Kiven tavassa yksilöidä Seitsemän veljeksen henkilöitä näkyy silloisen yhteiskunnan hierarkkisuus ja kansan kieli. Aatelisia esiintyy Aapon kertomassa tarinassa kahdesta rakastavaisesta, jossa mainitaan linnan herra sekä veljesten naapuri, Viertolan herraskartanon isäntä Viertolan herra eli Viertolan patruuna. Hänestä Kivi käyttää muutaman kerran myös nimitystä Viertolainen. Patruunan repliikkivuoro ilmaistaan kertomuksessa nimellä Viertola ilman etunimeä. Tuon ajan kartanonherralla olisi tosimaailmassa ollut vieraskielinen sukunimi, mutta sellaista ei tekstissä ilmaista, eikä sitä ehkä olisi kansanomaisessa puheessa käytettykään.

Tapa viitata Viertolan isäntään vain nimellä Viertola rinnastaa hänet suurtalollisiin, joita ei kutsuta etunimellä. Esimerkiksi hurskaaksi katsottu ja kutsuttu herännäisukko Härkämäen isäntä eli Härkämäki – ”tuo Härkämäki, oiva äijä ainakin sentään” – on ilmeisesti tavallista vauraampi isäntä tai uskonnollisuutensa vuoksi arvostettua kastia.

[[Lainausnosto]]

Virka- ja luottamusmiehistä mainitaan heidän ammattinsa: on nimismies, komsarjus eli jahtivouti tai vouti, vallesmanni, provasti ja lukkari; pelkästään näitä nimityksiä heistä käytellään myös vuorosanaosioissa. Lautamieheksi nimetty Mäkelän talon isäntä on Mäkelä ja lautamies Mäkelä, etunimen käyttö olisi ilmeisesti liian tuttavallista. – Nurmijärven rosvojen mellastusaikana 1820-luvulla oikeutta jakamassa oli ”nämndemannen Mäkelä”, jota tosielämässä olisi vastannut kirkonkylän Mäkelässä asuva lautamies Eric Ericsson Ahlstedt. Kivi ei kuitenkaan juuri antanut ruotsinkielisiä sukunimiä teoksensa henkilöille.

aiheet: testi