Monelle suomalaiselle Italian kävijälle Umbria ei ole kovinkaan tuttu. Ulkomainen turisti voi helposti pyyhältää alueen läpi tietämättä sen olemassaolosta.

Orvieton kaupungin näyttävä katedraali on Italiaa pohjoiseteläsuunnassa halkovaa A1-moottoritietä ajavalle näkyvä merkki siitä, että on aika ajaa tieltä ulos. Tästä palkitaan, sillä Apenniinien vuoriston peittämä ja Tiber-joen halkoma maakunta tarjoaa maaseudun ja luonnon rauhaa arvostavalle laadukasta lähiruokaa, viinejä sekä vähintään Toscanan veroisia maisemia.
 

Umbriassa on 28 650 maatilaa siinä missä koko Italiassa niitä on yli miljoona. Maakunnan pinta-ala on n. 2,8 % Italiasta ja tilat ovat keskimäärin 10 hehtaarin kokoisia. Maataloudelle on tyypillistä tupakan, oliivin ja viinin viljely.  

Vuoristoisen ympäristön vuoksi on tuotannossa satsattava määrän sijaan laatuun. Viljelyssä on myös agri-ruokabisneksen luksustuotteita, kuten maailman kalleinta maustekasvia sahramia sekä tryffeleitä. Maakunta tuottaakin 45 % Italian mustista tryffeleistä.

Oliiviöljyä Umbriassa tuotetaan 30–60 tonnia vuodessa, mikä on n. 10–20 % koko Italian tuotannosta. Viinin tuotannossa alueen osuus suhteessa koko Italiaan on pienempi, mutta laatutaso korkea. DOC Orvieto ja Orvieto Classico -merkinnöillä varustettuja, italialaisista alkuperäisrypälelajeista valmistettuja Orvieton alueen laatuviinejä on tarjolla Suomessakin.

Italiassa tuotetusta tupakasta yli kolmannes on peräisin Umbriasta, jossa sitä viljellään reilun 10 000 hehtaarin alalla, 1251 viljelijän voimin.

 

Jättinaudan liha on luksustuote
 

Daniele Mecarelli saa toimeentulonsa useasta lähteestä. Hän omistaa veljensä Darion kanssa sukutilan, jossa pinta-alaa on yhteensä 440 hehtaaria. Lähes kaksikolmannesta tilan pinta-alasta on metsää, 10 hehtaarilla viljellään oliivipuita, samankokoisella alueella tryffeliä ja puolta pienemmällä alalla kastanjoita. 70-päisen Chiannina lihakarjan rehuiksi viljellään 125 hehtaarilla nurmea, viljaa ja palkokasveja.

Tila tarjoaa myös maaseutumajoitusta ja ravintolapalveluita, joista tulee noin puolet liikevaihdosta. Veljekset johtavat myös opetustilaa läheisessä Morruzzen kylässä.



Mecarellien tilalla kasvatettava Chiannina on maailman suurin karjarotu. Sonnit voivat kasvaa korkeutta kaksimetrisiksi ja lehmät 1,60 senttisiksi. Sonni voi painaa enimmillään jopa 1,8 tonnia. Chiannina on aggressiivinen karjarotu, mutta jalostuksella eläinten luonnetta on kyetty jonkin verran rauhoittamaan.

Chianninilehmä poikii ensi kerran vasta noin kolmen vuoden ikäisenä ja karjan kasvattaminen teuraspainoon kestää 20-24 kuukautta. Teurasikäinen sonni painaa keskimäärin 1,2 tonnia ja lehmä noin kilon. Liha on eritoten herkkusuiden suosiossa.




-Chiannininliha on runsaasti marmoroituvaa, mehukasta ja ravinteikasta. Sen markkinoinnissa hyödynnetään Keski-Apenniinien viiden liharodun yhteistä brändiä, Danielle Mecarelli (kuvassa ylhäällä) kertoo.

Lihaa myydään sekä suoraan oman tilan ravintolasta, että Perugiasta käsin yhteisen konsortion välityksellä.

