MTK pitää ilmastotyötä tärkeänä, mutta varoittaa epärealistisista odotuksista maankäyttösektorille. MTK esittää, että nielutavoitteet vuodelle 2040 tulisi asettaa nykyisin voimassa olevaa LULUCF-lainsäädäntöä selvästi maltillisemmin ja painottaa fossiilisten korvaamista biopohjaisilla materiaaleilla. Komission tulisi huomioida, että maankäyttösektorin hiilinielukapasiteetti on erittäin merkittävästi ja peruuttamattomasti heikentynyt mm. metsien kasvun hidastumisen, sään ääri-ilmiöistä seuranneiden metsätuhojen vuoksi ja ilmastonlämpenemisestä ja laskentamenetelmien muutoksista johtuvien maaperäpäästöjen kasvun takia. Komission omien ja eri asiantuntijoiden tekemien arvioiden mukaan EU kokonaisuudessaan on noin 100 miljoonaa CO2ekvt perässä voimassa olevan lainsäädännön tavoiteuraan nähden. 100 miljoonaa CO2ekvt on noin kolmannes koko EU:n LULUCF sektoria koskevasta kokonaisnielutavoitteen tasosta. Toteutuneen kehityksen ja poliittisten tavoitteiden välinen ero on erittäin suuri ja perustellusti voidaan sanoa politiikkatavoitteen asetannan epäonnistuneen voimassa olevia LULUCF tavoitteita asetettaessa.  

MTK ehdottaa, että EU:ssa siirryttäisiin indikatiivisiin tavoitteisiin LULUCF-sektorilla, koska jäsenvaltioita sitovat tavoitteet eivät huomioi luonnon prosessien ennakoimattomuutta tai mittausmenetelmiin ja niiden kehitykseen liittyviä epävarmuuksia, sekä sitä etteivät mittausmenetelmät jäsenvaltioiden välillä ole yhteismitallisia. 

Suomen erityishaaste ovat turvemaiden maaperäpäästöt, joille ei ole paljoakaan tehtävissä. Ilmastonmuutos myös kiihdyttää turpeen hajoamista, jonka takia päästöt väistämättä kasvavat tulevaisuudessa. On selvää, että turvemaita koskien LULUCF sääntelyssä on oltava joustavuutta, joka huomioi luonnon olosuhteista johtuvat erityispiirteet.   

MTK painottaa, että metsänomistajille ja viljelijöille on annettava kannustimia pitkäjänteiseen hiilensidontaan. Tämä voitaisiin tehdä määrittelemällä CRCF-yksiköille, mukaan lukien hiiliviljelyn kautta tuotetut yksiköt, selkeä käyttötarkoitus EU:n ilmastoarkkitehtuurissa. Vaikka CRCF-yksiköiden rooli ilmastotyössä on erittäin rajallinen, tulisi niille löytää jokin arvoa luova elementti ilmastoarkkitehtuurissa. Tällä hetkellä sellaista ei ole. 

EU:n ilmastolain muutoksen yhteydessä sovittua kansainvälisten yksiköiden käytön mahdollisuutta vuodesta 2036 alkaen MTK pitää vain teoreettisena optiona. Kansainvälisten yksiköiden käytölle on olemassa lukuisia säädöksistä ja käytännöstä johtuvia esteitä, joiden vuoksi MTK arvioi, ettei kansainvälisistä yksiköistä muodostu joustoelementtiä ainakaan maankäyttösektorin ilmastotavoitteiden saavuttamisessa pitkälläkään aikavälillä. EU:n ilmastodiplomatian uskottavuuden ja hiilimarkkinoiden toimivuuden kannalta tilanne on ongelmallinen. 

Anssi Kainulainen

asiantuntija, energia

energiapolitiikka, energiamarkkinat, bioenergia, kansainvälinen ilmastopolitiikka

+358 50 596 1541

aiheet: bryssel-agenda, ilmastotavoitteet