CAP:n budjetti on tietysti keskeinen politiikan onnistumisen näkökulmasta. Tulotukeen on korvamerkitty vähintään 293,7 miljardia euroa, ja lisäksi 6,3 miljardia euroa on varattu kriisitoimiin ja maatalouden turvaverkkoon. Suomen osuus CAP-rahoituksesta on kuitenkin kirjoitushetkellä epävarma. Komission esityksen mukaan Suomen kokonaissaanto seuraavalla kaudella olisi noin miljardin verran alhaisempi kuin kuluvalla rahoituskaudella ja maatalousrahojen jäsenmaakohtaista allokaatiota ei ole esitelty lainkaan. Se on kuitenkin selvä, että erillinen maatalouskirjekuori nähdään välttämättömänä Suomen rahoitusaseman turvaamiseksi. 

CAP:n tavoitteet ovat jatkossakin hyvin monipuoliset. Se tukee viljelijöiden tulotasoa, edistää sukupolvenvaihdoksia, vahvistaa ilmasto- ja ympäristötoimia, parantaa kriisinkestävyyttä ja riskienhallintaa, sekä vauhdittaa innovaatiota ja digitaalista siirtymää. Lisäksi CAP tukee maaseudun elinvoimaisuutta, työoloja ja sosiaalista kestävyyttä. Uudistuksessa painotetaan siirtymistä pakollisuudesta vapaehtoisiin kannustimiin. Uusi Farm Stewardship -järjestelmä korostaa korkeita eläinten hyvinvointi- ja ympäristöstandardeja sekä työntekijöiden oikeuksia.  

CAP:n vihreä arkkitehtuuri sisältää sekä vapaaehtoisia että pakollisia toimia, ja tukee muun muassa ilmastotoimia, biodiversiteettiä, luonnonmukaista viljelyä ja eläinten hyvinvointia. CAP:n työkalupakkiin kuuluu monipuolisia tukimuotoja: degressiivinen tulotuki, tuotantosidonnainen tuki, investointituet, riskienhallintatyökalut, nuorten viljelijöiden aloituspaketti ja maatilojen lomituspalvelut. Tukien kohdentamisessa painotetaan erityisesti nuoria, perheviljelmiä ja luonnonhaitta-alueilla toimivia viljelijöitä. Tukikatto asetetaan 100 000 euroon viljelijää kohden. 

CAP tukee myös investointeja, jotka liittyvät muun muassa ilmastokestävyyteen, vesienhallintaan, biotalouteen, digitaalisuuteen ja maaseudun monipuolistamiseen. Lisäksi se mahdollistaa tukea kriisitilanteissa, kuten luonnonkatastrofeissa tai markkinahäiriöissä. CAP:n uudistus korostaa sukupolvenvaihdosta. Nuorille viljelijöille tarjotaan aloituspaketti, joka sisältää tukea tilan perustamiseen, investointeihin, koulutukseen ja neuvontaan. Komissio ehdottaa myös proteiinikasvien aseman vahvistamista markkinajärjestelyssä, niiden kaupanpitämisen vaatimusten kehittämistä ja tuottajaorganisaatioiden pakollista tunnustamista. 

Uutena kokonaisuutena komissio ehdottaa toimenpiteitä maataloustuotteiden saatavuuden turvaamiseksi hätätilanteissa ja vakavissa kriiseissä. Jäsenvaltioiden tulee laatia kansalliset valmius- ja reagointisuunnitelmat, perustaa varmuusvarastoja ja osallistua EU-tason stressitesteihin. Lisäksi Euroopan elintarviketurvan kriisivalmius- ja kriisinhallintamekanismi (EFSCM) otetaan osaksi markkinajärjestelyä, edistäen yhteistyötä ja kriisinhallintaa ruokaketjussa. 

CAP:n uudistettu tukijärjestelmä sisältää laajan valikoiman tukimuotoja, jotka pääosin vastaavat nykyistä tukirakennetta. Tukimuodot jakautuvat seuraavasti: 

1. Degressiivinen pinta-alaperusteinen tulotuki 

Tulotuki on CAP:n keskeinen väline, jolla pyritään takaamaan viljelijöille oikeudenmukainen ja riittävä tulotaso. Uudessa mallissa tuki on degressiivinen eli vähenevä suurten tukimäärien osalta: 

• 20 000–50 000 €: tukea vähennetään 25 % 
• 50 000–75 000 €: vähennys 50 % 
• yli 75 000 €: vähennys 75 % 
• Tukikatto: enimmäismäärä on 100 000 € per viljelijä vuodessa 

Tuki kohdennetaan ensisijaisesti viljelijöille, joiden päätoimiala on maatalous ja jotka aktiivisesti edistävät ruokaturvaa. Lisäksi eläkeläiset, jotka ovat saavuttaneet kansallisesti määritellyn eläkeiän ja saavat eläkettä, eivät enää ole oikeutettuja CAP:n tulotukeen vuoden 2032 jälkeen. Tuen ulkopuolelle jääminen ei kuitenkaan koske kaikkia tukimuotoja, vaan nimenomaan degressiivistä pinta-alaperusteista tulotukea. 