Pari vuotta sitten Mecarelli sai lihasta parempaa tuottajahintaa, mutta nyt lihan hinta on pudonnut tarjonnan kasvettua. Sonnin lihasta hän saa nyt noin 6,20 kilolta ja lehmän 7,10. Hinta on noin 20 % tavanomaisen naudan lihaa parempi.

Lihantuotannon heikentynyt kannattavuus ei johdu vain lihamarkkinoista.

- Kustannukset ovat nousseet ja ilmastonmuutos uhkaa omaa rehuntuotantoa. Se tarkoittaa, että rehuja pitää ostaa enemmän tilan ulkopuolelta, Mecarelli sanoo.

Italialaistuottaja haluaa lyhentää jakeluketjua ja myydä entistä enemmän suoraan kuluttajille, jotta hänen lihasta saamansa osuus olisi suurempi. 

-Haasteena tilamyynnin kasvattamiselle kuitenkin, että tila on syrjässä kuluttajista, Mecarelli toteaa.

Oliiviöljyä omilta ja lähialueen viljelmiltä

Umbrian oliivinviljelyyn omistettu pinta-ala on noin 27 000 hehtaaria, ja oliivintuotanto vaihtelee vuoden mukaan 30 000 ja 60 000 tonnin välillä. Öljytuotanto on 5 500 ja 11 000 tonnin välillä. Oliivintuotanto työllistää maakunnassa noin 27 000 maatilaa ja 270 öljynpuristamoa.

Umbriassa tuotettu neitsytoliiviöljy voi saada "DOP Umbria" -sertifikaatin, alkuperänimisuojan, joka takaa tuotteen korkean laadun. Sellaisen ovat tuotteelleen hankkineet Giovanni ja Alessandro Ricci. Isä ja poika jatkavat neljän sukupolven yli jatkunutta perinnettä oliivinviljelijöinä ja öljyntuottajina. Tilan oliiviviljelmät sijaitsevat 300–600 metrin korkeudessa Motecchion kylän kukkuloilla.




Riccin tila viljelee yli 9 000 oliivipuuta. Riccin oliivitarhoissa tärkeimmät oliivilajikkeet ovat moraiolo, joka edustaa 55 % kasveista, frantoio 30 % ja leccino 15 %. Myös muut oliivinviljelijät voivat tuoda oliivejaan puristamoon, joka tuottaa ekstraneitsytöljyä yksinomaan italialaisista oliiveista.

 

Viiniä ja kiertotaloutta

Barberanin veljesten, Niccolon ja Luigin, luomuviinitila sijaitsee Orvieton viininviljelyn vanhimmalla ja arvostetuimmalla alueella. Tila hyödyntää alkuperäisiä italialaisia rypälelajeja kuten Grechettoa, Trebbiano Toscanoa ja Malvasia Biancaa valkoviineissä ja Sangioveseä, Montepulcianoa ja Ciligiolota punaviineissä.

Barberanien tila on kooltaan 100 hehtaaria. Tästä 55 hehtaaria on viininviljelyksessä. Alempana laaksossa siintävä Tiber-joen allas, Corbarajärvi, luo viininviljelylle sopivan mikroilmaston. Maaperä on sedimenttistä ja kalkkipitoista savimaata ja viinitarhat paljon luonnonvaloa saavassa rinteessä.

Luonnon monimuotoisuuden varjeleminen on veljeksille tärkeää osana tilan toimintafilosofiaa. Yhtälöön sopii, että tilakokonaisuuteen kuuluu myös metsää ja aluetta ympäröi luonnonpuisto.

Luigi Barberanin (kuvassa vasemmalla) mukaan italian nuoret viininviljelijät ovat hyvin kiinnostuneita kestävyydestä ja hän uskoo, että veljekset voivat toimia monelle esimerkkinä.

Ympäristön kannalta Barberanien kestävyys ei tarkoita vain luomutuotantoa vaan myös kiertotaloutta. Veljeksille on tärkeää huolehtia maaperän kasvukunnosta ja mikro-organismeista.

-Kaikki mitä otamme kasveilta, annamme niille myös takaisin, Niccolo Barberani (kuvassa oikealla) sanoo.

