Uusilla tekniikoilla vauhtia jalostukseen – tai sitten ei
Blogi – Kansainvälinen toiminta
Uusilla tekniikoilla vauhtia jalostukseen – tai sitten ei
04.12.2018
Euroopan unionin tuomioistuin teki 25.7.2018 paljon puhuttaneen päätöksen, kun se Ranskan viranomaisten pyynnöstä tarkensi linjauksiaan GMO-lainsäädäntöön. Tuomioistuimelta vaadittiin linjanvetoa siihen, kuinka EU suhtautuu lainsäädännössä kasvinjalostuksen geenieditointiin ja geenisiirtoihin. Eli toisin sanottuna, näkeekö se eroa lajikkeella, jonka omaa DNA:ta ihminen on muokannut ja lajikkeella, jonka DNA:han ihminen on siirtänyt geenejä kokonaan jostain toisesta lajista?
Geenisiirto on 1990-luvulla käyttöön tullut tekniikka, jossa kyetään siirtämään geenejä eliöstä toiseen. Näin luotuja siirtogeenisiä eliöitä kutsutaan geneettisesti muunnelluiksi organismeiksi (GMO). Luonnossa tapahtuu jatkuvasti mutaatioita, mutta siirtogeenisiä eliöitä ei edes luonnonvalinta pystyisi koskaan tuottamaan. Geenieditoinnissa taas ns. geenisaksilla voidaan poistaa ja lisätä solun DNA-jaksoja. Näin tuotettuja eliöitä voisi syntyä myös normaalin luonnonvalinnan seurauksena – ja syntyykin! Geenieditoinnin kautta kehitettyä lajiketta ei pystytä edes laboratorio-olosuhteissa erottamaan sattumanvaraisten mutaatioiden kautta syntyneestä lajikkeesta.
Päätöksessään tuomioistuin linjasi, että myös geenieditoinnilla kehitetyt lajikkeet luetaan siirtogeenisten lajikkeiden tapaan GMO:ksi, ja siten niiden tulee läpäistä tiukka GMO-direktiivi kuormittavine riskiarviointeineen. Perusteluissa todettiin, ettei geenieditoinnilla synnytetyt lajikkeet ole luonnollisia, eikä niiden turvallisuudesta voida mennä takuuseen, koska niistä ei ole vielä pidempiaikaista näyttöä.
EU siis linjasi, ettei ennenkään ole geenisiirtoja käytetty, joten ei käytetä jatkossakaan!
Luonnollisuus ja turvallisuus on vaikeasti määriteltävissä
Perinteinen kasvinjalostus koetaan luonnollisena, vaikka siitäkin on luonnollisuus kaukana. Perinteisessä jalostuksessa geenien toimintaan vaikutetaan ulkoisesti valinnan keinoin, ja sitä kautta ohjataan jalostusta haluttuun suuntaan. Luonnollisia mutaatioita syntyy kasvigeeneihin, kun DNA vahingoittuu solun toimintavirheiden, kosmisen taustasäteilyn tai vaikka virusten takia. Näitä mutaatioita syntyy luonnossa kuitenkin harvakseltaan, jonka takia kasvinjalostuksessa kiihdytetään mutaatioiden syntyä keinotekoisesti, joko säteilyttämällä kasvia tai hyödyntämällä erilaisia kemikaaleja. Suurin todennäköisyys mutaatioiden syntymiseen on, kun käytetään säteilyannosta, joka tappaa noin puolet siemenistä. Luonnollista?
Turvallisuuskaan ei ole kovinkaan selkeää perinteisessä kasvinjalostuksessa, sillä siinä aiheutetaan satunnaisia mutaatioita kasvin perimään. Satunnaisilla mutaatioilla voidaan saada kasviin jokin toivottava ominaisuus, mutta voidaan ihan yhtä hyvin sammuttaa, jokin hyväksi havaittu ominaisuus tai herättää, jokin jo sammunut haitallinen ominaisuus eloon. Geenitekniikan avulla kasviin kyetään siirtämään haluttu geeni tai sammuttamaan haitallinen geeni ilman, että mitään muuta muutetaan kasvin perimässä. Tästä syystä tiedeyhteisö pitää geenitekniikan avulla jalostamista turvallisempana ja kontrolloidumpana kuin perinteistä kasvinjalostusta.
Haitallinen päätös kasvinjalostukselle ja maataloudelle
Geenisaksilla tuotettujen lajikkeiden lukeminen GMO:n alle on käytännöllisesti katsoen kuolinisku tälle jalostustekniikalle Euroopassa. Vain harvoilla yrityksillä on aikaa ja rahaa käydä lävitse tiukkaa riskiarviointiprosessia, jonka GMO-lainsäädäntö uusilta lajikkeilta vaatii.
Yhä nopeammin muuttuva ilmasto asettaa todellisia haasteita kasvinjalostukselle. Nykyisillä jalostustekniikoilla kestää vuosikymmen ennen kuin uusi lajike saadaan markkinoille, valitettavasti tämä on nykyisillä standardeilla ikuisuus. Kiihtyvän ilmastonmuutoksen oloissa, on haastavaa ennustaa millaisiin tuholaisiin ja tauteihin lajikkeiden tulisi kyetä vastaamaan 10 vuoden kuluttua. Uusille jalostustekniikoille on siis huutava tarve, jonka takia tuomioistuimen päätös on hyvin masentava.
Euroopan ulkopuolella geenieditointi sallitaan, joka tekee tilanteesta entistä mutkikkaamman. Geenieditoitua lajiketta ei voida millään tavalla erottaa luonnollisen mutaation synnyttämästä lajikkeesta, joten Euroopan markkinoille voidaan tuoda jatkossa geenieditoituja lajikkeita muista maista, vaikka niiden tuottaminen olisikin täällä kiellettyä. Lisäksi on täysin mahdollista, että eurooppalaiset kasvinjalostajat käyttävät erehdyksessään geenieditoituja lajikkeita omissa risteytysohjelmissaan, jonka jälkeen on totaalisesti epäselvää, mihin vedetään raja sallitun ja kielletyn lajikkeen välillä.
Geenieditoinnin salliminen kasvinjalostuksessa parantaisi maatalouden toimintaedellytyksiä. Toivottavaa olisi, että geenieditointiin suhtauduttaisiin järkevänä mahdollisuutena, eikä tunneperäisenä uhkana.
Kaius Oljemark
aiheet: gmo, euroopan ytimestä
EUROOPAN YTIMESTÄ
MTK:n Brysselin toimisto
Brysselin toimiston tehtävänä on ajaa jäsentemme etuja sekä varmistaa, että Suomen maatalouden erityispiirteet otetaan huomioon mahdollisimman hyvin EU:n lainsäädännössä ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Brysselin toimisto seuraa EU:n maatalouspolitiikkaa ja toimii aktiivisesti Euroopan maataloustuottajien ja maatalousosuuskuntien järjestö Copa-Cogecassa.
Euroopan ytimestä -blogia on kirjoittanut Brysselin toimistolla harjoittelijana työskennelleet Tiina Paajanen, Elin Sundblad, Terhi Korpi, Kaius Oljemark, Joanna Asumus, Elisa Vornanen, Pentti Linnamaa, Linnea Nordling, Milla Anttila sekä Iida Viholainen.