EU:n kauppapolitiikassa strateginen autonomia, taloudellinen turvallisuus ja kilpailukyky ovat nousseet keskiöön. Samalla jämäkkä eli assertiivinen kauppapolitiikka on muuttunut käytännössä markkinoillepääsyn, toimitusketjujen varmistamisen, kriittisten raaka-aineiden ja riskienhallinnan kokonaisuudeksi. Laaja kestävyysagenda ei ole kadonnut, mutta se etenee yhä useammin sisämarkkinasääntelyn, yritysvastuun, alkuperämerkintöjen ja tuotantostandardien kautta, ei vain kauppasopimusten kestävän kehityksen luvuissa.

Ajankohtainen tilannekuva 

EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppasuhde on edelleen vaikeassa tilanteessa. Kesän 2025 poliittinen sopimus ja sitä seurannut 15 prosentin tariffikatto ovat tuoneet osittaista hengähdystaukoa, mutta eivät poistaneet epävarmuutta. EU on joutunut hyväksymään Yhdysvalloille parempaa markkinoillepääsyä teollisuustuotteissa ja osin myös maatalous- ja elintarviketuotteissa. Samalla useille EU:n vientituotteille jää korkeampi tullitaso kuin aiemmin. Tämä ei vastaa EU:n alkuperäistä nolla-nolla-tavoitetta eikä tuo maataloussektorille todellista helpotusta. 

Yhdysvaltojen politiikassa tariffit ovat muuttuneet välineeksi, jolla ajetaan myös ulko-, turvallisuus- ja sisäpoliittisia tavoitteita. EU:n rooli on pitkälti puolustava: sen on säilytettävä ennakoitava transatlanttinen kauppa, mutta samalla puolustettava omia tuotantostandardejaan, sisämarkkinoiden toimivuutta ja maatalouden kilpailukykyä. Suojalausekkeet, seurantavelvoitteet ja mahdollisuus keskeyttää EU:n myönnytyksiä ovat siksi välttämättömiä. Oikeuden päätösten takia presidentti Trumpin hallinto on joutunut uusiman tuontisuojapäätöksiä uusin perustein. 

Afrikkalainen sikarutto (ASF) osoittaa, kuinka eläintautiriskit voivat nopeasti muuttua kauppapoliittisiksi ongelmiksi. Jos tautia todetaan luonnonvaraisissa villisioissa, vientimarkkinat voivat sulkeutua, vaikka tautia ei olisi tuotantosikaloissa. Siksi alueellistamisen tunnustaminen on keskeistä: kaupan on voitava jatkua tautivapailta alueilta, kun valvonta, riskinhallinta ja jäljitettävyys ovat kunnossa. 

Kaikki kolmannet maat eivät kuitenkaan hyväksy alueellistamista täysimääräisesti. Kiina on suhtautunut EU-tasoiseen alueellistamiseen nihkeästi ja suosinut maakohtaisia ratkaisuja. Japani on edennyt varovasti tieteellisten selvitysten ja viranomaisvuoropuhelun kautta, mutta markkinoiden avaaminen vie aikaa. Suomen kannalta kiireellinen tavoite on saada sikatuotteiden vientimarkkinat auki alueellistamisen perusteella sekä vahvistaa EU:n yhteistä vaikuttamista näillä markkinoilla. 

EU:n tuotantostandardit ja tuonnin ehdot 

Komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin linjauksissa korostuvat kilpailukyky, strateginen autonomia ja riippuvuuksien vähentäminen. Maatalouden osalta komission maatalousvisio tavoittelee tuonnille samoja tuotantostandardeja kuin EU:n omalle tuotannolle. Keskustelussa painottuvat torjunta-aineet, kasvinterveys, eläinten hyvinvointi, eläinlääkintä ja antibioottien käyttö. 

Komissio korostaa, että ruokaturvallisuus ei ole neuvoteltavissa. Käytännössä tämä tarkoittaa laitosten ennakkohyväksyntää, markkinavalvontaa ja jäämien enimmäismäärien seurantaa. EU-markkinoille ei pidä tuoda tuotteita, joiden tuotannossa käytetään aineita tai menetelmiä, joita EU-tuotannolta ei hyväksytä ympäristö-, terveys- tai eläinten hyvinvointiperustein. 

Brasilian lihatuotteita koskeva tuontikielto syyskuun alusta 2026 alkaen on tästä ajankohtainen esimerkki. EU on poistanut Brasilian hyväksyttyjen kolmansien maiden luettelosta niiden eläinten ja eläinperäisten tuotteiden osalta, joilta edellytetään takeita mikrobilääkkeiden käytön rajoittamisesta koko eläimen elinkaaren ajalta. Päätöksen perusteena ei ole yksittäinen jäämälöydös, vaan puutteellinen järjestelmätason näyttö siitä, että tuotanto täyttää EU:n vaatimukset mikrobilääkkeiden käytöstä, jäljitettävyydestä ja valvonnasta. Tapaus osoittaa, että markkinoillepääsyä voidaan ja pitää rajoittaa, jos kolmas maa ei pysty osoittamaan EU-standardien noudattamista. 

Sopimusverkosto ja markkinariskit 

EU rakentaa laajaa sopimusverkostoa tilanteessa, jossa suurista kauppakumppaneista vain Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Venäjä ovat keskeisten kahdenvälisten järjestelyjen ulkopuolella. Ukrainan kanssa markkinoiden avaaminen on ollut osa maan taloudellista tukemista, mutta samalla siipikarjanliha, kananmunat, viljat ja sokeri ovat osoittaneet, miten herkästi tuonti voi aiheuttaa häiriöitä EU:n sisämarkkinoilla. Ukrainan tuotteiden pääsyä globaaleille markkinoille on tuettava, mutta EU:n sisämarkkinoilla tarvitaan kiintiöitä, seurantaa ja tuotantovaatimusten lähentämistä osana jäsenyyskeskustelua. 

