null Vehreiden metsien ja sisukkaiden ihmisten Matembwe

Blogi – Kansainvälinen toiminta

Vehreiden metsien ja sisukkaiden ihmisten Matembwe

5.5.2015

Parin tuhannen metrin korkeudessa sijatsevaan Matembween on pitkä matka. Automatka lähimmästä kaupungista Njombesta kestää lähes kaksi tuntia, vaikka hiekkatie ei vierailuhetkellä joulukuun alkupäivinä ollut suinkaan huonoimmasta päästä Tansaniassa.

Sateella tie muuttuu liukkaaksi ja uurteiseksi. Puutavararekkojen kuljettajat ajavat urheasti. Mutta kun rekka jää jyrkkään ylämäkeen, se tukkii helposti koko liikenteen, sillä virtaava vesi muuttaa tienpenkat mutavelliksi.

Noin 800 matembwelaisella on pitkä matka kaikkialle: myymään  tuotteitaan, opiskelemaan ja työnhakuun tai vain sukuloimaan.

Laajalle levinnyt maalaiskylä on henkisesti vireä. Täällä pidetään yhtä.

Mehiläispesiä joka jäsenelle

Takapihalta kuuluu vasaran naputus. Kolme nuorta kokoaa mehiläispesiä ja vähän matkan päässä toisella pajalla työskentelee pari nuorta lisää.

Lauta on eukalyptusta, koska se kestää sadetta mutta on kovia puulajeja edullisempaa.

35 pesää on jo tehty, kertoo nuorukaisia opastava puuseppä Gregory Kabelege.

Kun on päästy vauhtiin, tavoite on lähiviikkoina valmistaa viisi pesää jokaiselle Uwaminan jäsenelle.

Urakka ei siis ole ihan pieni, mutta se on tärkeä. Mehiläistarhaus on yksi niistä toimeentulonlähteistä, jotka ovat kuuluneet alusta asti viisi vuotta toimineen Uwaminan tavoitteisiin.

Jos nämä onnistuvat, ajatuksena on ryhtyä myymään pesiä muuallekin, sanoo Kabelege.

Hän toivoo, että käytännön työ innostaisi useampia nuoria puusepän ammattiin. Toistaiseksi hän on pyörittänyt huonekalutuotantoa yksin ajoittaisena apunaan vielä koulua käyvä oma poika.

Kun kylässä on oma saha, puutavaraa olisi hyvä jalostaa.

Sahatavaran markkinointi ontuu

Markkinoiden ennustaminen on vaikeaa, huokaa otsa kurtussa sahayrittäjä Joshua Mexson Ndingwi samalla kun hän mittailee katseellaan useita metrejä korkea ja parikymmentä metriä pitkää lautataapelia.

Työntekijöitä on 11. Puut – lähinnä männyt - ostetaan pystyyn ja kaadetaan sekä sahataan siirrettävällä kenttäsirkkelillä. Toimintasäde on noin 30 kilometriä. Sitä rajoittavat markkinoiden vedon lisäksi tiestön kunto ja maaston korkeuserot.

Ndingwin varasto on suurimmillaan, sillä kuiva korjuukausi lähenee loppua. Kun malttaa varastoida, hinta voi nousta alkuvuoden sadekauden aikana, mies järkeilee.

Suhteellisen uusi maasturi kulkuvälineenä kertoo, että suunnitelmallisuus on tuottanut ainakin jossain määrin tulosta.

Tansaniassa kuten muuallakin Afrikassa väestö on nuorta. Asuntoja rakennetaan ja puutavaralle on siis periaatteessa kysyntää. Kasvava keskiluokka laajentaa myös taloja ja hankkii koteihin huonekaluja. Kaupan kasvu tietää lisää menekkiä myös toimistoissa paperille ja pakkausmateriaaleille.

Näkymät ovat siis periaatteessa valoisat.

”En oikein tiedä tulevasta.  Matembwen lautatavara meni vielä pari vuotta sitten hyvin kaupaksi rakennuksille. Nyt kiinalaiset ovat täällä eikä kauppa enää vedä.”

