Viljamarkkinoilla näkymät ovat edelleen haastavat. Maailman viljantuotanto on pysynyt korkealla tasolla, mikä on pitänyt markkinahinnat paineessa. Euroopassa erityisenä huolenaiheena ovat lannoitteiden korkeat hinnat ja saatavuus sekä EU:n kilpailukyky suhteessa muihin suuriin tuotantoalueisiin. Viljatilojen kannattavuutta heikentää se, että tuotteiden hinnat ovat monin paikoin palanneet lähelle pitkän aikavälin keskiarvoja samalla, kun tuotantopanosten kustannukset ovat jääneet selvästi aiempaa korkeammalle tasolle. Lisäksi sääolosuhteiden vaihtelu, kuivuusjaksot ja laatuongelmat lisäävät markkinariskejä erityisesti vilja- ja öljykasvisektoreilla.  

Maitosektorilla markkinatilanne on kokonaisuutena vahvempi kuin monilla muilla tuotannonaloilla. Kansainvälinen kysyntä tukee markkinoita ja EU:n tuotannon ennustetaan kasvavan edelleen. Samaan aikaan useat jäsenmaat kamppailevat eläintautien, ympäristörajoitteiden ja tuotantorakenteen muutosten kanssa. Suomessa keskeinen kysymys on maitotilojen investointikyky. Tuotannon jatkuvuutta ei ratkaise niinkään markkinakysyntä kuin se, saadaanko poistuva tuotantokapasiteetti korvattua uusilla investoinneilla ja sukupolvenvaihdoksilla. Monilla alueilla tuotannon säilyminen riippuu siitä, uskaltavatko tilat investoida nykyisessä kustannusympäristössä.  

Naudanlihasektorilla suurin haaste on tuotannon rakenteellinen väheneminen. Eläinmäärät pienenevät useissa jäsenmaissa samanaikaisesti, kun investoinnit uusiin tuotantorakennuksiin vähenevät ja tuotantovaatimukset kasvavat. Vaikka markkinatilanne on monin paikoin hintojen osalta kohtuullinen, investointien epävarmuus rajoittaa tuotannon kehittämistä. Erityisesti pohjoisilla ja harvaan asutuilla alueilla naudantuotannolla on merkittävä rooli maaseudun elinvoiman, nurmiviljelyn ja huoltovarmuuden näkökulmasta.  

Sikasektorilla markkinat ovat vakautuneet aiempien kriisivuosien jälkeen, mutta riskit ovat edelleen merkittäviä. Afrikkalainen sikarutto, kansainvälisten markkinoiden vaihtelut sekä viennistä riippuvainen markkinatasapaino tekevät sektorista herkän häiriöille. Samalla tuotannon ympäristö- ja eläinten hyvinvointivaatimukset lisäävät investointitarpeita tilanteessa, jossa useiden tilojen taloudellinen liikkumavara on rajallinen.  

Siipikarjasektori on EU:n kotieläinsektoreista vahvimmassa kasvussa. Kuluttajien kysyntä kasvaa edelleen, ja siipikarjan markkinaosuus proteiinimarkkinoilla vahvistuu. Kasvua kuitenkin rajoittavat toistuvat lintuinfluenssaepidemiat sekä tarve investoida uusiin tuotantoratkaisuihin. Siipikarjan kilpailukyky riippuu yhä enemmän myös rehuraaka-aineiden saatavuudesta ja hinnasta.  

Erikoiskasvisektoreilla, kuten puutarhatuotannossa, hedelmissä, vihanneksissa ja valkuaiskasveissa, haasteet liittyvät erityisesti työvoiman saatavuuteen, energian hintaan, kasvinsuojeluvälineiden käyttöön sekä kilpailuun tuonnin kanssa. Samalla EU tavoittelee korkeampaa valkuaisomavaraisuutta, mikä luo uusia mahdollisuuksia herneen, härkäpavun ja muiden valkuaiskasvien tuotannolle. Myös kuluttajien kiinnostus kotimaiseen ja eurooppalaiseen kasviproteiiniin luo uusia markkinamahdollisuuksia.  

Kauppapolitiikasta on tullut yhä keskeisempi osa maatalousmarkkinoita. Mercosur-sopimus, Ukrainan markkinaintegraatio, mahdollinen EU:n laajentuminen sekä keskustelu tuotantostandardien vastavuoroisuudesta vaikuttavat lähes kaikkiin tuotantosuuntiin. Samalla eurooppalaisten viljelijöiden huoli kilpailun tasapuolisuudesta on kasvanut. Kysymys ei ole ainoastaan markkinoille pääsystä vaan myös siitä, sovelletaanko EU:n ulkopuoliseen tuotantoon samoja ympäristö-, eläinten hyvinvointi- ja tuotantovaatimuksia kuin eurooppalaisille tuottajille.