2. Tuotantosidonnainen tuki (Coupled Income Support) 

Tuotantosidonnainen tuki kohdistetaan erityisiin maataloussektoreihin, jotka ovat taloudellisesti tai ympäristöllisesti merkittäviä ja kohtaavat vaikeuksia. Tuki voidaan myöntää pinta-alan tai eläinmäärän perusteella.  

3. Pienviljelijätuki 

Pienviljelijöille voidaan myöntää yksinkertaistettu tulotuki, joka korvaa osan muista tukimuodoista. Tuen enimmäismäärä on 3 000 € vuodessa. 

4. Luonnonhaittakorvaus 

Tuki kompensoi viljelijöille luonnonolosuhteista johtuvia tuotantohaittoja. Korvaus perustuu lisäkustannuksiin tai tulonmenetyksiin verrattuna muihin alueisiin. 

5. Ympäristö- ja ilmastotoimet 

CAP tukee vapaaehtoisia toimenpiteitä, kuten: 

• Luonnonmukaisen viljelyn ylläpito 
• Karjatalouden ekstensiivinen tuotanto 
• Siirtymäkannustimet kestävämpiin tuotantojärjestelmiin 
• Metsäympäristöpalvelut ja luonnon monimuotoisuuden suojelu 

6. Riskienhallintatyökalut 

Viljelijöille tarjotaan tukea vakuutusmaksuihin ja keskinäisiin rahastoihin. Tuki aktivoituu, kun tappiot ylittävät 20 % tuotannosta tai tuloista. Nuorille viljelijöille voidaan soveltaa joustavampia laskentamalleja. 

7. Investointituet 

CAP tukee investointeja, jotka parantavat tilojen resilienssiä, kuten: 

• Kilpailukyky ja kannattavuus 
• Ilmasto- ja vesikestävyys 
• Digitaaliset teknologiat ja tarkkuusviljely 

8. Nuorten viljelijöiden aloituspaketti 

Nuorille viljelijöille tarjotaan kattava tukipaketti, johon sisältyvät: 

• Tilojen perustamistuki 
• Korotettu tulotuki 
• Investointituki 
• Neuvontapalvelut ja koulutus 
• Lomituspalvelut 
• Rahoitusinstrumentit ja innovaatiotuki 

9. LEADER ja paikalliset kehittämistoimet 

LEADER-ohjelma tukee maaseudun kehittämistä, kuten: 

• Maaseutumatkailu ja suoramyynti 
• Sosiaalinen, digitaalinen ja ympäristöllinen muutos 
• Paikallisten toimintaryhmien projektit 

10. Kriisituki 

CAP sisältää mekanismeja, joilla voidaan reagoida nopeasti kriiseihin, kuten luonnonkatastrofeihin tai markkinahäiriöihin. Unity Safety Net -rahasto (6,3 mrd €) toimii EU-tason turvaverkkona. 

Yhteenveto ja analyysi:

Yhteenvetona CAP:n uudistus pyrkii rakentamaan kokonaisvaltaisen, joustavan ja vaikuttavan politiikan, joka tukee viljelijöitä, edistää ympäristötavoitteita, vahvistaa ruokaturvaa ja parantaa maaseudun elinvoimaisuutta. Uudistus tarjoaa jäsenvaltioille enemmän vastuuta ja joustavuutta, mutta samalla asettaa selkeät tavoitteet ja vaatimukset, joiden avulla varmistetaan CAP:n vaikuttavuus ja oikeudenmukaisuus koko unionin alueella. Komission esitys vastaa MTK:n tavoitteisiin monilta osin myönteisesti, mutta joissain kohdissa tarvitaan vielä tarkennuksia ja kansallista vaikuttamista erityisesti rahoituksen osalta.  

