Takaisin Luonnonarvomarkkinat (Nature Credits)

Artikkeli – Metsätalous ja metsänomistaminen

Luonnonarvomarkkinat (Nature Credits)

09.09.2025

EU-vetoinen luonnon monimuotoisuuden edistäminen perustuu vuoteen 2030 asti ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan. Biodiversiteettistrategian keskiössä ovat suojeltujen alueiden lisääminen ja luonnon tilan parantaminen. Aiempaa laajempaan luontoa hyödyttävään tekemiseen velvoittaa etenkin ennallistamisasetus, jonka toimeenpano on alkanut jäsenmaissa kansallisten ennallistamissuunnitelmien laatimisella.

Luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen ja lainsäädännöstä tulevien velvoitteiden täyttäminen edellyttää monenlaisia käytännön toimenpiteitä, jotka puolestaan vaativat rahoitusta. Luonnonarvomarkkinat, joissa rahoitusta saataisiin yksityiseltä sektorilta, on nostettu keskeiseksi mahdollisuudeksi taloudellisten resurssien lisäämiseen. Vapaaehtoiset luonnonarvomarkkinat ovat mahdollisuus myös monitavoitteisille maanomistajille, sillä ne voivat tarjota uusia väyliä ansaintaan. 

MTK on jo pidemmän aikaa ollut aktiivinen edelläkävijä luonnonarvomarkkinoiden kehittämisessä. Luonnon monimuotoisuuden tiekartassaan järjestö on asettanut tavoitteeksi, että tulevaisuudessa markkinatalous on luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen tarvittavan rahoituksen merkittävin rahoituslähde. Tähän pääsemiseksi luontoteoilla, ekologisella kompensaatiolla ja ekosysteemipalveluilla on oltava toimivat markkinat. Asian edistämiseksi MTK ylläpitää omaa markkinapaikkaa (www.luontoarvot.fi) sekä kehittää Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa luonnonarvomarkkinoita ja toimintamalleja vapaaehtoisen ekologisen kompensaation käytäntöön viemiseksi. 

Komissio julkaisi heinäkuussa 2025 tiekartan luonnonarvomarkkinoiden (Nature Credits, luontohyvitykset) edistämiseksi EU:ssa. Perusajatuksena on kanavoida yksityistä rahaa luontoa hyödyttäviin toimiin, joiden laadun varmistamiseksi nostetaan esiin tarve kriteereihin perustuvalle sertifioinnille. Yhtenäisyyden ohella tunnistetaan kuitenkin myös tarve joustavuudelle toteamalla, että mittareita voi olla useita. Tiekartassa listataan tulevia komissioaloitteisia kehittämistoimia, joihin kuuluvat mm. asiantuntijatyöryhmän perustaminen, kysynnän ja tarjonnan kartoittaminen sekä alueellinen pilotointi. Tiekartan mukaan ensimmäisten vaiheiden jälkeen arvioidaan, onko EU-tasolla tarvetta sääntelytoimille. 

MTK:n kantoja EU-vetoiseen luonnonarvomarkkinoiden kehittämiseen: 

  • MTK on vahvasti sitoutunut käytännössä toimivien luonnonarvomarkkinoiden rakentamiseen niin Suomessa kuin EU-tasolla. EU-tasoisten toimien on tuettava Suomessa valittua linjaa, eivätkä ne saa aiheuttaa kansallisesti tehdylle työlle takapakkia. 

  • Maanomistajat on tunnistettava tarjonnan aikaansaamisen edellytyksenä. Jos luonnonarvomarkkinajärjestelmä koetaan liian vaikeaksi tai jos maanomistajia ei jostain muusta syystä saada innostumaan luonnon tilaa parantavista toimista, markkinoiden tarvitsema tarjonta jää syntymättä. Kehittämistyön lähtökohtana myös EU-tasolla on siis oltava maanomistajien tarpeet. 

  • Pyrkiminen luonnonarvomarkkinoiden täyteen yhtenäisyyteen jäsenmaiden välillä (esim. samat, yksityiskohtaiset mittarit ja kriteerit) ei ole tavoiteltavaa, sillä huomioon on otettava jäsenmaiden ja niiden luonnon erilaiset ominaispiirteet. EU:n laajuisesti on kuitenkin nojauduttava samojen yleispiirteiden noudattamiseen. 

  • Synergioista huolimatta selkeys, yksinkertaisuus ja hallittavuus vaativat hiilimarkkinoiden ja luonnonarvomarkkinoiden pitämistä selkeästi erillään.  

  • Sertifioidut tai muulla tavoin laatuvarmennetusti luonnonarvoja tuottavat toimet tulevat oletettavasti olemaan keskeinen osa markkinaa, mutta niiden rinnalla on oltava mahdollisuus myös kevyesti toteutettavaan, muunlaisten luontotekojen kauppaan. 

  • Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio on yksi kysyntää synnyttävä tekijä, joten sen yhteys luonnonarvomarkkinoihin on tunnustettava. Kompensaatiosta ei tule kuitenkaan tehdä EU-tasoista sääntelyä, vaan asia on jätettävä mahdollisen kansallisen lainsäädännön varaan. 

  • Uuden, velvoittavan EU-sääntelyn osalta on syytä olla luonnonarvokaupassakin pidättyväinen. Jos sääntelyä harkitaan, sen vaikutuksia on arvioitava jo valmistelun alkuvaiheessa erittäin huolellisesti. 

  • Luonnonarvomarkkinat eivät korvaa julkista rahoitusta. Jos esimerkiksi lainsäädännöllä rajoitetaan metsänomistajan mahdollisuuksia hyödyntää metsäänsä, taloudellinen menetys on korvattava julkisista varoista.

 


Anna-Rosa Asikainen

juristi, luonnonsuojelu

luonnonsuojelun lakiasiat

+358 20 413 2454

+358 40 920 9858

aiheet: bryssel-agenda, ilmastotavoitteet