Kiinalaiset suuryhtiöt ostavat arvopuuta Keski- ja Itä-Afrikan runsaista varannoista. Tukit laivataan Aasiaan tai Etelä-Afrikkaan sahattaviksi. Halvin materiaali kuljetetaan takaisin lautana, mikä sotkee paikallisia markkinoita.

Australialainen metsäasiantuntija Peter Shepherd tuumii, että tarvittaisiin panostuksia puutavaran laatuun sekä paikallista jatkojalostusta. Shepherd tekee Suomen rahoittamalle Njomben alueen metsäohjelmalle PFP:lle selvitystä metsänomistajien ja puutalouden yrittäjien koulutustarpeista.

 

Metsistään kylä tunnetaan

Ihmiset tuntevat seutumme puusta. Tänne tullaan kaukaakin ostamaan puutavaraa, uskoo maanviljelijä Johannes Jeremiah Malekela.

”On tärkeää kohentaa puutavaran laatua. Se tarkoittaa, että pitää hoitaa metsää hyvin ja malttaa antaa sen kasvaa ennen hakkuuta.”

Uwaminan johtokuntaan kuuluva Maria A. Mpogole kertoo, että metsätalouden juuret ulottuvat jo aikaan, kun alueelle tulivat ensimmäiset lähetyssaarnaajat. He kannustivat väkeä istuttamaan puita kasketuille alueille.

”Se oli pitkään paikallisille enemmän kuin harrastus. Istutus ja hoito ei ollut kovin järjestelmällistä, mikä näkyy metsissä”, hän kuvaa.

Mutta silti seudun maaperä ja ilmasto tuottivat hyvin puuta. PFP:n neuvontapäällikkö George Matiko kertoo, että Matembwe on todellakin kuulu metsävaroistaan ja pitkästä puutavarasta.

”Mutta osaaminen ei synny itsestään vaan sitä pitää kehittää”, hän muistuttaa.

Uwamina toimikin hänen mukaansa malliesimerkkinä siitä, kuinka tärkeää yritteliäisyys ja yhteishenki ovat varsinkin pitkien välimatkojen alueilla, joissa toimeentulon lähteet ovat harvassa. 

 

Taimien kanssa kasvaa yhteishenki

”Koulutus on tärkeintä. Kun oppii hoitamaan puita hyvin, sen näkee niiden kasvussa. Se taas lisää uskoa omaan tekemiseen”, Mpogole sanoo.

”Taimisto on ollut tässä mielessä konkreettinen innostaja . Sitä hoidetaan yhdessä ja myös istutuksia on tehty yhdessä.”

Uwaminan metsätalousneuvoja Belson S. Ngullo kertoo, että tänä vuonna perustettu taimisto on osoittautunut onnistuneeksi hankkeeksi. Omien taimien lisäksi on istutettu mäntyä myytäväksi Suomen ja Tansanian valtioiden yhteiselle metsäohjelmalle, PFP:lle.

Uwaminan jäsenet hoitavat sitä Ngullon opastuksella kaksittain viikon mittaisin vuoroin.

Uwaminan puheenjohtaja Laurent Mfugale pitää taimistoa merkittävänä paitsi osaamisen kartuttajana myös yhteishengen kannalta.

”Aina lauantaisin taimistolle kokoonnutaan talkoisiin. Väkeä on usein montakymmentä. Samalla on jalostettu muitakin yhteistyön siemeniä.”

Metsänhoidon lisäksi ammatillista oppia on jaettu tai jaetaan puutavaran korjuussa, kanojen kasvatuksessa, hunajantuotannossa sekä kotitarvevihannesten viljelyssä.

 

Mehukas avokado kiinnostaa

Kaikki haastatellut painottavat, että metsätalous on pitkäjänteistä puuhaa. Koska metsälle ole ei vakuutuksia, istutus ja kasvatus sitovat huomattavasti köyhän väestön vähiä pääomia.

