Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Tiedonvälityksen rooli?

23.05.2017

En näitä kaikkia lehtiä suinkaan kykene lukemaan sanasta sanaan vaan usein kierrätän tilauksiani ja seuraan pääosin ns. valtavirtauksia. En seuraa lainkaan esim. onnettomuusuutisia tai selkeitä mainospuffauksia. Toki seuraan ahkerasti myös televisiota, mutta some-maailmassa olen harjoittelija.

Olen kokenut, että oma maailmankuvani on laajentunut ja siten myös parantunut. Jos minulla oli aikaisemmin aina "oma” mielipide” niin nykyisin koetan sen asettaa osaksi kokonaisuutta.

Viime aikoina olen seurannut – niin kuin hyvin moni suomalainen – kirjoittelua edesmenneestä Presidentti Mauno Koivistosta. On ihailtavaa, että hänen persoonalleen annetaan oikea arvo; rehellisesti. Olen ollut kolmen presidentin aikana eduskunnassa; voin sanoa, että Mauno Koiviston aikana asiat olivat asioita ja tunnelma isällisen leppoisa. Vaikka ongelmia kyllä riitti.

Kuulun itse presidentti-instituution kannattajiin ja siksi arvostan ”isäntää talossa”. Kaiken tuon informaation voisi tiivistää, että suomalaiset ilmeisesti yhä kaipaavat johtajuutta. Mielenkiintoista on kuitenkin, että media antaa tunnustuksen poliitikolle vasta jälkeen päin. Ajallaan hän on ”riistaa”? Tätä kuvaa hyvin media suhtautuminen pääministeriin; eikä vain nykyiseen.     

Toinen valtavirtaus, jota olen seurannut, on viestinnän, tiedotuksen ja median ympärillä käytävä keskustelu. Olen aina kannattanut avointa ja rehellistä tiedotusta. Vain siksi, että se kestää.

Nyt media käy – ennen muuta YLEn ympärillä – mielipiteiden vaihtoa omilla kanavillaan, omasta asemastaan ja arvioi itseään (JNS) sisäisesti. Onko media lainkaan miettinyt kuinka paljon tämä kiinnostaa tavallista kansalaista (= asiakasta ) tai kuinka paljon media-keskustelu on vain heidän oman asemansa pönkittämistä. Arvostan printtimediaa, luen paljon, mutta en halua lukea itsekehuja ja etsiä muista syyllisiä. Median tehtävä on ensisijaisesti tiedon välitys; tehkää se kunnolla. Se riittää.

Kevään tulo on ollut kitsasta. Kaiken kun piti jo aikoja sitten olla valmiina ennen MTK:n Liittokokousta ja 100-vuotisjuhlaa. Nyt tämä toive toteutuu nipin napin. Toivottavasti kuitenkin otamme juhlan juhlana ja uskallamme tunnustaa arvomme tässä yhteiskunnassa. Arvo on iso ja siihen kannattaa paneutua – kaiken kiireenkin keskellä – piakkoin ilmestyvissä monissa historiakirjoituksissa. Se on hyvin mielenkiintoista luettavaa. Vaikkapa vanhalla mustialaisella hengellä: ”Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä”.

Markku Vuorensola
mvuorens(at)welho.com

aiheet: veteraanivärinää, media, yhteiskunnallinen keskustelu