Mercosur-sopimus on edennyt pitkien neuvottelujen jälkeen hyväksymis- ja toimeenpanovaiheeseen. Lisäpöytäkirjoilla on pyritty sitouttamaan Mercosur-maita ilmastotavoitteisiin, antibioottien käytön rajaamiseen ja metsäkadon torjuntaan. Brasilian tapaus osoittaa kuitenkin, että sopimusetuudet eivät voi ohittaa EU:n terveys-, eläinterveys- ja tuotantostandardeja. Herkkien tuotteiden, kuten naudanlihan, siipikarjan, sokerin, etanolin ja sianlihan, osalta tarvitaan nopeita suojamekanismeja, tuontiseurantaa ja mahdollisuutta keskeyttää markkinoillepääsy, jos tuotantoketju ei täytä EU:n vaatimuksia. 

Kiina on edelleen EU:n keskeinen mutta vaikea kauppakumppani. Sähköautotulleihin liittyvä kiista on johtanut Kiinan vastatoimiin muun muassa brandyn, maitotuotteiden ja sianlihan osalta. EU:n päätös viedä kiistat WTO-käsittelyyn on hidas, mutta välttämätön keino puolustaa sääntöihin perustuvaa järjestelmää. Samalla Kiinan nihkeys ASF-alueellistamisen hyväksymisessä korostaa tarvetta nostaa eläinterveysstandardit vahvemmin kahdenvälisiin neuvotteluihin ja WTO:n SPS-keskusteluun. 

EU:n muut neuvottelut Intian, Indonesian, Thaimaan, Malesian, Filippiinien ja Australian kanssa osoittavat, että markkinoillepääsy maataloustuotteille on edelleen yksi vaikeimmista kysymyksistä. Alueelliset yhteistyömallit, kuten CPTPP (Comprehensive and Progressive Agreement for Trans-Pacific Partnership), lisäävät painetta arvioida EU:n suhdetta Intian–Tyynenmeren alueeseen. Sopimushyötyjen realisoimisessa Access2Markets-työkalu, vienninedistämismatkat ja vientifasilitointi ovat tärkeitä, mutta kriisitilanteissa tarvitaan myös nopeaa korkean tason viranomaisvaikuttamista. 

MTK:n tavoitteet 

• EU:n on pidettävä kiinni omista tuotantostandardeistaan kaikissa kauppasopimuksissa. Tuontituotteilta on vaadittava samoja keskeisiä tuotantovaatimuksia kuin EU-tuotannolta erityisesti torjunta-aineiden, eläinten hyvinvoinnin, eläinlääkinnän ja antibioottien käytön osalta. 

• EU–USA-suhteessa on varmistettava, ettei tariffisopu synnytä pysyvää epäsymmetriaa maatalouden markkinoillepääsyyn. Sopimuksen vaikutuksista maatalouteen tarvitaan jatkuvaa seurantaa ja tarvittaessa suojalausekkeiden käyttöä. 

• Ukrainan tuotteiden pääsyä maailmanmarkkinoille on tuettava, mutta EU:n sisämarkkinoilla tarvitaan kiintiöitä, tuontiseurantaa ja tuotantovaatimusten lähentämistä osana jäsenyysprosessia. 

• Mercosur-sopimuksen toimeenpanossa tarvitaan nopeat vastatoimet, kriisivälineet ja suojamekanismit herkkien tuotteiden markkinahäiriöihin. Brasilian tuontikielto osoittaa, että markkinoillepääsyn ehtoja on myös pystyttävä toteuttamaan käytännössä. 

• ASF-tilanteessa EU:n on vaadittava Kiinalta ja Japanilta alueellistamisen hyväksymistä kansainvälisten eläinterveysstandardien mukaisesti. Viennin pysäyttäminen tautivapailta alueilta ei ole suhteellista, jos riskinhallinta ja valvonta toimivat. 

• Komissiolta tarvitaan kauppasopimusten kokonaisvaikutusten arviointi. Vaikutuksia on tarkasteltava kumulatiivisesti, ei vain sopimus kerrallaan. 

WTO 

WTO:n merkitys säilyy, vaikka järjestelmä on paineessa. Päätöksentekoa on uudistettava. Riitojenratkaisun tulevaisuus on WTO:n uskottavuuden ydinkysymys, ja nykyinen tilapäisjärjestely tarvitsee pysyvän ratkaisun. EU on tehnyt maataloustukien osalta oman osuutensa jo usean neuvottelukierroksen edestä, mutta paineita kohdistuu edelleen sisäiseen tukeen. Lisäksi valtionyritysten rooli vientikaupassa edellyttää tarkempaa seurantaa. 

Kestävän kehityksen ylätason puite kauppapolitiikalle olisi EU:n tuotantostandardien kannalta tärkeä tavoite. Samalla SPS-sääntöjen ja eläinterveysstandardien, kuten ASF-alueellistamisen, noudattaminen on nostettava aiempaa vahvemmin WTO-keskusteluun. Alueellistamisen tunnustamatta jättäminen muodostaa käytännössä teknisen kaupan esteen. WTO:n monenkeskisten kauppasääntöjen puolustaminen on EU:n ja Suomen maatalouden etu.

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: bryssel-agenda, eu-politiikka