CAP:n budjetti on tietysti keskeinen politiikan onnistumisen näkökulmasta. Tulotukeen on korvamerkitty vähintään 293,7 miljardia euroa, ja lisäksi 6,3 miljardia euroa on varattu kriisitoimiin ja maatalouden turvaverkkoon. Suomen lopullinen osuus CAP-rahoituksesta ratkeaa MFF-neuvotteluprosessin aikana. Komission jäsenmaakohtaisen allokaatioesityksen mukaan Suomen maatalousrahojen saanto olisi hieman laskentatavasta riippuen noin 20 % pienempi kuin kuluvalla rahoituskaudella. Euromääräisesti tämä tarkoittaisi noin 120 miljoonan euron menetystä vuosittain. Tämä heikentäisi merkittävästi myös Suomen nettomaksuasemaa. 

CAP:n tavoitteet ovat jatkossakin hyvin monipuoliset. Se tukee viljelijöiden tulotasoa, edistää sukupolvenvaihdoksia, vahvistaa ilmasto- ja ympäristötoimia, parantaa kriisinkestävyyttä ja riskienhallintaa, sekä vauhdittaa innovaatiota ja digitaalista siirtymää. Lisäksi CAP tukee maaseudun elinvoimaisuutta, työoloja ja sosiaalista kestävyyttä. Uudistuksessa painotetaan siirtymistä pakollisuudesta vapaehtoisiin kannustimiin. Uusi Farm Stewardship -järjestelmä korostaa korkeita eläinten hyvinvointi- ja ympäristöstandardeja sekä työntekijöiden oikeuksia.  

CAP:n vihreä arkkitehtuuri sisältää sekä vapaaehtoisia että pakollisia toimia, ja tukee muun muassa ilmastotoimia, biodiversiteettiä, luonnonmukaista viljelyä ja eläinten hyvinvointia. CAP:n työkalupakkiin kuuluu monipuolisia tukimuotoja: degressiivinen tulotuki, tuotantosidonnainen tuki, investointituet, riskienhallintatyökalut, nuorten viljelijöiden aloituspaketti ja maatilojen lomituspalvelut. Tukien kohdentamisessa painotetaan erityisesti nuoria, perheviljelmiä ja luonnonhaitta-alueilla toimivia viljelijöitä. Tukikatto asetetaan 100 000 euroon viljelijää kohden. 

CAP tukee myös investointeja, jotka liittyvät muun muassa ilmastokestävyyteen, vesienhallintaan, biotalouteen, digitaalisuuteen ja maaseudun monipuolistamiseen. Lisäksi se mahdollistaa tukea kriisitilanteissa, kuten luonnonkatastrofeissa tai markkinahäiriöissä. CAP:n uudistus korostaa sukupolvenvaihdosta. Nuorille viljelijöille tarjotaan aloituspaketti, joka sisältää tukea tilan perustamiseen, investointeihin, koulutukseen ja neuvontaan. Komissio ehdottaa myös proteiinikasvien aseman vahvistamista markkinajärjestelyssä, niiden kaupanpitämisen vaatimusten kehittämistä ja tuottajaorganisaatioiden pakollista tunnustamista. 

Uutena kokonaisuutena komissio ehdottaa toimenpiteitä maataloustuotteiden saatavuuden turvaamiseksi hätätilanteissa ja vakavissa kriiseissä. Jäsenvaltioiden tulee laatia kansalliset valmius- ja reagointisuunnitelmat, perustaa varmuusvarastoja ja osallistua EU-tason stressitesteihin. Lisäksi Euroopan elintarviketurvan kriisivalmius- ja kriisinhallintamekanismi (EFSCM) otetaan osaksi markkinajärjestelyä, edistäen yhteistyötä ja kriisinhallintaa ruokaketjussa. 

CAP:n uudistettu tukijärjestelmä sisältää laajan valikoiman tukimuotoja, jotka pääosin vastaavat nykyistä tukirakennetta. Suomen näkökulmasta keskeisimmät tukimuodot ovat seuraavat: 

1. Degressiivinen pinta-alaperusteinen tulotuki 

Tulotuki on CAP:n keskeinen väline, jolla pyritään takaamaan viljelijöille oikeudenmukainen ja riittävä tulotaso. Uudessa mallissa tuki on degressiivinen eli vähenevä suurten tukimäärien osalta: 

• 20 000–50 000 €: tukea vähennetään 25 % 

• 50 000–75 000 €: vähennys 50 % 

• yli 75 000 €: vähennys 75 % 

• Tukikatto: enimmäismäärä on 100 000 € per viljelijä vuodessa 

Tuki kohdennetaan ensisijaisesti viljelijöille, joiden päätoimiala on maatalous ja jotka aktiivisesti edistävät ruokaturvaa. Lisäksi eläkeläiset, jotka ovat saavuttaneet kansallisesti määritellyn eläkeiän ja saavat eläkettä, eivät enää ole oikeutettuja CAP:n tulotukeen vuoden 2032 jälkeen. Tuen ulkopuolelle jääminen ei kuitenkaan koske kaikkia tukimuotoja, vaan nimenomaan degressiivistä pinta-alaperusteista tulotukea. 

