkaa ilman valtakirjaa

Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Politiikkaa ilman valtakirjaa

10.03.2016

Olemme suurella mielenkiinnolla ja jännityksellä saaneet seurata näytelmää nimeltä YHTEISKUNTASOPIMUS. Kirjoitin 27.10.2015 blogissani: ” Olen ihaillut SAK:n tapaa vastustaa. Se on tapahtunut pelaamalla aikaa. Mitään ei tehdä, myönnetä ennen kuin saadaan lisäaikaa ja neuvottelua, neuvottelun perään. Asioista, joista on jo olemassa selvä näkemys. Aika on rahaa ja SAK osaa neuvottelupelin. Se toimii sekä pelaajana että tuomarina.” Tämän siis tiesimme ja osasimme odottaa.

On olemassa monta eri selitystä tilanteelle, ilman minkäänlaista osoittelua. Ensiksi tulee mieleen käydäänkö tässä nyt SAK:n sisällä jo uuden suuren etujärjestön puheenjohtajapeliä? Onko kyseessä SDP:n operoima selkkaus? Ottaako yksi etujärjestö nyt itselleen myös poliittista valtaa; ilman valtakirjaa? Viestiikö maan hallituksen toiminta nyt sellaista epävarmuutta johon on helppo iskeä?

Kaikki edellä mainitut kysymykset voi hyvin esittää, kun asiaa kansalaisena katselee. Nyt vieläkin ollaan liekanarussa, joka kansantalouden kannalta on kallista. Tämän laskun maksavat lopulta suomalaiset nuoret keskituloiset ihmiset ja perheet. Nyt aika on todella rahaa. Kuka nyt rohkenee pistää perälaudan kiinni ja lopettaa huutokaupan?

Sanotaan, että tämä on politiikkaa. Jos se on sitä, on meillä kaksi keinoa. Hallitus ottaa ohjat kuten Ruotsin ent. valtionvarainministeri Anders Borg kehottaa tai kuten Paavo Lipponen johtajuudesta kirjoittaa.

Pidän erityisen vaarallisena sitä, että työmarkkinakentän osapuolet pyrkivät sanelemaan poliittiset päätökset. He jättävät maan hallitukselle lainsäädännön valmistelun ja eduskunnalle vain ”kumileimasimen” osan. Tässä yhtälössä politiikka on aina syyllinen; olipa johdossa, mikä/mitkä puolueet tahansa.

Selkeimmin ay-vallanhalun ilmaisi puheenjohtaja Ann Selin/ PAM todetessaan: ”maan hallitus ei nauti PAM:n luottamusta”. Ehkä tämä oli häneltä lipsahdus, mutta se kertoo hänen käsityksensä siitä, miten ja mistä yhteiskunnan asioita pitäisi hoitaa. Sopimusyhteiskunta on vaarassa murtua; se jos mikä tarvitsee luottamusta.

Se toinen keino saattaisi olla uudet vaalit. Se ei ole helppo tai halpa keino, mutta hyvin eurooppalainen se on. Annetaan kansan valita, kuka/ketkä asioista päättävät ja ottavat vastuun. Tämä ei ole meillä totunnainen tapa mutta puhdistaisi pöydän. Vähemmistöhallituksen mahdollisuutta pidän huonona, koska silloin hallitus on armopalojen varassa ja demokratian olemus heikkenee.

Historia toistaa itseään. Tähän olen usein palannut. 90-luvun laman aikana oli hieman samanlainen tilanne kuin nyt. Yleislakosta puhuttiin. Silloin pääsimme pälkähästä ja asiat etenivät. Nyt olemme ulkoisten paineiden alla ja siksi tarvitaan kaikkien joustoa.

Markku Vuorensola
mvuorens(at)welho.com

aiheet: veteraanivärinää, yhteiskuntasopimus, työmarkkinakenttä, ammattiyhdistysliike