Saatavuus, saavutettavuus, kulutus ja ruokajärjestelmän vakaus – mikä rooli viljelijäjärjestöillä on elintarviketurvan turvaamisessa?

Takaisin Saatavuus, saavutettavuus, kulutus ja ruokajärjestelmän vakaus – mikä rooli viljelijäjärjestöillä on elintarviketurvan turvaamisessa?

Uutinen – Kansainvälinen toiminta

Saatavuus, saavutettavuus, kulutus ja ruokajärjestelmän vakaus – mikä rooli viljelijäjärjestöillä on elintarviketurvan turvaamisessa?

21.06.2023

YK:n maailman elintarviketurvakomitean määrittelemä elintarviketurva tarkoittaa, että kaikilla ihmisillä on aina fyysinen, sosiaalinen ja taloudellinen mahdollisuus saada riittävästi, turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka täyttää heidän ruokamieltymyksensä ja ruokavaliotarpeensa, jotta he voivat elää aktiivista ja terveellistä elämää.

FFD:n ja Metsäyhdistyksen ihmiset tapaamassa Keniassa FF-SPAK pienmetsäntuottajajärjestöä

Vuonna 2022 maailma kohtasi sarja kriisejä. Ruokajärjestelmät häiriintyivät pitkittyneestä koronapandemiasta, isoista luonnonkatastrofeista, sotilaallisista levottomuuksista ja poliittisesta epävakaudesta sekä ilmastonmuutoksen laajenevista vaikutuksista, kun Venäjän hyökkäyssota ja inflaatio pahensivat maailmanlaajuista elintarvike- ja lannoitekriisiä.

Maailmanpankin viimeisin päivitys huhtikuulta 2023 arvioi, että elintarvikkeiden hintainflaatio on edelleen korkea. Inflaatio on korkea lähes kaikissa matalan ja keskitulotason maissa. Yli 5 prosentin inflaatio on yli 80 – 90 % maista joka puolella maailmaa ja monissa maissa myös kaksinumeroisia lukuja. Inflaation merkitys on suuri vähiten kehittyneissä maissa, joissa monesti ruokakulujen osuus perheiden menoista on yli 60 %, kun Euroopassa ruokamenojen osuus on yleisesti 10 – 15 % välillä.

Kriisien kasvava määrä, niiden vaikuttavuuden kasvu sekä nälkäisten ja kotiseutunsa jättämään joutuneiden ihmisten määrän lisääntyminen ovat herättävät pohtimaan uudelleen ruokakriiseihin reagointia, mikä luo todellisen mahdollisuuden muutokseen ja muuttaa elintarvikejärjestelmiämme elintarviketurvan parantamiseksi, tuotannon kasvattamiseen ja ilmastomuutoksen sopeutumiseen.

Pientuottajat kantavat usein suurimman osan ilmastonmuutoksen vaikutuksista, mutta heillä on myös parhaat mahdollisuudet tunnistaa ja toteuttaa häiriöitä kestäviä ja ympäristökestäviä ratkaisuja. Kokemuksen mukaan niissä muutosprosesseissa, joissa tuottajajärjestöt osallistuvat elintarvikejärjestelmien muokkaamiseen, saadaan parhaita tuloksia.

Tuottajajärjestöjen tuottama lisäarvo on peruste jäsenille jäsenmaksujen maksamisen perusta. Jäsenmaksutulot auttavat järjestöjä toimimaan riippumattomasti ja vakaasti viljelijöiden edunvalvonnassa. Tuottajajärjestöjen on pystyttävä viestimään tekemisistään. Tieto- ja viestintäteknologia on tärkeä osa jäsenten mobilisoimista ja organisaatioiden hyötyjen levittämistä laajemmalle yleisölle. Naisten ja nuorten parempi osallistuminen ja edustus on avainasemassa maatalouden tulevaisuuden kannalta. Nälkää ja köyhyyttä vastaan voidaan taistella vain kaikkien tasapuolisella ja demokraattisella osallistumisella.

Viljelijät haluavat olla muutoksen tekijöinä elintarvikejärjestelmiä koskevassa keskustelussa ja päätöksissä. Tuottajajärjestöjen rooli korostuu muutoksen toimeenpanossa. Tarvitaan lähellä viljelijää olevia muutoksen edistäjiä samalla kun rakennetaan muutoksen seurantamekanismeja, jotta sovittu asiat todella toteutuvat niin kansallisella kuin paikallisella tasolla. Tärkeää on, että poliittiset päätöksentekijät kohtelevat tuottajajärjestöjä tasavertaisina kumppaneina.

MTK ja FFD olivat pohtimassa tuottajajärjestöjen perustaman kehitysyhteistyöjärjestön AgriCordin seminaarissa viljelijäjärjestöjen roolia ratkaisujen tekijöinä. Agricord hallinnoin kehitysyhteistyöohjelmia, joiden toteuttajana mm. meidän agri-agencymme FFD on.