null Proteiineja yltäkyllin kuluttajien lautasella, vaan ei EU:n maataloudessa

Blogi – Kotieläimet ja maito

Proteiineja yltäkyllin kuluttajien lautasella, vaan ei EU:n maataloudessa

13.5.2016

Samaan aikaan kun kuluttajat tankkaavat itseensä proteiinia yhä lisääntyvään tahtiin erilaisten patukoiden, juomien ja rahkojen muodossa, kärvistelee eurooppalainen maatalous suuressa proteiinivajauksessa. 80 % EU:n kasviproteiinitarpeesta täytetään tuonnilla EU:n ulkopuolelta – ennen kaikkea Brasiliasta, USA:sta ja Argentiinasta. Tuonti on pääasiassa soijaa ja maissia, ja niitä käytetään lähinnä kotieläimille täydennysproteiiniksi.

Tuontiriippuvuus on osaltaan seurausta EU:n ja USA:n Blair House -kauppasopimuksesta. Sopimuksen myötä EU sai mahdollisuuden tukea öljykasvituotantoa, jonka sivutuotteena saadaan kasvivalkuaista, sekä suojata viljantuotantoaan. Vastineeksi EU joutui sallimaan valkuais- ja öljykasvien tullittoman tuonnin. Näin valkuaiskasvien viljelyn kannattavuus ilman tuontisuojaa heikkeni jyrkästi. Maailmanmarkkinahinnoin EU:n soijan tuotanto ei myöskään ole kilpailukykyistä vehnän ja maissin viljelylle. Nämä ovat painavimpia syitä sille, että EU:n valkuaiskasvituotanto kattaa vain noin 3 % viljelymaasta. Suunta on edelleen laskeva, vaikka monissa EU-maissa ekologisella fokusalalla voidaankin nyt tuottaa valkuaiskasveja.

Proteiiniomavaraisuuden lisääntyminen toisi osaltaan hintavakautta EU:n kotieläinsektorille vähentämällä riippuvuutta maatalouden maailman markkinoista. Proteiiniomavaraisuuden nosto olisi edullista myös geopoliittisesti. Lisäksi valkuaiskasveilla on muita, enemmän ruohonjuuritasolla tapahtuvia etuja. Hernekasvien kyky sitoa ilmakehän typpeä vähentää tarvetta mineraalityppilannoitukseen. Tämä hyödyttää sekä viljelijän kukkaroa että edesauttaa EU:ta pääsemään sille asetettuihin ilmasto- ja kiertotaloustavoitteisiin. Valkuaiskasvit viljelykierrossa parantavat myös maan viljavuutta ja rakennetta, ravinteiden sitoutumista, vähentävät kasvitauteja ja lisäävät biologista monimuotoisuutta.

Valkuaiskasvien tuotannon lisääminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Öljy- ja proteiinikasvien hinnat ovat tällä hetkellä alhaiset, eikä muutosta tähän ole näköpiirissä. Hinnan tulisi olla korkeampi, jotta viljely olisi kannattavaa. Haasteena on myös markkinoiden paikallisuus ja rikkonaisuus, sillä tarjonnan tulisi olla tasaista ympäri vuoden. Neonikotinoidien käyttökielto ei ole ainakaan helpottanut tilannetta. Toisaalta viljelykiertokin on vaikea toteuttaa erityisesti pienemmillä tiloilla.

Suomessa viljojen ja nurmen satotasojen nosto, viljan proteiinisatotason nosto sekä herneen ja härkäpavun viljelyn lisääminen olisivat varteenotettavia keinoja proteiinituotannon lisäämiseksi. Lisäksi monipuolisesti eri valkuaiskasvien hyödyntäminen ja aivan uusien kasvien kokeileminen viljelyyn olisi tärkeää jo senkin takia, että soija ei kasva kuin eteläisimmässä Euroopassa.
Valkuaiskasvituotannon lisääminen ei ole kuitenkaan ainoa keino. Tärkeää olisi myös etsiä kokonaan uusia proteiinilähteitä eläinrehun materiaaliksi sekä helpottaa jo olemassa olevien sivuvirtojen hyödyntämistä.

