Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Sankari vai uhri?

05.09.2018

Olen yksi niistä, joka on jankuttanut jo vuosia elinkeinon kannattavuuden perään. Nyt se on keksitty. Ei kannata. Tie köyhyyteen ei ole sankarin tie. Se on pitkähkö prosessi, jolloin tautia sairastetaan kauan. Jopa sukupolvia. Kyllä me sen tiedämme.

Miksi emme panosta, kun on aika. Tai toimimme vasta traktorimarssin jälkeen, katovuosien jälkeen ja liian myöhään. Me harhailemme ” halpuuttamisen ” perään, jolle emme itse voi mitään. Uskooko joku tosiaan, että kauppa ottaa yhteiskuntavastuuta? Osaammeko käyttää joukkovoimaa järjestöllisesti tai kaupallisesti? Oppi on unohdettu. Sitä pitää käyttää silloinkin, kun meitä kohtaan tunnetaan myötätuntoa.

Olin ”viime kriisin” aikaan erään puolueen puoluekokouksessa ja seisahduin piiriin, jossa oli runsas joukko maatalouden asiamiehiä – oikein eduskunnastakin. Heillä oli murhe, kun he joutuvat toteamaan, että kriisipaketti on tulossa. Se paketti oli 500 € / tila. Stop. Nyt MTK laski paketin hinnaksi 200 milj. €. Saatiin 90 milj. eli 1500 € / aktiivitila. Kahdessa erässä ja ilman minkäänlaisia rakenteellisia muutoksia. Stop.

Minun muistini on pitkä. Se ulottuu sellaisiin henkilöihin kuin Grönholmin Kalle, Pietikäisen Seppo, Kairisen Sampsa, Toivo T Pohjala. Antti Kiviniemi, Ilona Mäki, Kaisa Laitinen, Pentti Palmunen, Antti Farnssila jne. Heidän persoonansa pysäytti ajattelun ja muutti sen konkretiaksi. Ja sen nimi oli kannattavuus; kaikissa sen muodoissaan.

Olen liian monta kertaa saanut kuulla ikäisiltäni maanviljelijöiltä lauseen ”enpä taida uskaltaa pojalle suositella tätä ammattia”. Jos maausko loppuu, niin maaseudun arvo murenee.

Pessimistin puheenvuoro. Onkohan?

Markku Vuorensola
mvuorens(at)welho.com

aiheet: halpuutus, veteraanivärinää, kannattavuuskriisi