2. Tuotantosidonnainen tuki  

Tuotantosidonnainen tuki kohdistetaan erityisiin maataloussektoreihin, jotka ovat taloudellisesti tai ympäristöllisesti merkittäviä ja kohtaavat vaikeuksia. Tuki voidaan myöntää pinta-alan tai eläinmäärän perusteella.  

3. Luonnonhaittakorvaus 

Tuki kompensoi viljelijöille luonnonolosuhteista johtuvia tuotantohaittoja. Korvaus perustuu lisäkustannuksiin tai tulonmenetyksiin verrattuna muihin alueisiin. 

5. Ympäristö- ja ilmastotoimet 

CAP tukee vapaaehtoisia toimenpiteitä, kuten: 

• Luonnonmukaisen viljelyn ylläpito 

• Karjatalouden ekstensiivinen tuotanto 

• Siirtymäkannustimet kestävämpiin tuotantojärjestelmiin 

• Metsäympäristöpalvelut ja luonnon monimuotoisuuden suojelu 

6. Investointituet 

CAP tukee investointeja, jotka parantavat tilojen resilienssiä, kuten: 

• Kilpailukyky ja kannattavuus 

• Ilmasto- ja vesikestävyys 

• Digitaaliset teknologiat ja tarkkuusviljely 

8. Nuorten viljelijöiden aloituspaketti 

Nuorille viljelijöille tarjotaan kattava tukipaketti, johon sisältyvät: 

• Tilojen perustamistuki 

• Korotettu tulotuki 

• Investointituki 

• Neuvontapalvelut ja koulutus 

• Lomituspalvelut 

• Rahoitusinstrumentit ja innovaatiotuki 

9. Kriisituki 

CAP sisältää mekanismeja, joilla voidaan reagoida nopeasti kriiseihin, kuten luonnonkatastrofeihin tai markkinahäiriöihin. Unity Safety Net -rahasto (6,3 mrd €) toimii EU-tason turvaverkkona. 

Analyysi ja MTK:n tavoitteet: 

Komission esitys vastaa MTK:n tavoitteisiin monilta osin myönteisesti. Edelläkävijöiden palkitseminen on huomioitu siirtymällä ehtopohjaisuudesta kannustimiin. Esitys mahdollistaa tuen myös jo toteutetuista ilmasto-, ympäristö- ja hyvinvointitoimista, mikä on tärkeä signaali viljelijöille, jotka ovat jo tehneet kestäviä ratkaisuja. Jatkossa korvaustason määrittelyssä voidaan käyttää EU-lainsäädännön taso kansallisen lainsäädännön sijaan. Tämä on iso periaatteellinen parannus. 

MTK:n mielestä yhteisen maatalouspolitiikan ja rahoituskehyksen ratkaisut ovat ratkaisevia eurooppalaisen ruoantuotannon, maaseudun elinvoiman ja strategisen omavaraisuuden kannalta. MTK painottaa, että: 

• Ruokaturva ja maatalouden kilpailukyky ovat EU:n strategisia tavoitteita, joita ei saa vaarantaa. Erityisesti Suomen kaltaisissa reuna-alueen maissa maatalouden kannattavuus ja jatkuvuus vaativat kansallisia tukitoimia ja joustoa. 

• CAP-budjetin on oltava vähintään nykyisellä reaalitasolla, jotta rahoituksen rapautuminen vältetään ja maatalouden rooli ruokaturvassa tunnustetaan. 

• Tuki on kohdennettava aktiiviviljelijöille ja perhetiloille, ja eläkeläiset tulee siirtää pois pinta-alaperusteisen tuen piiristä siirtymäajan jälkeen. 

• Degressio ja tukikatot on mitoitettava kansalliset olosuhteet huomioiden, jotta tehokkaita perhetiloja ei rangaista. 

• Ympäristö- ja ilmastotoimien korvausten tulee perustua EU-tason vaatimuksiin, ei kansallisiin lisävaatimuksiin, jotta oikeudenmukaisuus ja vertailtavuus säilyvät. 

• Riskienhallintavälineiden tulee olla vapaaehtoisia ja kansallisesti räätälöitävissä, ei pakollisia. 

• Elintarvikeketjun toimivuus ja reilu kilpailu ovat keskeisiä, samoin kuin viennin ja kilpailukyvyn tukeminen. 

• Innovaatioiden, investointien ja sukupolvenvaihdosten tukeminen on tärkeää maatalouden uudistumiselle. 

Johan Åberg

maatalousjohtaja

+358 20 413 2415

+358 40 523 3864

aiheet: cap, bryssel-agenda