Tukien porrastaminen ja tukikatot eivät ole MTK:n tavoitteiden mukaiset ja niihin tarvitaan muutoksia, jotta tukileikkaukset eivät osu myös ruoantuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta keskeisiin perheviljelmäpohjaisiin tiloihin. Toisaalta on hyvä huomioida, että nykyinen tukirakenne sellaisenaan ei ole enää perusteltu, kun suurimmat tuet kohdentuvat EU:n parhaisiin ja suurimpiin tiloihin, joiden tulisi pärjätä pienemmällä julkisella tuella. Mikäli Ukraina liittyy Euroopan Unioniin, tämä epäkohta korostuisi valtavasti. Siinä mielessä tukien degressiivisyys on mitä suurimmassa määrin myös varautumista EU:n tuleviin laajennuksiin. 

Tuotantosidonnaiset tuet säilyvät esityksessä vähintään nykyisellä tasolla. Komissio mahdollistaa niiden kohdentamisen keskeisille sektoreille, kuten naudanliha-, maito- ja lammastuotantoon, mikä tukee erityisesti kotieläintiloja. Tämä vastaa MTK:n vaatimusta tuotannon jatkuvuuden turvaamisesta. 

Edelläkävijöiden palkitseminen on huomioitu siirtymällä ehtopohjaisuudesta kannustimiin. Esitys mahdollistaa tuen myös jo toteutetuista ilmasto-, ympäristö- ja hyvinvointitoimista, mikä on tärkeä signaali viljelijöille, jotka ovat jo tehneet kestäviä ratkaisuja. Jatkossa korvaustason määrittelyssä voidaan käyttää EU-lainsäädännön taso kansallisen lainsäädännön sijaan. Tämä on iso periaatteellinen parannus. 

Luonnonhaittakorvaus (ANC) säilyy osana CAP:ia, ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus toteuttaa koko maan kattavia toimenpiteitä. Tämä on erityisen tärkeää Suomelle. Kansallisen osarahoituksen ja CAP:n täydentämisen mahdollisuudet säilyvät. Komission esitys ei rajoita jäsenvaltioiden liikkumavaraa, mikä mahdollistaa kansallisten tukien jatkamisen myös vuoden 2027 jälkeen. 

Viljelijöiden asema elintarvikemarkkinoilla tunnistetaan, mutta konkreettiset toimet epäreilujen kauppatapojen (UTP) hillitsemiseksi ja omien merkkien käytön rajoittamiseksi puuttuvat. Esitys ei sisällä uusia sääntelytoimia näihin liittyen, joten tavoite täyttyy vain osittain. Tähän kuitenkin palataan lähikuukausina, kun komissio valmistelee esityksensä UTP-direktiivin vahvistamiseksi. Kuluttajainformaation parantaminen ja viljelijöiden pääsy omaan tuotantodataansa ovat esityksessä vahvasti mukana.  

Tasapuoliset toimintaedellytykset EU:ssa on tarkoitus varmistaa komission antamilla CAP-suosituksilla ja sääntöjen yhdenmukaisella toimeenpanolla. Nähtäväksi jää miten tämä tulee toteutumaan. Komissio on jo aiemmin esittänyt, että kolmasmaatuonnille asetetaan jatkossa tiukempia vaatimuksia. Tämä edellyttäisi kuitenkin täysin uudenlaista lähestymistapaa kauppapolitiikassa. 

Elintarvikeviennin kasvua tuetaan esityksessä kestävyyden ehdoilla. Menekinedistämistoimet ja viennin tukeminen voidaan ohjelmoida osaksi kansallisia suunnitelmia, mikä luo mahdollisuuksia suomalaiselle maataloudelle kansainvälisillä markkinoilla. Lisäksi Ilmasto- ja monimuotoisuustoimenpiteisiin tarjotaan asianmukaisia kannustimia. Esitys tukee vapaaehtoisia toimenpiteitä ilman markkinavetoisten toimien rajoittamista, mikä antaa viljelijöille tilaa kehittää tuotantoaan kestävämmäksi omista lähtökohdistaan ja rakentamaan myös uusia ansaintamalleja. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että komission esitys vastaa MTK:n CAP-tavoitteisiin pääosin hyvin. Se tarjoaa vahvan perustan maatalouden kehittämiselle, mutta edellyttää vielä vaikuttamista erityisesti rahoituksen, tukien degressiivisyyden sekä viljelijöiden markkina-aseman ja kauppatapojen sääntelyn osalta. 

• Katso koko Bryssel-agenda

Johan Åberg

maatalousjohtaja

+358 20 413 2415

+358 40 523 3864

aiheet: cap, bryssel-agenda