MTK:n tavoitteet 

• Markkinoiden toimivuuden on noustava maatalouspolitiikan keskiöön. Pitkällä aikavälillä maatalouden kannattavuutta ei voida rakentaa yksinomaan tukien varaan. Viljelijöiden on saatava nykyistä suurempi osuus ruokaketjussa syntyvästä arvosta, jotta investoinnit, uusiutuminen ja tuotannon jatkuvuus voidaan turvata. 

• Viljasektorin kilpailukyvystä on huolehdittava. Eurooppalaisen kasvintuotannon kilpailukykyä heikentävät erityisesti korkeat tuotantopanoskustannukset, lannoitteisiin liittyvät markkinahäiriöt sekä kansainväliset kilpailuerot. EU:n on arvioitava politiikkansa vaikutuksia tuotantopanosten kustannuksiin ja huolehdittava siitä, ettei eurooppalainen tuotanto joudu kilpailullisesti epäedulliseen asemaan suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin.  

• Maitosektorin investointikyky on turvattava. Suomen ja koko EU:n maitotuotannon tulevaisuus riippuu siitä, korvautuvatko poistuvat tuotantoyksiköt uusilla investoinneilla ja sukupolvenvaihdoksilla. Tulevan politiikan tulee tukea erityisesti aktiivisia ja investoivia maitotiloja sekä mahdollistaa tuotannon jatkuminen kaikilla alueilla.  

• Kotieläintuotannon kilpailukykyä on vahvistettava. Naudanlihan, sianlihan ja maidon tuotanto muodostavat keskeisen osan Euroopan ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Tukijärjestelmien, markkinatoimien ja sääntelyn tulee mahdollistaa kannattava tuotanto myös alueilla, joilla luonnonolosuhteet asettavat tuotannolle erityisiä haasteita.  

• Siipikarja- ja erikoiskasvisektoreiden kasvumahdollisuuksia on tuettava. Kuluttajakysynnän muutokset luovat uusia mahdollisuuksia eurooppalaiselle maataloudelle. CAP:n, tutkimusrahoituksen, vienninedistämisen ja markkinatoimien tulee tukea markkinoiden kasvavia sektoreita sekä uusien markkinoiden avaamista.  

• Kauppapolitiikan on perustuttava tasapuolisiin kilpailuedellytyksiin. MTK tukee kansainvälistä kauppaa, mutta EU:n markkinoille tuotavilta tuotteilta tulee edellyttää samoihin periaatteisiin perustuvia tuotantostandardeja kuin unionin omilta tuottajilta. Vastavuoroisuuden on oltava keskeinen lähtökohta kaikissa tulevissa kauppasopimuksissa. 

• Markkinahäiriöihin on varauduttava aiempaa paremmin. Eläintaudit, geopoliittiset kriisit, sääolosuhteiden vaihtelut ja kauppapoliittiset konfliktit voivat muuttaa markkinatilannetta nopeasti. EU:n markkinaseurannan, kriisimekanismien ja vientikanavien on pystyttävä reagoimaan muutoksiin nykyistä tehokkaammin.  

• Elintarvikeviennin kasvua on vauhditettava. Eurooppalainen maatalous kykenee tuottamaan korkealaatuisia ja vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita, joille on kysyntää maailmanmarkkinoilla. Viennin edistäminen, uusien markkinoiden avaaminen ja kaupan esteiden purkaminen ovat keskeisiä keinoja vahvistaa maataloussektorin taloudellista perustaa. 

Euroopan maatalouden markkinanäkymä on tällä hetkellä kohtuullisen vakaa, mutta samalla haavoittuvainen useille ulkoisille häiriöille. MTK:n näkemyksen mukaan tulevien vuosien keskeinen kysymys ei ole niinkään markkinoiden lyhyen aikavälin kehitys, vaan se, säilyvätkö eurooppalaisen ruoantuotannon taloudelliset edellytykset riittävän vahvoina investointien, sukupolvenvaihdosten ja tuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi. Kilpailukykyiset markkinat, toimiva ruokaketju ja vahva tuotantoperusta ovat myös tulevaisuudessa Euroopan ruokaturvan paras tae.

Johan Åberg

maatalousjohtaja

+358 20 413 2415

+358 40 523 3864

aiheet: cap, bryssel-agenda