EU:ssa on meneillään aloite hyönteisten sallimiseksi rehujen proteiinilähteenä. Hyönteiset ovat vaikeita markkinoida ihmisille, mutta tietyille kotieläimille kuten sioille ja siipikarjalle hyönteisissä ja erilaisissa nilviäisissä olisi paljon potentiaalia. Hyönteisten etuina ovat ennen kaikkea niiden nopea kasvu ja lisääntyminen, sillä energiaa ei kulu ruumiinlämmön ylläpitämiseen ja elinkaari on lyhyt. Hyönteisten ruokinta antaa myös paljon vapauksia. Ravinnoksi voisi käyttää lantaa, kotitalousjätettä tai monia muita sivuvirtoja, joita ei voida käyttää suoraan kotieläinten ruokintaan. Nämä ominaisuudet tekevät hyönteisistä taloudellisen ja ekologisen rehuraaka-aineen. Jos ja kun hyönteisten käyttö rehuissa saadaan lailliseksi, tulisi tämän jälkeen tuotantokustannuksia saada hilattua alas innovoimalla ja tuotantotekniikoita kehittämällä.

Prosessoidulla eläinproteiinilla tarkoitetaan sivutuotteita, joita muodostuu kotieläinten kasvatuksessa ja erityisesti teurastuksessa, ja jotka jatkokäsitellään turvallisiksi ja tasalaatuisiksi. Prosessoidun eläinproteiinin käyttö kiellettiin EU:ssa vuonna 2001 BSE-epidemian jälkeen. BSE-epidemia puhkesi, kun nautoja ruokittiin teurastetuista naudoista tehdyllä lihaluujauholla. Tällä hetkellä prosessoitua eläinproteiinia saa käyttää vain lemmikkiruoan raaka-aineena ja kalankasvatuksessa rehuna. Prosessoitu eläinproteiini on kuitenkin valtava proteiinivara EU:ssa, jonka hyödyntäminen olisi järkevää sekä taloudellisesti että ekologisesti. Prosessoidun eläinproteiinin osalta tärkeää on jättää märehtijät ja muut puhtaat kasvinsyöjät kokonaan sen käytön ulkopuolelle, sekä estää tietystä eläinlajista tehdyn aineksen joutumista saman lajin rehuihin. Prosessoidun eläinproteiinin käyttökielto esim. sioille ja siipikarjalle on ylimitoitettu varotoimenpide.

Tehokkain keino EU:n oman valkuaiskasvituotannon kasvattamiseen – tai edes tuotannon laskun pysäyttämiseen – olisi valkuaiskasviviljelyn kannattavuuden parantaminen. Tähän voidaan päästä ennen kaikkea tukipolitiikalla, tutkimuksella ja innovoinnilla. Lisäksi tarvitaan ennakkoluulotonta asennetta erilaisten proteiinilähteiden hyödyntämiseen ja kiertotalous-periaatteen edistämistä.

Suomen mediassa puhutaan tällä hetkellä paljon ruoan kotimaisuudesta. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt Suomen proteiiniomavaraisuus. VTT on laatinut vuonna 2015 tiekartan, jolla linjataan toimia Suomen täydennysproteiinin omavaraisuuden nostamiseksi kaksinkertaiseksi, nykyisestä noin 15 prosentista 30 prosenttiin. Tähän tavoitteeseen myös EU:n tulisi pyrkiä.

Linnea Nordling

EUROOPAN YTIMESTÄ

MTK:n Brysselin toimisto


Brysselin toimiston tehtävänä on ajaa jäsentemme etuja sekä varmistaa, että Suomen maatalouden erityispiirteet otetaan huomioon mahdollisimman hyvin EU:n lainsäädännössä ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Brysselin toimisto seuraa EU:n maatalouspolitiikkaa ja toimii aktiivisesti Euroopan maataloustuottajien ja maatalousosuuskuntien järjestö Copa-Cogecassa.
Euroopan ytimestä -blogia on kirjoittanut Brysselin toimistolla harjoittelijana työskennelleet Tiina Paajanen, Elin Sundblad, Terhi Korpi, Kaius Oljemark, Joanna Asumus, Elisa Vornanen, Pentti Linnamaa, Linnea Nordling, Milla Anttila sekä Iida Viholainen.