Sisältöjulkaisija

null Uskonto 10 – Laskento 4?

Blogi – Vastuullisuus

Uskonto 10 – Laskento 4?

11.3.2020

Kirjoitan nyt aiheesta, jonka tuntija en suinkaan ole. Aiheesta, joka saattaa olla hieman arkaluontoinenkin ja ainakin se on kovin ”sisäsiittoinen”. Kyseessä on kirkko; evankelis-luterilainen ja ortodoksinen.  Vanhoja instituutioita, kunnioitettavia ja konservatiivisia.  Kuitenkin hitaasti muuttuvia, yhteisvastuullisia ja osaltaan myös kunnioitettavan laadukkaita. Ne elävät maailmassa, joka muuttuu kovin nopeasti ja sen perässä on vaikea pysyä.

Kirkko on hallinnollisesti vanhanaikainen. Näin uskallan sanoa jo silläkin kokemuksella, jonka on saanut nähdä mm. kirkkovaltuustokokemuksen kautta. Hieman tuntuu, että kirkolla on jokaiseen asiaan omat toimintaohjeet ja mallit, joita kirjaimellisesti noudatetaan. Lieneekö tuo haitta vai onko kyseessä vain toiminatatapa, jota ei rohjeta muuttaa.

Kirkon tapa hoitaa mm. hallintoaan on suorastaan lapsellisen varovaista ja asioiden valmistelu heikkoa. Tätä ei tietenkään voi yleistää? Riskejä ei kuitenkaan haluta ottaa.
Minä ihailen kirkon diakoniatoimintaa, musiikkia, kastetta ja rippikoulua. Kaipaan paluuta ihmisläheiseen tapaamiseen koteihin asti ja myös mm. vanhusten huomioimiseen.
Kirkolla on valtava määrä vahvuuksia, jota se osaa markkinoida vain puutteellisesti tai varovasti. Kirkolliset toimitukset tunnistetaan ja niitä kunnioitetaan. Hyvä esimerkki on mm. rippikoulu ja sen suuri suuosio.

Suomalaiset valtionkirkot menettävät koko ajan omaa ”markkinaosuuttaan”. Se tapahtuu siten, että kirkon ja uskonnon yleinen uskottavuus ja myös luotettavuus horjuu. Seremoniallisuus on yhä edelleen vahvaa ja vakaata; se kuitenkin vieraannuttaa. Uskonto osataan ”pilkuntarkasti”.
Kirkon taloudellinen pohja murenee koko ajan; veropohja kapenee ja se toimii vastikkeettomasti.  Yhä useammin kysytään mitä saan kirkollisverolla, jota maksan vuosikymmeniä. Kirkon palvelutehtävät ovat lähes kaikki maksullisia ja markkinahintaisia.

Valtakunnan päälehti kirjoitti jokin aika sitten, kuinka kirkollisveron maksaminen heikkenee koko ajan; erityisesti kaupungeissa ja työttömyysalueilla. Myös koulutettujen ja hyvin toimeentulevien piirissä kirkollisuus rakoilee. Muuttoliike helpottaa ja vauhdittaa kirkosta luopumista. Usko kirkolliseen yhteiskuntavastuuseen murenee. Vankka luottamus ja veropohja löytyy maaseudulta. Kirkko itsekin sanoo: kaikki tämä on yhteiskuntamuutoksen aikaansaamaa, jolle emme voi mitään?   

Mitä kirkko on asialle tehnyt. Varmaankin paljon mutta ei riittävästi. Yhteiskunnallisesti muutokset ovat usein väistämättömiä, mutta uskonto, usko luo vakautta ja tulevaisuutta. Se on osa kansallista kulttuuriamme, ja siksi kirkon tulee ryhdistäytyä. Siihen on myös tarvetta, koska lisääntyvät muut uskontokunnat ja uskonnolliset yhteisöt eivät kirkkoa korvaa.

Markku Vuorensola
mvuorens@welho.com

aiheet: kirkko

VETERAANIVÄRINÄÄ

Markku Vuorensola, eläkkeellä, MTK


agrologi
MTK-liiton toiminnanjohtaja 1980-91
kansanedustaja 1991-1999
MTK:n vastaava järjestökouluttaja 1999-2012