Haasteena monelle kyläläiselle on odottaminen: lapset pitäisi saada kouluun ja perheelle syötävää. Tarvitaan muita toimeentulon lähteitä metsänhoidon rinnalle.

Maria Mpogolella on perheineen paikallisittain suuri metsätila, 19 hehtaaria.  Lisäksi hän on istuttanut vuonna 2013 puolisen hehtaaria avokadolle, jonka hän toivoo tuottavan myyntituloja muutaman vuoden sisään.

Johannes Malekela on puolestaan yksi harvoista, joka harjoittaa karjataloutta. Hänkin on silti istuttanut uutta metsää ja myös avokadoviljelmä on perustettu tavoitteena kasvattaa sen alaa.

Avokado kiinnostaa matembwelaisia ja viljelijöitä koko seudulla. Njomben lähellä toimii viljelijöiden yhteistaimisto, mikä parantaa mahdollisuuksia saada koulittuja menestyviä taimia.

Kolmen kouluikäisen äiti Zaitiabu Malekela pääsee pian korjaamaan ensimmäistä satoa vuonna 2012 istutetusta avokadoviljelmästä. Avokadopuita on istutettu yhdessä maissin kanssa, mikä lisää alan tuottavuutta. Maissikasvusto käytetään hedelmäpuiden juurille lannoitteena.

Hän odottaa saavansa hedelmistä myyntituloa ja lisäksi ravitsemuksellisesti monipuolinen hedelmä on terveellinen lisä perheen omaan ruokavalioon.

Anderson Stephano Kihegulolla on myös hedelmätarha Malekelan naapurissa.

”Tämä on pakko aidata nyt, kun puut alkavat tuottaa satoa. Avokadot lähtevät kouluun menijöiden taskuihin jo ennen kuin ne ovat kypsiä”, tuumii Kihegulo, jonka tila sijaitsee naapurikylässä.

Teksti ja kuvat: Kaijaleena Runsten

 

 

FAKTAT
 

Matembwe sijaitsee Tansanian keskiosan ylängöllä liki 2000 metrin korkeudessa.

800 asukkaan kylä kuuluu Njombeen, joka on yksi Iringan maakunnan kuudesta hallintoalueesta.

Lähin kaupunki on 309 000 asukkaan Njombe.

Alueen tärkein toimeentulo muodostuu metsätaloudesta.

Uwamina on Matembwen  metsänomistajien yhdistys, jossa on 50 jäsentä – 32 naista, 18 miestä.

Se on perustettu 2009 tavoitteinaan:

  • parantaa yhteistyön kautta jäsen toimeentuloa.
  • vahvistaa perheiden taloutta niin, että köyhyys vähenee.
  • auttaa jäseniä kehittämään ammatillista osaamista varsinkin metsätaloudessa ja sivuelinkeinoissa kuten mehiläistarhauksessa.

Yhdistys työllistää kaksi henkilöä: metsänhoidon neuvojan ja kirjanpitäjän.

Kummit maailmalla

FFD


Blogi kertoo tarinoita FFD:n kehitysyhteistyöhankkeista ja niihin liittyvistä teemoista maailman eri kolkista. Anna kertomusten viedä mukanaan ja lähde kummien matkaan kasvattamaan kalaa Nepaliin, metsiä Etiopiaan, tuottamaan hunajaa Tansaniaan tai hoitamaan hedelmäpuita Nicaraguaan.
FFD koordinoi yhteistyössä kansainvälisen kehitysyhteistyöorganisaatio AgriCordin kanssa Suomen ulkoministeriön rahoittamia "viljelijältä viljelijälle” -kummihankkeita Suomen pitkäaikaisissa kumppanuusmaissa (Nepal, Vietnam, Tansania, Sambia, Etiopia, Nicaragua, Mosambik ja Kenia).
Hankkeiden varsinaisina toteuttajina toimivat yhdistykset eri puolilta Suomea. Kussakin yhdistyksessä on hankkeen nimikkokummi, joka auttaa kehitysmaassa toimintaansa kehittäviä tai aloittavia yhdistyksiä ja osuuskuntia Suomesta käsin.