Tilan viljelyssä käytetyt lannoitteet ovat luonnonmukaisia ja kasvipohjaisia. Viinintuotannosta syntyvä orgaaninen jäte hyödynnetään maaperän rikastajana ja kasvien lannoitteena. Niin ikään viiniköynnöksen leikkuuoksat, leikatut ruohot ja leikkuujäte laitetaan maahan mädätteeksi.

Köynnösten alla kasvatetaan myös aluskasveja maaperän kasvukunnon parantamiseksi ja eroosion estämiseksi.

Sadonkorjuu tilalla tehdään täysin käsin, mikä mahdollistaa parhaiden terttujen huolellisen valinnan.

Laadun takaamiseksi perhe valvoo tarkoin kaikkia viininvalmistuksen vaiheita rypäleiden valinnasta pullotukseen.

Maailman kallein mauste

Sahrami eli krookus on monivuotinen mukulakasvi. Se saapui Eurooppaan Vähä-Aasiasta, ensin Espanjaan ja myöhemmin Italiaan ennen 1300-lukua. Nyt se on maailman kallein mauste.

Maailman sahramin tuotanto on noin 178 tonnia, josta 90 % tuotetaan Iranissa, ja loput 10 % Intiassa, Kreikassa, Marokossa, Espanjassa ja Italiassa. Sahramia viljellään nykyisin Italian joka maakunnassa, yhteensä 50–60 hehtaarilla. Gramma italialaista sahramia maksaa 40 euroa.

Kallisarvoista maustetta saadaan kasvin rihmamaisista, kuivatuista luoteista. Yhteen grammaan sahramia tarvitaan 200–600 luottia, ja yhdestä emistä niitä saadaan vain kolme kappaletta. Mauste antaa omalaimaisen maun muun muassa italialaiselle risotolle. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että sillä on myös farmakologisia vaikutuksia.



Alessandro Mazzuoli (kuvassa ylhäällä) on “il Croco di Pietro Perugino” -konsortion puheenjohtaja.  Hänen lisäkseen Umbriassa sahramia tuottaa viitisenkymmentä viljelijää, joista kolmisenkymmentä on mukana konsortiossa.

Mazzuolin 50 hehtaarin luomutilalla, Perugian lähettyvillä sijaitsevassa Pievessä viljellään viiniköynnöksiä, oliivipuita ja viljaa. Sahramia Mazzuoli on viljellyt vuodesta 2002 ja nyt puolet hänen vuotuisista tuloistaan tulee siitä. Viljelyala on vain 3000 neliömetriä, josta lopputuotetta saadaan myyntiin vuosittain noin kilon verran. Mazzuoli myy tuotteensa “Zafferano Italiano” (italialainen sahrami) on tuotemerkin alla.

Sahrami kasvaa maanalaisen varren paksunoksesta, tyvimukulasta. Kasvukausi on elokuusta lokakuuhun. Sato on kerätty noin 20 päivässä ja sadonkorjuussa riittää työtä.

Aamukasteen aikaan mennään pelloille poimimaan kukat ennen auringonnousua. Sen jälkeen ne viedään suojaa varjoon ja emiluotit kuivataan auringossa.  Emiluoteja kukassa vain kolme ja tämä tekee keruun työlääksi. Haastavin ja työläin vaihe on kukkien puhdistus.

- Sahramia ei voi viljellä ilman intohimoa, Mazzuoli korostaa.

Yksi henkilö voi maksimissaan poimia 400 kukkaa tunnissa. Yksi gramma lopputuotetta edellyttää 150 kukan keräämistä ja sadalta neliömetriltä on kerättävissä 150 grammaa emejä.

- Kokonaistuotantoa on noin kilo vuodessa ja mauste pakataan puolen gramman pakkauksiin, Mazzuoli kertoo.

Edistääkseen sahramin viljelyä Mazzuoli järjestää tällä tilalla luentoja, vastaanottaa vierailijoita eri puolilta ja antaa teknisiä neuvoja sipuleiden kasvatuksessa. Hän on myös perustanut Pieveen museon nimeltään “la casa dello zafferano” eli Sahramitalo.

 

Klaus Hartikainen

jäsenviestintäpäällikkö

jäsenviestinnän koordinointi ja toteutus

+358 20 413 2316

+358 40 169 2060