Viron maataloutta kannattaa seurata
Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka
Viron maataloutta kannattaa seurata
09.10.2017
Ensi vuonna 100 vuotta täyttävän Viron historiaan mahtuu monia murrosvaiheita, joiden seurauksena talonpoikien elämä maassa ei ole ollut helppoa. Onneksemme kehitys Virossa on viime vuosikymmeninä edennyt rauhanomaisesti. Maatalouden kehitys on Virossa ollut erittäin nopeaa ja se jatkuu edelleen. Tätä kehitystä meidän on syytä seurata. Toimimme samoilla avoimilla EU-markkinoilla ja suhteet maidemme välillä ovat perinteisesti olleet läheiset. Moni suomalainen elintarvikealan yritys toimii myös Virossa.
Neuvostoliiton romahdettua ja Viron itsenäistyttyä uudelleen kollektivoitu maatalous yksityistettiin. Vuonna 1991 säädetty maalaki palautti Viron maaomaisuuden aiemmille omistajilleen ja heidän perillisilleen. Kyseisen lain pohjalta Viroon perustettiin 1990-luvulla kymmeniä tuhansia pieniä yksityistiloja. Suomalaiset talonpojat auttoivat Viron viljelijöitä monin tavoin noina aikoina. Viroon syntyi myös monia suurtiloja neuvostoaikaisten kolhoosien päädyttyä yksityisten toimijoiden käsiin.
Viron uuden itsenäistymisen jälkeen maassa harjoitettu äärimmäisen liberaali maatalouspolitiikka ei taannut helppoja aikoja uusille viljelijöille. Samaan aikaan perinteiset maataloustuotteiden vientimarkkinat entiseen Neuvostoliittoon olivat myös murroksessa. Tuon ajanjakson seurauksena suuri osa Viron pelloista jäi kokonaan viljelemättä. Viro kärsi asiasta merkittävästi sopiessaan EU-jäsenyytensä ehdoista 2000 luvun alkuvuosina.
Vuonna 2004 toteutuneen EU-jäsenyyden jälkeen rakennekehitys Viron maataloudessa on ollut erittäin nopeaa. Tilojen määrä ja maataloudessa työskentelevien henkilöiden määrä on puolittunut runsaassa kymmenessä vuodessa. Vuonna 2016 Virossa oli 16 500 maatilaa. Tuotannon määrä on kuitenkin kasvanut. Vuodesta 2001 viljantuotanto Virossa on lähes 2,5 -kertaistunut, maidontuotannossa kasvu samana aikana on ollut 30 % ja lihantuotannossa 15 %. Maan EU -jäsenyyden aikana Virossa on otettu uudelleen viljelykäyttöön yli 320 000 ha peltoa, joka 1990-luvulla jäi viljelemättä. Suurien tilojen määrä Virossa on huomattava. Yli 1000 hehtaarin tilojen hallussa on yli neljännes maan peltoalasta. Maidontuotantoon investoineiden tilojen keskikoko on viime vuosina ollut yli 370 lehmäpaikkaa.
Myös Viron maatalousalan järjestökentässä on viime aikoina tapahtunut merkittävää kehitystä. Maan merkittävin alan järjestö Viron maatalouskamari (Chamber of Estonian Agriculture and Commerce -Eesti Põllumajandus Kaubanduskoda) uudelleenorganisoitiin tänä vuonna. Viron uuden itsenäistymisen ajoista saakka maassa toiminut suuria tiloja edustanut viljelijäjärjestö EPK (Eesti Põllumeeste Keskliidu) sulautui osaksi maatalouskamaria. Uudistuksen yhteydessä maatalouskamarin jäseneksi tuli myös Viron elintarviketeollisuuden järjestö, tuotantopanosteollisuutta edustava järjestö sekä myös metsänomistajajärjestö. Maatalouskamarilla on Tallinnan toimistossaan noin 10 toimihenkilöä ja lisäksi edunvalvoja Brysselissä. Virossa toimii edelleen erillinen pienempiä tiloja edustava ETKL (Eestimaa Talupidajate Keskliit) -viljelijäjärjestö.
Ensimmäiset henkilökohtaiset kokemukseni Virosta ajoittuvat 1980-luvun loppuun, jolloin osallistuin Suomen ja Viron maatalousylioppilaiden vaihto-ohjelmaan Tarton Maatalousakatemiassa. Ohjelma käynnistettiin tuolloin uudelleen lähes 50 vuoden mittaisen tauon jälkeen. Siitä lähtien Viron historia ja erityisesti talonpoikien kohtalo on ollut erityinen mielenkiinnon kohteeni. Viimeksi kävin Virossa parisen viikkoa sitten Euroopan Talous- ja Sosiaalikomitean järjestämässä seminaarissa.
aiheet: historia, viro, maatalouden kehitys, euroopasta ja eusta
EUROOPASTA JA EU:STA
Simo Tiainen, johtaja, MTK
Olen Itä-Suomesta opintielle ja maailmalle lähtenyt maatilan poika.
Bryssel ja EU ovat vuosien varrella tulleet tutuksi eri työtehtävissä, mm. MTK:n Brysselin toimistossa. Nykyinen tehtäväni Euroopan Talous- ja Sosiaalikomitean (ETSK) jäsenenä vie minut edelleen säännöllisesti Brysseliin.
Asun Vantaalla, vietän kesäni pääosin Tuusulassa ja kotitilani Savonlinnassa on edelleen tärkeä paikka. Perheeseeni kuuluvat vaimoni Helena ja kolme opiskelevaa lasta. Harrastan liikuntaa ja musiikkia.
Tässä blogissa käsittelen erityisesti ajankohtaisia EU-aiheisia teemoja.
